Pitääkö tämä väite paikkansa cp-vammaisista?

Ei sen enempää kuin muutkaan ihmiset.

Ihmisen arkuus tulee kyllä lapsuuden kokemuksista tai sitten ympäristön antamista kokemuksista. Jos tapaa töykeän ihmisen, niin kontaktihaku on todella huono sitten tavallisessa tai jopa aidon lämpimässä kohtaamisessa.

Pettyneen ihmisen luottoa on vaikea saada pystyyn, jos se on vääryydellä viety. Ja kuka sitä ongelmia päälleen haluaa.

Luulen, että moni vammainen on lapsena ja nuorena ei-vammaisia arempi ja ujompi, koska erilaisuus aiheuttaa syrjintää ja yksinäisyyttä.

Etenkin murrosiän lähestyessä itsetunto on muutenkin yleensä heikko. Vammaisen nuoren itsetunto voi olla "tavallista" vielä heikompi.

Ainakin itse olin kovin ujo ja heikkoitsetuntoinen koko yläasteen ja lukion, ja vasta aikuisiällä rohkenin ottaa oman paikkani. Eikä minua edes fyysisesti tai henkisesti kiusattu suoraan. En vain päässyt yläasteella ja lukiossa oikein kaveriporukoihin sisälle.