OKL-gradut

OKL-graduista en tarkkaan tiedä, mutta joitakin yleishuomioita voin esittää kysymyksiisi.


"onko se tekeminen nyt niin kauheeta, ku sanotaan?"

No jaa. Välillä on "hirveätä" ja stressaa, kun ei vaan suju tai ei huvita, ja ohjaaja hiillostaa että onko jo valmista ja lähetä jo luettavaksi, niin ja opintotukikin uhkaa loppua. Näin omassa tilanteessani. Mikäli oma ohjaaja ei liiaksi ahdistele ja op.tukea on riittävästi tai on esim. osa-aikainen työ niin sittenhän nuo huolet eivät vaivaa.

"Kuinka kauan sitä noin keskimäärin voidaan "hioa" tarkastajan kanssa ja voiko sitä lopullisen tarkistuksen jälkeen vielä muuttaa?"

No voi sitä hioa, mutta hirveästi ei voi muuttaa. Lopullisen tarkistuksen jälkeen ei voi muuta kuin tehdä korjaukset.

Omassa tapauksessa homma meni niin, että graduseminaarissa piti esitellä aihe ja kirjoittaa siitä sitten muutama väliraportti jne. Graduseminaarin jälkeen pitäisi sitten olla jo pitkälle valmista. No, omassa tapauksessani aihe muuttui gradusemman jälkeen - tai oikeastaan tarkentui, niin että gradusemmassa esitetystä tuli vain yksi osa nykyistä gradua. Ohjaaja on kuitenkin minulle suoraan sanonut, että enää en saa muuttaa missään tapauksessa aihetta.

Seuraava vaihe on, että lähetän suht. valmiin käsikirjoituksen ohjaajalle, hän lukee sen, esittää haluamansa korjaukset ja sen jälkeen g on valmis.

"Mikähän on ns. keskivertoarvosana gradusta, mihin voi olla ihan tyytyväinen?"

Riippuu tietty asteikosta. Omassa tiedekunnassani (VY/humanistinen) on seitsen portainen asteikko, eli siellä on non sine approbatur appron ja lubenterin välissä. Minusta cum laudeen voi olla hyvin tyytyväinen, magna on jo hyvä ja eximia/laudatur erinomaisia. Itse tavoittelen väh. magnaa, mielellään eximiaa, koska jatko-opinnot kiinnostavat. Tosin jo cumulla saa yleisesti oikeuden jatko-opintoihin.

Keskivertoarvosana on varmaankin lubenter/cumu omassa tiedekunnassa.


"Miten opettajaksi valmistuneiden graduarvosanoja tai muita opintoarvosanoja syynätään yleensä työnhaussa?"

No tuskin syynätään kauheasti. Kun on tutkinto kasassa niin silloin on pätevyys ja that's it. Tosin voihan sitä joku arvosanojakin vertailla jos on kaksi muuten suht. tasaväkistä työnhakijaa.

Graduarvosanassa on mm. se ongelma, että jo aihevalinta saattaa vaikuttaa tosi paljon työstä saatavaan arvosanaan. Siis yksinkertaisesti aiheella jota on tutkittu paljon, ei voi saada ylimpiä arvosanoja, olkoon työ kuinka hyvin toteutettu. (Ja taas aihe josta on vähemmän tutkimusta, on vaikeasti lähestyttävissä/tutkittavissa ja siten oma tutkimus on helppo mokata.) Jos tuollainen yleinen ja paljon tutkittu aihe kuitenkin kiinnostaa opiskelijaa, niin onhan se järkevää silti tehdä gradu aiheesta josta on kiinnostunut.

>>onko se tekeminen nyt niin kauheeta, ku sanotaan? Itseäni vähän jo hirvittää...

Gradu on kyllä se suurin juttu perustutkinto-opiskelussa, ei siitä mihinkään pääse. Gradua vaille valmis maisteri on kuin aloittamista vailla valmis työ. Kyllä siitä silti useimmat selviävät, ei se mitään yliluonnollista vaadi, vaivannäköä ja paneutumista vain.

>>Kuinka kauan sitä noin keskimäärin voidaan "hioa" tarkastajan kanssa ja voiko sitä lopullisen tarkistuksen jälkeen vielä muuttaa?

Gradu hioutuu erilaisissa seminaareissa pikku hiljaa ja ongelma onkin se, että pystyy tekemään päätöksen, milloin se on ”valmis”. Mitä pidempään sitä on värkännyt, sitä vaikeampi se on tehdä.

>>Mikähän on ns. keskivertoarvosana gradusta, mihin voi olla ihan tyytyväinen?

Keskiarvosana taitaa useimmissa laitoksissa olla jotain C:n ja M:n välimaastossa. M on jo ihan hyvä arvosana, eikä C:n saaminenkaan ole mikään ongelma.


>>Miten opettajaksi valmistuneiden graduarvosanoja tai muita opintoarvosanoja syynätään yleensä työnhaussa?

Riippuu hieman, mistä paikkaa hakee ja mitä paikkaa. Enemmän gradussa vaikuttanee sen aihe ja vaikkapa yhteys muuhun tutkimukseen. Keskiarvogradu on varmasti yleisesti riittävä, eikä sen perään perusduunia haettaessa paljon kysellä, jos sitä ei itse halua mainostaa.

Olen edellisen vastaajan kanssa oikeastaan täysin päinvastaista mieltä tutkimuksen aihevalinnasta. Jos haluaa tehdä hyvän gradun, kannattaa pyrkiä valitsemaan aihe, jota on varsin paljon tutkittu ja koettaa ottaa vain pieni siivu omaksi tutkimusaiheekseen. ”Maailmanparannusgradut” ovat yleensä niitä turhimpia, tyydyttävät lähinnä graduntekijän omia tarpeita.

Parasta voisi olla, jos pääsisi tekemään graduaan johonkin projektiin, jolloin siitä automaattisesti olisi myös muuta kuin subjektiivista hyötyä. Tällöin arvosanastakin yleensä tulee automaattisesti parempi ja gradustakin tieteellisempi. Kannattaa kysellä oman laitoksen proffilta ja tutkijoilta, mitä heillä on menossa. Hyvällä tuurilla voi saada itseä kiinnostavan aiheen ja sujuvaa, ylimääräistäkin ohjausta työn tekemiseen. Perusmonologigradu yksittäisenä tuskin koskaan on kuitenkaan ainakaan kasvatustieteessä erityisen hyvää tieteellistä tutkimusta.