mitä minä teen enää tuon kanssa, kun joka viikonloppu ukko juo ja välillä viikollakin parina päivänä!
Mutta eläkkeeni on pienipärjää en itse sillä erossa, niin mihin minä meen, hukutanko itseni vai nukutanko lääkeilläni? En jaksa enää.....
On mies nyt 62v ja pari vuotta sitten ukolle laitettiin polveen tekonivel, joka aiheutti viime joulukuussa vamman siihen eli nivel turposi kuin norsunjalka ja ei lekurit ottaneet kantaa siihen, no nyt lenkkaa kuin aku ankka, pers pitkällä ja valittaa joka hetkia huutaa mulle, ja juo viinaa ja kaljaa ja räyhää mulle ja lapselleni (oli aikanaan naimisissa naisensa kanssa joka täytti nyt 80v ja joka hemmotteli mies lapsen silloin pilalle)
Itsellä ei oo lapsia. joten meille huutaa aina ja komentelee, tehkää sitä ja tätä, itse istuu iltaisin nojatuolissa TV:tä vahaten ja ei tee mitään kotitöitä, kun mun polvi on kipee jnee....valitusta aina, pitää olla kaikki valmiina hälle niin ruuat kuin siivoukset ja puhtaat vaatteet, ym-...
Töissä vielä on, silloin kun ei oo saikulla.
Minä itse pääsin vasta eläkkeelle ja nyt huutaa mulle, joudat tekee kaiken kun oot joutilas nyt, joo, mää tein aikanaan töidenkin jälkeen kaiken, meillä oli mm. kolme sijaistyttöä ja 30 tuki ja lomalapsia aikanamme eli yli 10v ja kukahan nekin lapset lomillaan omalla ajallaan hoiti, kävin kokoajan töissä itsekkin silloin...eli olin lapsien kanssa lomilla ja viikonloppuisin.....
Mies oli välillä myyntiedustaja eli hotelleissa oli laskettuna yli kaksi vuotta ja minä hoidin työni, kodin, lapset, omia oli kaksi poikaa myös silloin kotona plus muut lapset, nyt se huutaa mulle että erotaan, mulle se on ookoo.
Sanoin sille että kun tulit luokseni, oli sulla kolme muovipussia vanhoja vaatteita, ja mulla oli osake ja mulla oli astiat, irtaimisto, sängyt, petivaatteet, liinavaatteet, kaikki mitä sulla ei ollut!
Eikä kyllä mitään noista ole edes 24 vuoden aikana ostellutkaan lisää....
Huutaa ei väliä....tätä taistelua ollut jo aika kauan skorpparin kanssa, on kuin se Tauski...vika on aina muissa ei hänessä---
Hän on aina kaiken tehnyt ja ostanut, hokee....
mihin minä menisin, ei kai mua kukaan kalaa huolisi enää....haluaisin pois,
tiedän että sanotaan, eroa jne...mutta kun ukko sanoi ettei maksa mulle mitään omakotitalosta jos lähden ja ajaa kuiteskin mua pois!
On 50/50 talo meillä!
Juoksenko Oulujärveen jo? Oon niin aatellut sitä iltaisin, ei tiedä kun unissaan vaikka teenkin sen, on sitten ukko onnellinen!
Mutta eläkkeeni on pienipärjää en itse sillä erossa, niin mihin minä meen, hukutanko itseni vai nukutanko lääkeilläni? En jaksa enää.....
On mies nyt 62v ja pari vuotta sitten ukolle laitettiin polveen tekonivel, joka aiheutti viime joulukuussa vamman siihen eli nivel turposi kuin norsunjalka ja ei lekurit ottaneet kantaa siihen, no nyt lenkkaa kuin aku ankka, pers pitkällä ja valittaa joka hetkia huutaa mulle, ja juo viinaa ja kaljaa ja räyhää mulle ja lapselleni (oli aikanaan naimisissa naisensa kanssa joka täytti nyt 80v ja joka hemmotteli mies lapsen silloin pilalle)
Itsellä ei oo lapsia. joten meille huutaa aina ja komentelee, tehkää sitä ja tätä, itse istuu iltaisin nojatuolissa TV:tä vahaten ja ei tee mitään kotitöitä, kun mun polvi on kipee jnee....valitusta aina, pitää olla kaikki valmiina hälle niin ruuat kuin siivoukset ja puhtaat vaatteet, ym-...
Töissä vielä on, silloin kun ei oo saikulla.
Minä itse pääsin vasta eläkkeelle ja nyt huutaa mulle, joudat tekee kaiken kun oot joutilas nyt, joo, mää tein aikanaan töidenkin jälkeen kaiken, meillä oli mm. kolme sijaistyttöä ja 30 tuki ja lomalapsia aikanamme eli yli 10v ja kukahan nekin lapset lomillaan omalla ajallaan hoiti, kävin kokoajan töissä itsekkin silloin...eli olin lapsien kanssa lomilla ja viikonloppuisin.....
Mies oli välillä myyntiedustaja eli hotelleissa oli laskettuna yli kaksi vuotta ja minä hoidin työni, kodin, lapset, omia oli kaksi poikaa myös silloin kotona plus muut lapset, nyt se huutaa mulle että erotaan, mulle se on ookoo.
Sanoin sille että kun tulit luokseni, oli sulla kolme muovipussia vanhoja vaatteita, ja mulla oli osake ja mulla oli astiat, irtaimisto, sängyt, petivaatteet, liinavaatteet, kaikki mitä sulla ei ollut!
Eikä kyllä mitään noista ole edes 24 vuoden aikana ostellutkaan lisää....
Huutaa ei väliä....tätä taistelua ollut jo aika kauan skorpparin kanssa, on kuin se Tauski...vika on aina muissa ei hänessä---
Hän on aina kaiken tehnyt ja ostanut, hokee....
mihin minä menisin, ei kai mua kukaan kalaa huolisi enää....haluaisin pois,
tiedän että sanotaan, eroa jne...mutta kun ukko sanoi ettei maksa mulle mitään omakotitalosta jos lähden ja ajaa kuiteskin mua pois!
On 50/50 talo meillä!
Juoksenko Oulujärveen jo? Oon niin aatellut sitä iltaisin, ei tiedä kun unissaan vaikka teenkin sen, on sitten ukko onnellinen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koskettava tarina. Älä juokse sinne järveen, sulla on lapsia... ajattele heitä.
Olin joskus myös sellaisessa elämässä mikä vain potki nilkoille, ja tuntui aivan mahdottomalta päästä siitä pois. Mutta pääsin, ja lupaan sulle että pääset sinäkin! Olet nyt vain näköalaton, kun oikein menee paskasti ei näe mitä vaihtoehtoja on.
Oot jo siinä mielessä vahvoilla, että tiedät haluavasi eron miehestä. Olette ilmeisesti naimisissa koska sanot että talo on 50/50 omistuksessa? Käänny kunnan sosiaalitoimiston puoleen ja pyydä sovittelija. He kertovat mistä sen saa. Kunta tarjoaa myös ilmaista oikeusapua. Sitten otat kiinteistövälittäjän paikalle ja pyydät talosta arvion. Tee lista siitä mitä teillä on, mitä pitää puolittaa. Mieti valmiiksi sellainen hyvä jako joka kummallekin reilu. Rahasta ja tavarasta tulee helposti riitaa, mutta ei kannata mennä siihen kuoppaan. Ota vaan mitä tarvitset, jätä loput, ei raha tee onnelliseksi.
Olet oikeassa siinä että ei aina löydy se syli johon pudota kun eroaa. Ei siksi kannatakaan erota, että löytyy joku parempi, vaan siksi että tie on loppuun käyty. Saattaa olla että olet yksin lopun elämäsi, mutta kaksin voi joskus olla paljon yksinäisempi kuin yksin.
Voimia se vaatii, sun tilanteesi. Juttele lastesi kanssa? Ehkä he voivat auttaa käytännön kanssa.
Niin totta kun olla voi, tuo et joskus kaksin on yksinäisempi kuin yksin.
Kenenkään ei pidä elää niin.
*ruttaa sullekin voimia*
"nyt se huutaa mulle että erotaan, mulle se on ookoo."
hmp.f kirjoitti hyvin ja viisaasti. Omaan tilanteeseensa usein sokaistuu ja alistuu ja ratkaisuja ei näe vaikka pahaa oloa tunteekin. Ratkaisun tekemiseen tarvitaan voimia ja niitä löytyy muun muassa siitä kun alkaa toimia konkreettisesti tavoitteeseen pääsemiseksi. Joskus on aika tehdä oman elämänsä inventaario.Sinulla läheisinesi on oikeus rauhallisen kotielämään ja siihen pääsemiseksi häytynee tehdä jotain.
Mene oikeusaputoimistoon, varaa aika sinne, sieltä saat todella hyvät neuvot ja saat tietää oikeutesi mitä sinulle kuuluu omaisuudesta ja kuinka se jaetaan ja mahdollisesta miehen elatusvelvollisuudesta, koska sinulla on paljon pienempi eläke,
siitä uusi elämäsi alkaa, varattomille oikeusapu on ilmaista, ainaki ennen oli,
niistä maksuista selviät, siihenki saat sieltä neuvoa, sitten hakeudu sosiaali toiistoon, sieltä saat lisää neuvoja,
suomessa avustettaan ulkolaisia pakolaisia, niille annetaan kaikki ilmaiseksi jopa asunto huonekaluineen ,
MIKSI EI AVUSTETTAISI omin perhepakolaisia,
suomen oman kansan sisällä on liian paljon kärsimystä juuri köyhemmän vaimon kohdalla,,
mutta siihen varmasti löydät avun kun alat toimimaan järjestelmällisesti,
voi sitä kärsivällisyyttä joka on alkoholiongelmaisen perheellä tuli mieleen kun katsoin aamu tv:tä
"juoppo ukkoni"
Mikäli luin oikein kirjoituksesi, niin olet ollut työelämässä kauan, joten eläkkeesi ei liene ihan pieni. Omia lapsia sinulla ei ole, mutta onko alle 18-v, siis huollettavia?
Omistat asunnon puolisosi kanssa puoliksi, joten ei hän voi sinua ajaa siitä pois laillisesti.
Niin, paitsi minun tapauksessa (ei laillista, koska omistan edelleen puolet kiinteistöstämme), jossa juoppo ukkoni myös aina uhosi, että talo on hänen ja minä olen huora, joten muuta pois!!
Vihdoin, kun pääsin eläkkeelle ja elämä kävi sietämättömäksi kodissani, niin pakkasin tavarani ja lähdin. Hänelle jäi kotimme, mutta minulle jäi rauhallinen elämä.
Onnistuin saamaan asunnon (vuokra 260,-€/kk) kunnalta, joka on ns. vanhustentalo ja onneksi rivitalo, koska se on melkein kuin omakotitalo mielestäni. On oma piha ja pieni yrttien kasvatus pläntti. Palveluja saa sitten tarvittaessa ja tietenkin ne maksaa aika paljon!!?
Lapsiani tapailen ja myös lapsenlapsia. Heidän iskä (mieheni) asustelee nyt yksin ja on usein pyytänyt minua takaisin, mutta ne muutamat vierailut loma-asunnollamme ovat vakuuttaneet minut. Ei iki kuuna kullanvalkeassa. Tätä rauhaa en riko pelolla, että joku arvostelee tekemisiäni.
Lapsuuden kaverini on naimisissä juopporentun kanssa ja alkoholisoitunut siinä sivussa. Koko avioliiton ajan hän on tehnyt eroa miehestään, haukkunut ja panetellut muille, syyllistänyt miestään oman viinankäyttönsä aiheuttajaksi. Nyt mies on vakavasti sairas ja vaimo murtumaisillaan surusta. Kohta tulee lopullinen ero, mitä sitten tapahtuu pääseekö vaimo vapaaksi menneisyyden kahleistaan vai juoko itsensä hengiltä.
Kiitos ihanista kannustuksistanne, minä ihan itkin ymmärryksistänne lukiessani niitä!
Muillakin on samoja kohtaloita, voi meitä naispoloisia, minäkin kun olen sellainen nöyrä ja yritän kaikkeni lapsieni ja miehen kanssa, vaan joskus se raja tulee!
Miehellä ei ole lapsia, alussa tykkäsi kovin lapsistani ja sijaistytöistämme, mutta tuo vanhuus on pikkuhiljaa tehnyt yhä enemmän ja enemmän hänestä ihan "hullun ärtyisän"...vai se jatkuva viinanjuontiko on tehnyt aivot jo pehmeiksi?
Siis minulla on kaksi omaa poikaa vielä ja vanhin 3. poikani tapettiin v.2007, häneltä jäi poika, on nyt 20v jo lapsenlapseni, ainoa,
(hänellä on velipuoli, 7v ja pikkupoikakin pitää mua kolmantena mummonaan, sanoo aina kun käyvät, minä tykkään sinusta, minulla on ollut ikävä, ns. ex- miniän kanssa on parhaat välit meillä)) asuvat Uudellamaalla, 20v poika käy mummon luona joka kesä ja lomillaan.
Olemme siis naimisissa olleet jo 25v tämän juopponi kanssa, onneksi itse en ole sortunut juopottelemaan, liekö sekin ärsyttävää, kun ei saa juoppokaveria minusta, pohtinut olen asioita niin monista kulmista, ja tiedän, että osituksessa pannaan "kalut" puoliksi!
Olen jo kerran jounut niin tekemään, kun ex. mies oli myös juoppo ja pieksi mua ja poikiamme aikanaan....ei olisi päästänyt pois, lähdimme...jo lapsieni pyynnöstä, pojat sanoivatkin sitten, että äiti, täällä on meillä hyvä olla, kun ei tarvi pelätä isää milloin se tulee kotiin päissään ja mitä tekee....
Ostin osakkeen ja muutin kauas pois silloin poikieni kanssa, (silloin, 6v, 10v 16v), ja erehdyin kolmen vuoden jälkeen taas juoppoon, joka osasi niin "ihanasti" puhua ja kehua alussa....
Hän luulee että ei tarvisi mitään tehdä kuin kaikki jää hänelle...
Työelämässä olen ollut n.40v, nettoeläke on n.1400 kk, mutta tiukkaa tekee jos jäisin okt:oon asumaan ja hän saisi häädön!
Nyt aamulla herra hoki sitten, rakkaani....anteeksipyyntöjä ei ole koskaan tullut ja "vain 3 x läppäissyt" mua yhteiselon aikanamme, huutoa ja haukkumista jatkuvasti läpi elämäni....
Kyllä minä pärjään, vaikka on niin paha mieli ja tuntuu että välillä tulee hulluksi kaiken ajattelun ja pelon keskellä!
Kiitos kannustuksistanne, jutellaan-ko lisää me juoppojen "akat", sillä nimellä mulle huudetaan välillä, oon saatanan akka jne....