Kun ihmisiltä kysytään,keitä he ovat, he puhuvat työstään,rakastetustaan,lemmikeistään ja harrastuksistaan.
He siis alkavat kuvailla tapojaan,jotka saavat kertojan kokemaan olonsa mukavaksi ja rentoutuneeksi.
Mutta oli kysymys identiteetistä. Jos nuo edellämainitut poistaa,ei identiteetti muutu.
Identiteetti on muuttumaton kokonaisuus joka määrittelee sen kuka olemme. Johon edes rakkaittemme kuolema ei vaikuta. Mikä on niin vahva sellaisenaan vastustamaan tapojen rikkomista.
Se on persoonallisuutemme.
Elämä on muutosta. Se joka ei kykene muuttumaan,ei ole todella elossa.
Elämä on kamppailua Jotakin kohti,Kilvoittelua, Halu saapua johonkin.
He siis alkavat kuvailla tapojaan,jotka saavat kertojan kokemaan olonsa mukavaksi ja rentoutuneeksi.
Mutta oli kysymys identiteetistä. Jos nuo edellämainitut poistaa,ei identiteetti muutu.
Identiteetti on muuttumaton kokonaisuus joka määrittelee sen kuka olemme. Johon edes rakkaittemme kuolema ei vaikuta. Mikä on niin vahva sellaisenaan vastustamaan tapojen rikkomista.
Se on persoonallisuutemme.
Elämä on muutosta. Se joka ei kykene muuttumaan,ei ole todella elossa.
Elämä on kamppailua Jotakin kohti,Kilvoittelua, Halu saapua johonkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nii, sosiaaliturvatunnus määrittelee identiteettimme, se ei ainakaan muutu.
Muuten en ymmäretänyt mitä alustuksellasi halusit sanoa.
Identiteetti on muuttumaton? Persoonallisuus vastustaa tapojen rikkomista?
Kuitenkin elämä on muutosta ja se joka ei kykene muuttumaan ei ole elossa?
Selventäisitkös?
Jos sinulta kysyttäisiin kuka sinä olet, mitä vastaisit?
Olen joutunut pohtimaan tätä asiaa,kun mieheni kuoli. Tavallaan elin hänen kauttaan vuosikaudet. Hänen sairautensa myötä. Unohdin itseni. Kun vuosi on kuolemasta,alan eheytyä. Oma minä tulee esiin,hyvin voimakkaasti. Olen määrätietoinen,matemaattisesti lahjakas,itsekäs ja itsepäinen,suvaitsevainen. Kun voimat alkavat palautua, huomaan,että minulla on paljon käyttämätöntä energiaa ja tietämystä. Olin haudannut persoonani,mieheni sairauden taakse. Nyt olen vapaa.
Eli voiskos aatella et sinulla on identiteettikriisi? Sinun piää nyt koota itsellesi uusi identiteetti: Kuka minä olen? Mikä minä olen? Mitä haluaisin olla? Mikä on paikkani, tehtäväni, suhteeni toisiin?
Ap vastaa. Minä tiedän,kuka minä olen. Elimme miehen kanssa täysin syrjäytyneiden ihmisten elämää,7- vuotta.Työttömyyttä,alkoholia,mustasukkaisuutta,narsismia,kaikkea. Josko sitä voi elämäksi sanoa. Välillä jotain pätkätyötä. Kun mies sairastui,elimme vielä enemmän,jos mahdollista,sivussa kaikesta. Katosimme itseltämme. Miehen kuolema pysäytti minut. Kaikki hautaamani oma minäni tuli esiin. Tiedän,mitä haluan,mitä teen. Varmaan joku viisas sanoisi,että kärsin läheisriippuvuudesta. Ehkä niin,lapsuudesta tuttu kuvio.
Olrn 60 vuotias,itsevarma,peloton,kaunis nainen ja menen eteenpäin hiukset hulmuten.
Missä se nainen oli silloin kun asuit miehesi kanssa kuvaamissasi olosuhteissa, tuliko se itsevarma, peloton, kaunis nainen sieltä isse issekseen esiin noin vain putkahti?
Ap vastaa. Katsoin parhaaksi elää niin,että leikkautin hiukseni poikatukaksi,en meikannut,pukeuduin mitä kirppis tarjosi.Oli helpompi itselle olla näkymätön. Viina oli vahvasti mukana kuvassa. Heräsin todellisuuteen,kun pääsin töihin 7-vuoden työttömyyden jälkeen. Mies jäi kotipiiaksi,eläkeläisenä,ja minä katsoin peiliin. Näky oli lohduton. Harmaat hiukset,ylipaino ym. Tein muodonmuutoksen ja elämänmuutoksen. Vuokrasin oman yksiön ja muutin yksin asumaan. Näin meillä miehen kanssa sujui asiat monta vuotta,tosi hyvin. Asiat vaan mutkistuivat,niinkuin elämässä käy.
Miten pääsit eroon viinasta?
Viinasta ei alkoholisti koskaan pääse eroon. Olen siis raitis alkoholisti. Lakkasin juomasta ja kärsin pahoja vieroitusoireita. Menin lääkäriin ja pääsin terapiaan. Aloin sitä kautta toipumaan.
Hienoa, halusit apua ja sait.
Ihminen pystyy sisäistämään itsensä ulkoinen kuva minkä toinen näkee,
Nii, eihän sitä identiteettiä pelkän ulkoisen olemuksen tai saavutettujen meriittien perusteella ainaskaan yksinänsä tehdä.
Oikiastaan ois hyvä jos ihmiselle tulisi tietyin väliajon pieni identiteettikriisi, joutuisi miettimään kuka on, Kuka minä olen? Mikä minä olen? Mitä haluaisin olla? Mikä on paikkani, tehtäväni, suhteeni toisiin?
Lisään vielä et Positiivareilla oli tänä aamuna ihan mukava juttu aiheeseen liittyen:
TOISTEN IHMISTEN MIELIPITEET
Se, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat, on kokonaan heidän asiansa. Ihmiset uskovat yleensä sen mitä haluavat uskoa - pidit siitä sitten tai et. Jos sinä et kerran voi määrätä, mitä toiset sinusta ajattelevat, niin silloin ei ole järjellistä kiihtyä heidän mielipiteistään, ellet sitten usko, että heidän käsityksensä sinusta on tärkeämpi kuin oma käsityksesi itsestäsi.
-Wayne W. Dyer
Toisten mielipiteet ? Ovat mitä ovat, jokaisella on ajatusmaailmansa johon identiteetti rakentuu, vähän henkimaailman juttuja en vaivaa itseäni moisella.
Nii, toisaalta ne on henkimaailman juttuja mutta kyllä niihin joissain elämän käännekohdissa aina joutuu palaamaan. Tai ehkä se on toisille tyypillisempää kuin toisille, en tiedä. Ja toisaalta silloin kun on ajankohtaista, se ei tunnu vaivaamiselta vaan tulee luontevana osana muutosvaiheen ajatuksissa.
Kyllä minä olen se sama joksi olen syntynyt. Sama olen ollut niin kauan kun muistini riittää,ehkä olin jotain 6-7vuotias josta asti muistan olleeni juuri tämä persoona.
Voin palata lapsuuden tunnelmiin helposti, täytyy sanoa että monta kerrosta on minuun tullut elämän aikana. Perin tuttu on luomi käsivarressani jota lapsena usein katselin, siinä se on vieläkin, aivan samanlaisena, se on muistosilta lapsuuteen,
se on kaunis pyöreä noin 4mm halkaisijaltaan. Muutama arpi lapsuuden ajoilta,
66 v ne on kulkeneet mukana. Kyllä on elämä huikea juttu, ei riitä sanat kuvaamaan.
Kyllä identiteettikin muokkautuu jos on riittävän suuria mullistuksia ihmisen elämässä. Tai sitten toinen identiteetti hahmottuu edellisen päälle ja kumpi on sitten se leimaa antava riippuu elämäntilanteesta. Esimerkkinä pitäisin monikielisiä, monikulttuurisia ihmisiä, joiden identiteetti (siis nimenomaan se oma. sisäistetyy varmuus siitä kuka ja mitä on) voi olla hyvinkin eri eri ryhmissä liikkuessa.
Tunnen useammankin tällaisen "identiteetinvaihtajan". Korostan vielä että se ei ole mikään rooli tai imago, vaan tulee paljon syvemmältä.
En tiedä sitten onko identiteetin muokkausta, mutta sanotaan että olen muuttunut paljon siitä asuin Suomessa/asuin USA:ssa/Kolumbiassa. Poikani sanoi juuri että minne olet kadottanut "latinopuolesi". Totesin vain että olen kuin joku myöhempi kehitys Pokemon-hahmoista: se mikä oli ennen on muuntunut joksikin muuksi. Miten syvälle nämä muutokset menevät....sitä en tiedä. Sanoisin että identiteettini on alituisesti muuttuva kompositio.
Kiinnnostava aloitus!
Sanoisin että muuttuu se. Mun on muuttunut radikaalisesti vuosien myötä. Hysteerisestä, aina pelkäävästä teinistä hiljaisen ja sisäänpäin kääntyneen kautta iloiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi ihmisiseksi.
Se kaikki riippuu ympäristöstä. Ja kasvusta. Olisi outoa jos ihminen ei kasvaisi. Harvoin vaan muuttuminen on niin voimakasta ja nopeaa että sen itse huomaa.