Osaisiko joku sanoa noin suurinpiirtein minkä hintaisia staffit ovat? Olen katsellut ja lueskellut kyseisestä rodusta pitkään, mutta tuo hinta on vielä hieman hämärän peitossa?
Staffeista
17
2366
Vastaukset
- /\__/\
tuoretta tietoa asiasta, mutta veikkaisin hinnan pyörivän 1000 euron hujakoilla ehkä pari sataa allekin.
Katso staffiyhdistyksen nettisivuilta pentuvälittäjän yhteystiedot ja soita/ meilaa hänelle. Saat ainakin jonkinlaisen suuntaa antavan arvion.- kiinnostunut
...sinulla staffi? Olisi mukava keskustella jonkun staffin omistajan kanssa ja kuulla millaista on omistaa staffi ja millainen koira se on omistajan mielestä?
- sara
kiinnostunut kirjoitti:
...sinulla staffi? Olisi mukava keskustella jonkun staffin omistajan kanssa ja kuulla millaista on omistaa staffi ja millainen koira se on omistajan mielestä?
mulla on vähänreilu vuodenikänen staffi tyttö ja on kyllä semmone vipeltäjä että! tähänmennessä on tehnyt jo "pieniä" tuhoja,kuten: pureskeli mun 2viikkoo vanhan kännykän,söi videokameran laturin,eteisen muovimattoon on revitty reikä,tapeettia on nakerettu sieltätäältä....et tämmöstä kivaa =)jaaniin ja kaikki missä on vanua sisällä on pakkotyhjentään mukaanlukien peitot ja pehmolelut.että kaikinpuolin hauska heppu,koskaan ei tiedä mitä on kotonatehty,kun töistä tulee.toisten koirien kanssa on välillä vähän hankalaa(varsinkin toisten narttujen) neiti kun kuvitelee onlevansa koirapuisto kunigatar.. rakastaa ihmisiä ja lapset on jotai aivanihanaa.staffi ei sovi välttämättä ekaksi koiraksi,eikä lasten koiraksi,vaikkakin lapsiperheeseen mitä mainion.staffi on senverran voimakas koira,että lapsi ei sitä pysty viemään.(hyvä kun itse pysyn pystyssä..)staffi rakstaa lämpöa,joten kannataa varata sänkyyn yksi tyyny lisää..ja pitää ehdotomasti olla tyyny ja pitää ehdottomasti saada nukkua vieressä pää tynyllä,muuten loukkaantuu=) mukaan haluaisi lähteä jokapaikkaan.paitsi jos sataa,niin silloin mieluumin katselee ikkunasta. ei tässä nyt ihan äkkiä muuta tuu mieleen...onnea tahvon etsinöille ja hauskaa syksyn jatkoa! =)
- kiinnostunut
sara kirjoitti:
mulla on vähänreilu vuodenikänen staffi tyttö ja on kyllä semmone vipeltäjä että! tähänmennessä on tehnyt jo "pieniä" tuhoja,kuten: pureskeli mun 2viikkoo vanhan kännykän,söi videokameran laturin,eteisen muovimattoon on revitty reikä,tapeettia on nakerettu sieltätäältä....et tämmöstä kivaa =)jaaniin ja kaikki missä on vanua sisällä on pakkotyhjentään mukaanlukien peitot ja pehmolelut.että kaikinpuolin hauska heppu,koskaan ei tiedä mitä on kotonatehty,kun töistä tulee.toisten koirien kanssa on välillä vähän hankalaa(varsinkin toisten narttujen) neiti kun kuvitelee onlevansa koirapuisto kunigatar.. rakastaa ihmisiä ja lapset on jotai aivanihanaa.staffi ei sovi välttämättä ekaksi koiraksi,eikä lasten koiraksi,vaikkakin lapsiperheeseen mitä mainion.staffi on senverran voimakas koira,että lapsi ei sitä pysty viemään.(hyvä kun itse pysyn pystyssä..)staffi rakstaa lämpöa,joten kannataa varata sänkyyn yksi tyyny lisää..ja pitää ehdotomasti olla tyyny ja pitää ehdottomasti saada nukkua vieressä pää tynyllä,muuten loukkaantuu=) mukaan haluaisi lähteä jokapaikkaan.paitsi jos sataa,niin silloin mieluumin katselee ikkunasta. ei tässä nyt ihan äkkiä muuta tuu mieleen...onnea tahvon etsinöille ja hauskaa syksyn jatkoa! =)
...kuullostaapa mahtavalta..ei vaan täytyypä totuttautua ideaan että kännyt, johdot, laturit ja pehmolelut pistetään piiloon.
Mä olen kyllä jo pidempään halunnut staffin ottaa ja olen varautunut siihen että tuhoja saattaa tulla. Aikasempaa on ollut sekarotunen joten ei ihan ekaksi koiraksi tule, vanharouva viettää kylläkin aikaa tällä hetkellä vanhempieni luona, mutta nähdään kuitenkin joka päivä. Se mua vähän mietityttääkin kun olen lukenut että staffit ei kovin hyvin tule toimeen muiden ainakaan samaa sukupuolta edustavien koirien kanssa ja haluaisin ottaa juuri tyttöpennun, että tuleeko se sitten tämän vanhan koiran kanssa toimeen kun kuitenkin tullaan siellä vierailemaan melko usein. Jos ne toisiinsa tutustuttaa heti kun pentu on pieni niin auttaakohan se yhtään asiaa.
Meillä on avoni kanssa myös kaksi kissaa että mitenköhän mahtaa tämä kolmen kopla sitten tulla toimeen? Kauheesti on vielä kysymyksiä ja asioita mietittävänä, mutta eipä tässä ole mikään kiire, ihan rauhassa aion harkita asiaa vieläkin ja keskustella staffi-ihmisten kanssa. - /\__/\
kiinnostunut kirjoitti:
...kuullostaapa mahtavalta..ei vaan täytyypä totuttautua ideaan että kännyt, johdot, laturit ja pehmolelut pistetään piiloon.
Mä olen kyllä jo pidempään halunnut staffin ottaa ja olen varautunut siihen että tuhoja saattaa tulla. Aikasempaa on ollut sekarotunen joten ei ihan ekaksi koiraksi tule, vanharouva viettää kylläkin aikaa tällä hetkellä vanhempieni luona, mutta nähdään kuitenkin joka päivä. Se mua vähän mietityttääkin kun olen lukenut että staffit ei kovin hyvin tule toimeen muiden ainakaan samaa sukupuolta edustavien koirien kanssa ja haluaisin ottaa juuri tyttöpennun, että tuleeko se sitten tämän vanhan koiran kanssa toimeen kun kuitenkin tullaan siellä vierailemaan melko usein. Jos ne toisiinsa tutustuttaa heti kun pentu on pieni niin auttaakohan se yhtään asiaa.
Meillä on avoni kanssa myös kaksi kissaa että mitenköhän mahtaa tämä kolmen kopla sitten tulla toimeen? Kauheesti on vielä kysymyksiä ja asioita mietittävänä, mutta eipä tässä ole mikään kiire, ihan rauhassa aion harkita asiaa vieläkin ja keskustella staffi-ihmisten kanssa.jo kirjoittaa, joten osa kysymyksistäni saikin jo vastauksen.
Hyvä, että teillä on entuudestaan kokemusta koirista. En siis usko, että staffin kasvatuksessa tulee mitään ylivoimaisia ongelmia. Luulen, että jos se pennusta asti saa viettää aikaa vanhan rouvan kanssa, niin kyllä se oppii sen hyväksymään...ei ne staffit nyt mitään verenhimoisia hulluja ole. Kissojenkin kanssa varmasti oppii tulemaan toimeen tai sitten ei, mutta kyllä väistelevät toisiaan jos seura ei kelpaa. En siis olisi huolissani siitä.
Itselläni oli siis urosstaffi, joten en tiedä narttujen suhtautumisesta muihin narttuihin, saattavat olla ehkä hieman tempperamenttisempia kuin poijjaat. Kannattaa pitää huolta, että staffineidillä on hyviä kavereita (molempaa sukupuolta) jo pentuiästä lähtien eli sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Omalla koirallani ei juuri ystäviä ollut, mutta se oli muuten vain rauhaa rakastava eli turhia ärissyt. - kiinnostunut
/\__/\ kirjoitti:
jo kirjoittaa, joten osa kysymyksistäni saikin jo vastauksen.
Hyvä, että teillä on entuudestaan kokemusta koirista. En siis usko, että staffin kasvatuksessa tulee mitään ylivoimaisia ongelmia. Luulen, että jos se pennusta asti saa viettää aikaa vanhan rouvan kanssa, niin kyllä se oppii sen hyväksymään...ei ne staffit nyt mitään verenhimoisia hulluja ole. Kissojenkin kanssa varmasti oppii tulemaan toimeen tai sitten ei, mutta kyllä väistelevät toisiaan jos seura ei kelpaa. En siis olisi huolissani siitä.
Itselläni oli siis urosstaffi, joten en tiedä narttujen suhtautumisesta muihin narttuihin, saattavat olla ehkä hieman tempperamenttisempia kuin poijjaat. Kannattaa pitää huolta, että staffineidillä on hyviä kavereita (molempaa sukupuolta) jo pentuiästä lähtien eli sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Omalla koirallani ei juuri ystäviä ollut, mutta se oli muuten vain rauhaa rakastava eli turhia ärissyt....ristiin nämä kirjoitukset muuta sain vastaukseen edellisiin kysymyksiini.
Kissani ovat todella suvaitsevaisia enkä usko että niiden puolelta ainakaan mitään suvaitsevaisuus ongelmia tulee ja kyllä ne sitten kertovat jos pentu on liian lähellä/leikki menee liian rajuksi.
Narttupennun haluaisin oikeastaan siksikin että suurin osa lenkki/leikkikavereista on urospuolisia, että tulisi sitten niiden kanssa toimeen kun tuo vanharouva sekarotuinen ei varmaan enää kovin kauaa täällä maan päällä tassuttele.
Miten paljon noin yleensäkin staffit tarvitsevat liikuntaa? Onko niistä esim. sienimetsälle kaveriksi? Kun olemme avoni kanssa ehkä enemmän metsä tyyppiä kuin kaduilla kävelevää tyyppiä eli siis emme kovinkaan paljon tykkää pelkistä kävelyreissuista korttelin ympäri vaan mieluummin menemme vaika metsään römpimään ja siellä saisi koirakin sitten juosta vapaana. - sara
kiinnostunut kirjoitti:
...kuullostaapa mahtavalta..ei vaan täytyypä totuttautua ideaan että kännyt, johdot, laturit ja pehmolelut pistetään piiloon.
Mä olen kyllä jo pidempään halunnut staffin ottaa ja olen varautunut siihen että tuhoja saattaa tulla. Aikasempaa on ollut sekarotunen joten ei ihan ekaksi koiraksi tule, vanharouva viettää kylläkin aikaa tällä hetkellä vanhempieni luona, mutta nähdään kuitenkin joka päivä. Se mua vähän mietityttääkin kun olen lukenut että staffit ei kovin hyvin tule toimeen muiden ainakaan samaa sukupuolta edustavien koirien kanssa ja haluaisin ottaa juuri tyttöpennun, että tuleeko se sitten tämän vanhan koiran kanssa toimeen kun kuitenkin tullaan siellä vierailemaan melko usein. Jos ne toisiinsa tutustuttaa heti kun pentu on pieni niin auttaakohan se yhtään asiaa.
Meillä on avoni kanssa myös kaksi kissaa että mitenköhän mahtaa tämä kolmen kopla sitten tulla toimeen? Kauheesti on vielä kysymyksiä ja asioita mietittävänä, mutta eipä tässä ole mikään kiire, ihan rauhassa aion harkita asiaa vieläkin ja keskustella staffi-ihmisten kanssa.en usko,että tulee isompia ogelmia vanhemman koirasikanssa.pentu tottuu siihen jo kuitenkin heti kun tulee uuteen kotiin,eikä silloin vielä osaa kauheesti kukkoilla =)ei meillä ollu ainakaan mitään ogelmia.meillä on staffin lisäx 2 irlaninsusikoiraa... ogelmia tulee lähinnä silloin jos puistossa satuu oleen joku toinen "helposti" kukkoileva narttu tai jos jotkut toiset rupee rähinöimään,niin kyllä meidän rinsessa on kehissä mukana heti.onnex meidän puistossa käy tosi harvoin mitään rähinöitsiöitä. sen oppii kyllä tosi nopsaa,et kenenkans kantsii päästää leikkiin ja kenen ei. on tietysti muistettava,että staffitkin on yksilöitä ja puhun nyt omasta kokemuksesta en yleisesti.
- /\__/\
12 vuoden ajan saatiin sitä koheltajaa seurata ja iloa siitä riittikin. Meitin staffi oli uros ja erittäin kiltti sellainen, ei pahemmin muista koirista välittänyt...mitä nyt tyttökoirista hieman.
Meitin poika ei koskaan tuhonnut yhtään mitään, paisti omia lelujaan jne., joita se siis sai tuhota. Pidettiin nääs alusta asti huolta, ettei sen aika käy yksinollessa pitkäksi eli paaaljon leluja ja puruluita.
Itsellämme ei ole lapsia, mutta kyllä staffi lapsiperheeseenkin käy, kunhan pienenet lapset eivät ulkoiluta sitä (liian voimakas). Se käy lapsiperheeseen siksi, koska sen kipukynnys on hyvin korkealla eli se ei juuri noteeraa jos joku astuu vähän hännälle, vetää korvasta tai röhnöttää sen päällä. Toki jos lapsiperheeseen staffin ottaa, niin se täytyy kasvattaa ns. rauhalliseksi leikkijäksi eli ettei se vauhkoonnu joka asiasta.
Juu sängyssä nukkuvat oikein mielellään mukavuudenhaluisia kun ovat, mutta pääsyy taitaa olla ihmisten läsnäolo. Staffi haluaa olla siellä, missä ihmisetkin ovat. Jos se on sänky, niin sitten se on sänky. Tuohon mukavuudenhaluun tosiaankin kuuluu myös se kylmän sateen kammoaminen, ainakin meitin herralla. Lämmin kesäsade ei niin kovasti haitannut, mutta kylmällä sadesäällä sitä oli melkein mahdotonta saada ulos. Se vain pissi lähimmän puun juureen ja äkkiä takaisin sisälle, isompaa hätää sitten pidäteltiin parempia säitä odotellessa :)
Vesi ei kuitenkaan ollut meidän herralle täysin kauhistuttava elementti, kesällä piti aina pelastaa mökin rannassa kiviä hukkumiskuolemalta...tai mitä lie sen päässä pyöri. Oli se vaan hauska katsoa, kun sellainen klöntti rähisi järvivedelle ja epätoivoisesti poimi kiviä rannalle. Joskus sille riitti pelkkä kivien pyörittely tassuilla, kyllä siinä oli rantavesi mutainen.
Onko sinulla aikaisemmin ollut muuta koiraa? Meinaan vain, että staffi on huomattavasti helpompi koira jo kokeneelle ihmiselle, muttei mahdoton kokemattomalle. En oikein osaa sanoa mitään yleistävää staffien kasvatuksesta, koska oman koiran kasvatus meni siinä vähän niin kuin sivussa. Opetin koiralleni kyllä järjestelmällisesti EI!-sanan, paikka-, vapaa-, irti-käskyjä sekä muitakin, mutta tuo opettaminen ei kovin montaa toistoa kaivannut. Staffeissa varmastikin on eroja, mutta tyhmyydestä niitä tuskin koskaan voi sakottaa. Leikin varjolla niiden kouluttaminen onkin varmasti paras vaihtoehto, virikkeitä täytyy olla myös aivoille siis.
No tässä hieman alkuhätään. Kysele pois, niin vastailen jos vain osaan.- kiinnostunut
....elikkäs kuten tuossa aikaisemmin jo yhdelle toiselle kertoilin niin. On ollut koira aikaisemminkin. Olessani vähän alle kymmenenvuotias vanhempani ottivat kaksi sekarotuista koiraa. Tietenkään en itse niitä alusta asti kouluttanut koska olin niin nuori, mutta aina olen mukana ollut koirien kouluttamisissa ja muissa ja tietenkin kun olen kasvanut niin olen itsekkin niiden kanssa kaikkea tehnyt. Toinen koiristani kuoli pari vuotta sitten ja toinen on vielä elossa jollain ihmeen kaupalla (oli todella surullinen veljensä kuolemasta, ei syönyt, eikä tehnyt mitään, masentui täysin, mutta sai elämänilonsa takaisin) ja asustelee vanhempieni luona.
Mietityttääkin nyt että mitenkäs mahtaa käydä jos otan tyttöpennun että tuleeko se toimeen tämän vanhanrouvan kanssa joka vanhempieni luona asustelee?
Ja sitten se että avoni kanssa meillä on kaksi kissaa että miten mahtaa tulla kissojen kanssa toimeen? - sara
tuli mieleen yks tapaus kun kerroit tosta kuinka kylmä syys sade inhottaa...meillä on sama juttu. yhtenä sateisena aamuna täs pari viikkoo sit kävisillain,kun isäntä päästi tahvon aamu asiolle takapihalle,niin neito kävi appiruusun alla äkkiä kyykkään pissat jonka jälkeen tuli lujaa sisään...hetkenpäästä isäntä rupes haisteleen et nyt kyllä haisee p***a ja sitähän se oli..pikkuneito oli tehnyt tarpeensa olkkarin matolle=) ei voi missäänimessä tehdä asioita sateessa,se on kamalaa,kun tassutkastuu ja kaikkee.kyllä siinä isäntä vähän kiros,mut pääasiassa nauro...
- /\__/\
Staffeja tuntuu olevan niin joka lähtöön, etten osaa ihan tarkkaa sanoa sen ulkoiluhalukkuudesta. Eivät ne ehkä ihan mitään "maratoonareita" ole eli sporttisia koiria, mutta kyllä niistä varmasti sienireissulle kaverin saa. Onneksi sienet eivät pysty juoksemaan karkuun, koska metsikössä purputtava staffi voi olla todella ihastuttava kauhistus ;)
Oma tahveroni oli kaupungin betonilähiön kasvatti, mutta kyllä sekin ihan mielellään metsikössä puikkelehti eli no hätä sen suhteen.
Jos tulevasta staffistanne tulee sydänystävä teitin vanhan rouvan kanssa, niin kyllä sekin saattaa jäädä sitä kaipaamaan. On kuitenkin syytä pitää mielessä se tosiasia, että staffi on henkeen ja vereen ihmiskoira eli enemmän se jäisi ruikuttamaan omistajansa perään, kun toisen koiran. Mutta hyvähän se on jos sillä olisi joku vanhempi konkari näyttämässä, miten täällä ihmisten maailmassa oikein eletään.
Jos koiran tulevat kaverit ovat pääsääntöisesti poikakoiria, niin toimeentuleminen on varmastikin helpohkompaa, mutta juokuaikoina asian laita voi olla toinen...en tiedä. Ei niissä koirissa nyt kait mitään yö ja päivä-eroja ole, siis sukupuolten välillä, kasvatuksestahan moni asia riippuu.- kiinnostunut
...kun olette viitsinyt vastailla minun kysymyksiini. Tiedonhalu on vain niin kauhean kova näiden staffien suhteen. Täytyypi varmaan ruveta ottamaan yhteyksiä noihin kasvattajiin ja alkaa kyselemään myös heiltä kaikkea, se vaan että voi mennä vielä vuosikin ennen kuin koiran pystymme ottamaan, että varmaan täytyy odotella vielä jonkun aikaa etten ole liian aikaisin liikkeellä pommittamassa kysymyksilläni :O)
- axu
kiinnostunut kirjoitti:
...kun olette viitsinyt vastailla minun kysymyksiini. Tiedonhalu on vain niin kauhean kova näiden staffien suhteen. Täytyypi varmaan ruveta ottamaan yhteyksiä noihin kasvattajiin ja alkaa kyselemään myös heiltä kaikkea, se vaan että voi mennä vielä vuosikin ennen kuin koiran pystymme ottamaan, että varmaan täytyy odotella vielä jonkun aikaa etten ole liian aikaisin liikkeellä pommittamassa kysymyksilläni :O)
Olen myös todella kiinnostunut staffin hankkimisesta, joten pystyisitkö ilmoittelemaan jos saat tietoa hinnoista yms...=)
- kiinnostunut
axu kirjoitti:
Olen myös todella kiinnostunut staffin hankkimisesta, joten pystyisitkö ilmoittelemaan jos saat tietoa hinnoista yms...=)
...että ne hinnat tosiaan pyörii siinä 1000 euron paikkeilla kuten minulle jo vastattiin tuossa aiemmin. Tarkemmin en hintaa tiedä eikä viitsisi kasvattajalta sitä ihan heti ensimmäiseksi kysäistä, mutta voin ilmoitella vaikka tänne sitten jos saan varmaa tietoa.
- lydi
kiinnostunut kirjoitti:
...kun olette viitsinyt vastailla minun kysymyksiini. Tiedonhalu on vain niin kauhean kova näiden staffien suhteen. Täytyypi varmaan ruveta ottamaan yhteyksiä noihin kasvattajiin ja alkaa kyselemään myös heiltä kaikkea, se vaan että voi mennä vielä vuosikin ennen kuin koiran pystymme ottamaan, että varmaan täytyy odotella vielä jonkun aikaa etten ole liian aikaisin liikkeellä pommittamassa kysymyksilläni :O)
Saat staffista kaverin, joka on kaikkialla mukana missä itse vaan olet ja mukaan sen otat, ihan varmasti myös sienimetsässä. Mustikassa olen ainakin aikoinani omieni kanssa käynyt.
Meillä on tällä hetkellä reilu 13 v uros, joka vasta keväällä alkoi vanhettua. Kuulo oli tosin jo mennyt aiemmin, mutta täysillä se silti vielä meni. Nyt on takapää jo siinä kunnossa, että pihalla touhuilu ja korttelin kierto riittää.
Energiaa niillä on uskomattoman paljon. Staffi rakastaa ihmisiä, meidän koirat olis ainaskin voineet lähteä kenen tahansa mukaan. Kunhan saa ruokaa ja rapsutuksi, kaikki ok. Otettiin narttu 1,5 vuotiaana, eikä se mielestäni ikävöinyt edellistä kotia ollenkaan. Uros ei taas ikävöinyt hetkeäkään nartun kuoltua.
Staffi nauraa tai hymyilee suurimman osan elämästään. Se rakastaa puremista, suosittelen Kongo -leluja. Ne on olleet ainoat edes hetken kestäneet lelut.
Karvaa lähtee aina ja sen on niin kovaa, että painuu jalkapohjaan kuin tikku, mutta se onkin kamalin asia koko staffissa.
Pennusta lähtien kun on monenlaisten koirien kanssa tekemisissä niin kyllä staffistakin yleensä saa suhteellisen sosiaalisen. Tapella sen ei kannata kyllä antaa. Meillä uros on ollut sosiaalisempi, mutta narttu ei siis ollut pennusta asti meillä, jotta en tiedä miten sitä on pentuna totutettu muihin koiriin.
Onnea valitsemallenne tielle! Staffi tulee viemään sydämmenne kokonaan. - Koirimus.
Kirjotampa tähän jatkoa, kun satuin tän keskustelun huomaamaan. Vähän jälkijunassa, mut ei se mitään.
Meillä oli aikoinaan staffiuros. Se oli todellinen vauhtiveikko. Se olis jaksanu pelata pallolla vaikka vuorokaudet ympäriinsä jos olis antanu.
Se oli innokas kaveri sieni- ja marjametsällä.
Kerran se oppi sitten keräämään itse omat puolukat ja mustikat. Se tykkäs syödä näitä marjoja. Kieli sinisenä mustikoista. Tietysti mansikoida ja vadelmia kanssa. Välillä sen jälkeen kun oppi kävi pihan perällä omin nokkinensa vatussa.
Sen jälkeen aina kun oltiin metsässä, se hamuili puolukoita ja mustikoita, tai jos oli, vadelmia suuhunsa. Mansikkapenkistä kävi oma-aloitteisesti napostelemassa. Mitä nyt samalla tallas penkkejä. Oppi se kyllä myöhemmin kulkemaan rivien välissä.
Oppi se kanttarellejakin haeskelemaan. Oli koko peto löytämään. Jos sitä piti hihnassa, ei etsiny yhtään sientä. Irti kun sai olla, niin johan tulosta synty. Paha vaan, että se aina haukkas itse sienestä. Ei niillä sitten mitään tehny, kun ne meni siltuksi.
Sen irti ollessa ei pysyny perässä, että olis saanu niitä äkkiä talteen, joten saatiin sitten haeskella sienet itse sillä välin kun koirimus keksi muuta tekemistä.
Staffi on tosi älykäs koira näköjään. Voin sanoo kokemuksesta. Sen vauhtiveikon ruokavalio vaan välillä ihmetytti. - Cheri
Koirimus. kirjoitti:
Kirjotampa tähän jatkoa, kun satuin tän keskustelun huomaamaan. Vähän jälkijunassa, mut ei se mitään.
Meillä oli aikoinaan staffiuros. Se oli todellinen vauhtiveikko. Se olis jaksanu pelata pallolla vaikka vuorokaudet ympäriinsä jos olis antanu.
Se oli innokas kaveri sieni- ja marjametsällä.
Kerran se oppi sitten keräämään itse omat puolukat ja mustikat. Se tykkäs syödä näitä marjoja. Kieli sinisenä mustikoista. Tietysti mansikoida ja vadelmia kanssa. Välillä sen jälkeen kun oppi kävi pihan perällä omin nokkinensa vatussa.
Sen jälkeen aina kun oltiin metsässä, se hamuili puolukoita ja mustikoita, tai jos oli, vadelmia suuhunsa. Mansikkapenkistä kävi oma-aloitteisesti napostelemassa. Mitä nyt samalla tallas penkkejä. Oppi se kyllä myöhemmin kulkemaan rivien välissä.
Oppi se kanttarellejakin haeskelemaan. Oli koko peto löytämään. Jos sitä piti hihnassa, ei etsiny yhtään sientä. Irti kun sai olla, niin johan tulosta synty. Paha vaan, että se aina haukkas itse sienestä. Ei niillä sitten mitään tehny, kun ne meni siltuksi.
Sen irti ollessa ei pysyny perässä, että olis saanu niitä äkkiä talteen, joten saatiin sitten haeskella sienet itse sillä välin kun koirimus keksi muuta tekemistä.
Staffi on tosi älykäs koira näköjään. Voin sanoo kokemuksesta. Sen vauhtiveikon ruokavalio vaan välillä ihmetytti.Heh.. minun staffini syö myös mustikoita varvuista suoraan.. kerran tosin äkkäsi että hei, mamin punaisesta purkista saa enemmän kerralla.. Söi se raakoja karviaisiakin pensaasta, välillä huulet verillä! Kyllä staffit on ihania ja ihmisrakkaita. Äksyilevät toisille koirille tosin, ainakin oma urokseni. Mutta, haitanneeko mitään - olen ajatellut että se on koiran luonne ja sillä siisti. Staffiuroksessa varmaan on extra annos koirien testosteronia ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437929Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4562211Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292120- 1431691
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511228Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251216Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991098Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65833Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.55748Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6727