Eli seuraavan lainen "ongelma"..koulussa on kavereita ja tuun juttuun monien kanssa, ja on hauskaa ja niin edelleen, mut kun koulu loppuu niin alkaa tylsyys, ei kavereita koulun ulkopuolella, eli illat on suunnattoman tylsiä..kammoan melkein niitä päiviä kun pääsemme klo.12 kun tietää, ettei ole mitään tekemistä=(
Ja sitten toisekseen, en tiedä miksi en onnistu tyttöjen kanssa..Olen mielestäni ihan ok näköinen 185/77, pukeudun siististi, en polta, en juurikaan juo..mutta siltikään tuntuu ettei tytöt ole yhtään kiinnostuneita..
kohtaloko on tämmöinen? Täytyy kait vain uskoa, että vielä joskus on mukavat illat ja tyttöystävä=)
Ja sitten toisekseen, en tiedä miksi en onnistu tyttöjen kanssa..Olen mielestäni ihan ok näköinen 185/77, pukeudun siististi, en polta, en juurikaan juo..mutta siltikään tuntuu ettei tytöt ole yhtään kiinnostuneita..
kohtaloko on tämmöinen? Täytyy kait vain uskoa, että vielä joskus on mukavat illat ja tyttöystävä=)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikset kysy kavereitasi koulun jälkeen teille tai kylille?
"kylille" :D:D:D:D
Pitäskö sun vaikka tehrä asialle jotai...? Rupee harrastaa jotain tai kuten outosoutu sulle ehdottikin kutu koulukamujas teille tai jotain... Kuullostat ihan hyvältä tyypiltä, eiköhän se sun oma kulta viel löydy... :)
Mulla on tavallaan sama ongelma. Mä asun 15 km päässä meidän koulusta, joten siellä ei asu ketään mun kavereita. Mä oon vaan koko päivän koneella, piirrän tms. Käytän ehkä koiran lenkillä, muuten en oo ulkona.
Se on tosi tylsää, mut ei tässä nyt mikään auta. . . Onneks mese on keksitty ^^
On mullakin. :/ Koulus on kavereit, mutta tääl lähellä ei asuu oikeen ketään, eikä meitä kaiketi vapaa-ajalla yhdistäkään moni asia. Vois ehkä alottaa jonkun joukkuelajin, kuten futiksen, mut siinä on sellanen probleema et vähän vaikee päästä mihinkään seuraan kun sen harrastaminen ois pitäny alottaa aika pienenä. Enkä oikeen tiiä mitään "amatööri" seuroja.. Inttikin on sit jonkin ajan päästä, et ehkä sieltä sais hankittuu hyviä kavereita.
Sano "jätkä" jos keksit tähän jonkun hyvän ratkasun! :)
No hyvä etten sit oo ainut=) Joo tosiaan noit joukkue lajeja oon miettiny, mut tullu kans siihen tulokseen et ne ois pitäny alottaa jo niin nuorena.. no mulla on kyllä tohon inttiin viel pari vuotta, et toivottavast tähän "probleemaan" kehittyis joku ratkasu siihen mennessä=)
...sun kaikki koulukaverit sitten jossain harrastuksissa päivät pitkät vai asuuko ne jossain kaukana...? nimittäin mikä estää sua viettämästä niiden kanssa aikaa vapaa ajalla?
Mä olin kerran kiinnostunu yhestä pojasta, mut se ei ikinä käyny missään vapaa-ajalla, näin sen aina vaan jossain koulussa, en oikeen saanu siihen mitään yhteyttä.. Sen kaveritkin sano et ei se oikeen ikinä tuu mukaan minnekkään.. Ajattelin sitten et ei sitä varmaan kinnosta liikkua missään ja päätin unohtaa sen..
Niin että sustakin voi ehkä olla joku kiinnostunu mutta ei viitti vaan koulus tulla hirveest juttelee... :)
Mut sun pitää keksii joku harrastus minkä voi alottaa myöhemmällä iällä ja mistä vois ehkä saada kavereita. Vaikka joku taistelulaji?
Kiitos nyt kuitenkin kaikille vastanneille=)
Tylsää olla vapaa-aika yksin, mutta onhan sulla sentään kavereita! Mikset ehdottais, että tekisitte jotain yhdessä koulun ulkopuolella?
Mulle siisti pukeutuminen, tupakoimattomuus ja se, ettei juurikaan juo, on plussaa :) Älä oo epätoivoinen. Sä oot vielä nuori, ja voit hyvinkin löytää myöhemmin oman kullan. Sulla oliskin myöhemmin paremmat mahdollisuudet onnistua seurustelussa.
Minäkin olen todella yksinäinen koulu-ajan ulkopuolella. Koulussa tulen ihan hyvin toimeen toisten kanssa, mutta eivät he enää vapaa-ajalla halua "sietää" minua.
Ja Kuopion kaltaisessa "pikkukaupungissa" nyt onkin helppo jäädä yksin!
Hyvä jos kerran viikossa saan jonkun kaverin mukaan tekemään jotain. Käyn tallilla, siellä menee 3 päivää viikossa, et aina ei tarvi olla vaan kotona lojumassa. Mut muuten tuntuu, et kaverit haluu olla vaan sillon, kun ne ei saa parempaakaan seuraa mistään hankittua..
Mut ehkä mäkin löydän joskus jonkun ja saan hankittua elämän.:)
Se on vaan se kun eletään kuitenkin vaan yhden kerran, eikä sekään kerta täällä oo pitkä, niin olis hauska jos pystyis ottaan elämästä irti joka sekunnin ja elää joka hetken täysillä:)
Mutta kun ei...
Noo kyllä täällä on tähänkin asti pärjätty, ja sisulla pärjätään tästä edeskin päin=)