Tänään kun jäin pois bussista, käteni osui sellaiseen keltaiseen metallilaatikkoon (Liput matkan päätyttyä). Tietenkin se kolahti, ja kaikki kääntyivät katsomaan että mitä. Varmaan ajattelivat, että mitähän tuo yksi tuossa riehuu?! :D
Koko ajan pelkään, että minulle sattuu jotain oikeasti noloa. Joku kaunis päivä varmaan kaadun keskelle bussin lattiaa, ja muut nauravat röhöttäessäni mahallani. Minulla ei kyllä ole mitään motorista häiriötä...
Koko ajan pelkään, että minulle sattuu jotain oikeasti noloa. Joku kaunis päivä varmaan kaadun keskelle bussin lattiaa, ja muut nauravat röhöttäessäni mahallani. Minulla ei kyllä ole mitään motorista häiriötä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tuo ollut mitenkään noloa; minä nimittäin OLEN kaatunut komeasti rähmälleni suoraan kuskin eteen ;) Melkein olen jo "unohtanut" koko jutun, mutta kyllä silloin tällöin kun sillä samaisella bussilla matkustelen niin alkaa poskia lievästi punottamaan (vaikka tuskin se kuski enää mitään muistaa^^) Onneksi ei kukaan sentään nauranut.
Älä ole niistä noloista tilanteista huolissasi, ne kuuluvat elämään. Jos bussissa kaadut mahallesi, niin tuskinpa kukaan nauraa, saatikka sitten muistaa koko tilannetta enään viikon päästä.
Mulle kerran tuli ripuli housuihin bussissa. Ja paska valui pitkin jalkoja. En tiedä huomasiko joku, todennäköisesti kyllä, koska haju oli sietämätön ja olit punainen kuin tomatti.
noloja tilanteita on hauska muistella jälkeenpäin. sitäpaitsi jos joskus kavereittesi kanssa rupeette keskustelemaan noloista tilanteista niin onhan se kiva että itellekki on jotain tapahtunut. meenkin tästä muistelemaan ----->
kaatunut lukion lakkiaisjuhlassa, lakkia hakiessani...ja se vasta noloa oli kun sielä kaikki tuijottaa jo valmiiks!!
Katsos,ei tommosia kannata murehtia,koska mitä enemmän sä murehdit sitä enemmän sua hermostuttaa ja on suurempi vaara että tapahtuu jotain...Mutta jos sulle sattuu jotain et esim. lennät rähmälles niin ei kun ylös vaan ja rupeet vaikka nauramaan...;) Sillä siitä selviää kaikkein parhaiten kun ei näytä nolostumistaan!
tärkeintä on nauraa itsellensä! :D
No juu, olihan toi sillai aika noloo, mut entä tää sitte?
no mä menin kerran mun kamulle ja pimpotin ovikelloa. se tuli avaa oven ja säikäytti mut oikeen kunnol, sellasen LEIKKI sormen kanssa joka oli ihan mädän näkönen ja sillein..no mä tietysti kaaduin siihen eteiseen jotenkin ihan oudosti, ja se nauro ihan kippurassa :D(olin tällöin MUISTAAKSENi ekalla-kolmannella ala-asteen luokalla) :D x)
sit kerran "kauniina" päivänä leikkimielisesti päätin kostaa kamulleni, ja vetäisin päälleni mustan kaavun ja aika "äklön" naamarin, jotka olivat mun vanhoi vappukamppeita.. sitten vihdoin kun ovikello soi, Menin avaamaan, JA KOVALLA ÄÄNELLÄ (KAMPPEET PÄÄLLÄNI) SANOIN : bööh. tervetuloo kummitus ta(loon), joka jäi sanomatta X) ..... x) NO TOTTAKAI MUN TUURILLA, siel oven takana EI OLLUT kamuni, vaan MUN IKI-IHANAN BROIDIN KAMU, joka oli myös meille tulossa :D meinin ihan PUNAISEKSI kuin tomaatti, Broidin kamun tokaistesta, kiitos ihanasta "tervetuloa" toivotuksesta, ja sitten hän alkoi nauraa.. LUKITTAUDUIN vessaan ja OTIN naamareita ja muita kamppeita pois PÄÄLTÄNI. broidini kamu ja iki-ihana itse broidini nauroivat kippurassa olohuoneessa mun vessassa mököttäessä, ja kamuuni odotellessani! SE OLI IHAN HIRVEEN NOLOO!
No on siitä jo aika kauan, olikos se nyt ekalla vai kolmosella kun tollasen tempun tein x)
JA NYT NAURAN välillä koko jutulle, esim tylsinä hetkinä x) KAIKILLE IHAN VAAN TIEDOKSI: "kosto ei kannata" x)
Heh, voihan niin käydä...
uskon, että selviät noloista tapahtumistasi, kun ne tapahtuvat. Niitä tapahtuu kaikille. Paras tapa hoidella nolot jutut, on oppia nauramaan itselle. Viestisi hieman itseironinen sävy on loistava. Pidä sellainen fiilis yllä, kun seuraavan kerran olet nolossa tilanteessa! :)