Haluaisin jättää pillerit pois, mutta mieheni ei. Enkä haluakaan, että hän vaan suostuisi mun vuoksi, vaan että hän oikasti haluaisi samaa kuin minä, lapsen.
Joka aamu mä päätän, että tänään en puhu yhtään mitään vauvahaaveista miehelleni, ja sitten kuitenkin välillä lipsahtaa... En haluaisi jankuttaa ja painostaa, mutta en jaksaisi vain odotella...
Haluisin päästä edes yrittämään, eihän sitä tiedä kuinka kauan täytyy sittenkin vielä odottaa. Nyt vaan tuntuu niin turhauttavalta kun ei voi tehdä asian eteen yhtään mitään, muuta kuin odottaa...
Noh onhan tuo mies tässä viimeisen puolen vuoden kuluessa (kun olen näitä vauva/lapsi juttuja puhunut) niin alkanut vähän "lämpeemään" niille isi-ajatuksille, mutta ei tarpeeksi kuitenkaan...
Hänestä ei olisi jotenkaan reilua että hän paiskisi töitä ja mä olisin kotona vauvan kanssa, munkin pitäisi siis nyt alkaa säästämään tai jotain, ettei hänen tarvisi ihan kaikkee sit maksaa, vaikka eihän se mikään päällimäinen este ole. Mies on jopa sanonut, että kyllä hän tietää että me pärjättäisiin, mutta hän ei vaan halua vielä, ehkä parin vuoden päästä. Mä pelkään että se "parin vuoden päästä" tulee aina olemaan se parin vuoden päästä, vaikka ika menis kuinka eteenpäin... Koska, koska, koska mun mies uskaltaa ja haluaa yrittää lasta, sitäpä ei kukaan tiedä, hän itsekään...
En vaan kestä odottaa. En tiedä miten päin mun pitäis olla tän asian kanssa, miten mun pitäis puhuu tästä asiast mun miehen kaa...
Kommenttia!?!? =(
En kestä...
3
719
Vastaukset
- antsu
heips...
tuttu tunne!! mä ehtiin potea vauvakuumetta monta monituista vuotta ja mieheni kyllä tiesi sen.. kun sitten vakavasti aloin asiasta puhumaan ja tunsin olevani valmis äidiksi, niin mieheni ei ollut valmis isyyteen, tosin ei häntä olis haitannut jos vauva oli tullut mutta ei kuitenkaan ollut valmis yrittämään vielä..
no mä sit 5vuotta jouduin odottamaan että mieheni on valmis.. ensimmäiset 3 vuotta höpisin asiasta jatkuvasti mutta sanoin aina etten halua painostaa että yritetään sitten kun mieheni on siihe valmis!! silti vauvakuume oli valtava eikä tilannetta helpottanut yhtään se että ympärillä pyörri siskojen vauvoja jne... mieheni on aina tykännyt lapsista mutta häntä kai pelotti ajatus omasta, silti hän aina sanoi ettei se pahakaan asia olis jos oma tulis!
jossai välissä jätin pillerit pois koska en jaksanut enää mielialan vaihteluita ja en aina muistanut pillereitä ottaa.. näin ollen siirryimme sitten kortsuihin..
vauvakuume jylläsi edelleen mutta pidin suuni kiinni, ärsytti ku sukulaiset ja vanhemmat aina kyseli ett milloin meille tulee vauva, olivat hekin sitä niin monta vuotta oottaneet. minä vaan aina tyydyin sanomaan että ei se minusta ole kiinnni... ja että mikäpä kiire tässä on!!
olo oli kokoaika surkea ja loppujen lopuksi kieltäydyin ottamaan tuttavien vauvoja hoitoon koska se oli mulle täyttä tuskaa.. sisälläni oli tyhjiö.. usein itkeskelin salaa, minuun nii sattui...
sanoin miehelleni etten enää montaa vuotta ala odottamaan, että mä en ala enää kovin vanhana lapsia tekemään.. jätin asian sitten siihe...
jatkettii yhteiseloa niinkuin ennenkin, kriisikin tuli jossai välissä ja melkein erokin. saatiin asiat selvitettyä kuitenkin ja meillä meni paremmin kuin koskaan..
lopulta miehenikin oli valmis isäksi, ikinä ei sitä päin naamaa kehdannut sanoa, mutta löi varsin selväksi ettei ehkäisyä enään käytetä.. ei me varsinaisesti tekemällä alettu tekemään (tarkoitan nyt ettei laskeskeltu koska ovuloin tai muutakaan) vaan jatkettii normaalisti ja siltä kantilta että tulee jos on tullakseen!!
aina kun kuukautiset oli tulollaa jännitin kovasti ja mieheni kyseli että alkoko ne ja aina oli pettymys suuri kun ne alkoivat! sitten ne yks kaks jäi pois, mutta raskaus meni kesken heti alkuvaiheessa RV6 =(
ehtiin jo ajatella että mut on tuhoon tuomittu, olen epäonnistunut, en kelpaa edes äidiksi...
sen jälkeen jännitin kahta kauheammin kuukautisia, toivoin ettei ne olis tullut, mutta niin ne vaa alkoi! n. viitisen kuukautta keskenmenosta jäi kuukautiset pois, vatsaa kipristeli kokoaika niinku ne olis alkamassa ja näin ollen en tehnyt testiä ennen kuin mieheni pakotti kuukautisten ollessa reilun viikon myöhässä!!! plussaahan se sitten näyttti=) mieheni oli aivan äärettömän onnessaa ja olis heti halunnut kertoa kaikille, mutta pelkäsin että taas tulee keskenmeno...
ja näin ollen salattii asia kunnes oltiin ensimmäinen kolmannes taisteltu=)
nyt siis ensimmäistä pienokaista odotellaan ja mieheni on varsin valmistautunut isukiksi!! luulen että jos olisin vielä parin viime vuoden aikana jatkanunt painostusta niin mieheni ei olisi ehtinyt itse kypsyä isäksi vaan jos lapsi oltaisii tehty niin se olis tehty mun painostuksen takia... mutta nyt tämä oli mieheni tahto... minun pohtiessa enne raskautta sitä miten rahallisesti pärjätään niin hän sanoi että kyllä me pärjätään hänhän käy töissä=)
nyt on ihana nähdä kuinka mies oikeen odottaa että lapsi syntyy..
siis älä painosta miestäsi lapsen tekoon, se vain työntää miehen vauva-ajatuksia kauemmaksi.. voit kertoa omista tuntemuksistasi, kertoa miltä susta tuntuu ja kuin olis ihana kun olis oma pienokainen!!
lisäksi miehesi ei kovin vaikuta vielä valmiilta jos hän miettii että hän joutuu maksamaan kaikki.. kyllähän sinä tulet saamaan äitiysrahaa ja lapsesta tulee lapsilisää ja jne... miehesi voisi miettiä asiaa myös siltä kantilta että sinä olet kuitenkin ensisijaisesti se joka lapsen kanssa on sen 24tuntia vuorokaudessa, eikö se mene työstä?? vai pitäisikö sinulla sen lisäksi vielä alkaa tekemän rahallista töitä?
mun mielestä miehet vain vetoavat omaaa kypsymättömyyttään kaiken maaliman raha asioihin, työ asioihin jne...
minusta ainaki olisi paljon mukavampaa jos miehet suoraan sanois etteivät ole vielä valmiita ja kypsiä iskäksi!!! ei tarviis sitten meilläkää miettiä mikä se oikeesti on syynä..
mutta puhu miehesi kanssa, ja toivottavasti miehesi pian on valmis perustamaan perheen kanssasi, tiedän kuin on kuumeilevana hankalaa odottaa... ja kun jätät pillerit pois, muista ettei välttämättä heti tärppää, eli elä ala ressaamaan=) (helpommin sanottu ku tehty)
muista että kanssasi on samassa junassa monia muitakin
mutta kertoilehan kuulumisiasi=)- Ilkeä äitipuoli
Ihana kuulla että täällä on muitakin samankaltaisessa tilanteessa. Kuumeilua on kestäny "piilevänä" jo monta vuotta, mutta nyt se on ihan oikeasti pinnalla kokoajan. Minustakin tuntuu pahalta pälpättää asiasta pienin vihjein, nyt sen olenkin jättänyt taka-alalle :( Pelottaa aika kamalasti että koska se on se "sitten joskus" mitä mieheni jaksaa toisinaan todeta. Asiassa on mukana vielä semmoinenkin koukero että hänellä on jo lapsi ja tavallani pelkään että se riittää hänelle. Itseni sisällä olen asiaa pidelly jo aika kauan :( Tuntuu toisinaan tosi pahalta!
- taz-za
Aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani.
Mutta meillä asia on niin että molemmat kyllä haluamme lapsia, mutta poikaystäväni ei halua "vielä".. ja sitä oon pähkäilly että mitähän se tarkottaa ja toinen mitä hän käyttää "sitten kun se aika on".
Olen kyllä osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Olemme nuoria minä 21 ja hän 20, mutta minä en todellakaan halua odottaa kymmentä vuotta. Hän lähtee lisäksi suorittamaan siviilipalvelusta pian, ja olisihan se ihan hyvä saada alta pois, mutta toisaalta kuinka kauan me sitä lasta sitten yritämme?! En uskokaan että pillereitä syöneellä se heti vaan napsahtaa.
En minäkään malttaisi odottaa. Minun piti jo lopettaa pillerit nyt syksyllä (marraskuussa) oli tarkoituksena että vauva saa tulla, mutta eipäs sittenkään. taas siirrettiin. sanoin jo että en halua painostaa.. huolehdin pillereistä ja hän saa sitten sanoa kun "tuntuu oikealle/sopivalle".
Itse valmistun marraskuunlopussa koulusta ja tiet ovat täysin avoimet, en ainakaan vuoteen ole menossa kouluun, joten olisi hyvä aika vaikkapa sille lapselle.
On tämä turhauttavaa kun vauva-asiat vaan pyörii mielessä ja aina kun jonkun tenavan näkee tekee mieli sanoa että tahtoo kans tuommosen oman. ja sitten harmittaa kun pitikin mennä sanomaan.
En minä ainakaan ole keksinyt mitään keinoa, enkä toisaalta halua ketään pakottaa. Mutta se on varma että jos vielä ensi syksynä ollaan yhdessä ja pillereitä syön niin täytyy saada aikaan joku muutos. en vaan jaksaisi erota tuommosen asian takia, enkä todellakaan jaksa etes ajatella että pitäisi uusi mies etsiä. Mutta onko sitten hyväksi elää onnettomana suhteessa, jossa joutuu antamaan periksi asiassa jota kaikista eniten haluaa?
Toivon että kaikki järjestyy niin sinulla kuin minullakin.. parempaan päin tai saamme mielenrauhan ja maltamme odottaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437916Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4522201Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292105- 1431680
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511226Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251211Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991084Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65831Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54733Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6721