Eli jos saisit alottaa alusta tai jatkaa jostain kohtaa uudestaan elämässäsi, niin mitä tekisit toisin? Minä ehkä harkitsisin tarkkaan kenen kanssa menisin naimisiin ja tekisin hänen kanssaan suurperheen ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Jos tämä elämä olisi kenraalinharjoitus
tekisin toisin.
2690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Pysyisin kaukana tältä palstalta ja säilyttäisin hermoni sekä mielenterveyteni.
Ei se vielä ole myöhäistä.
Jospa kun, nyt on korkea aika poistua lopullisesti palstalta jos tilanne on noin vakava.
"En päivääkään vaihtaisi pois, ei toisin mun lauluni sois..."
Jättäisin yhden puhelun vastaamatta ja sitten joitain pikkujuttuja tekisin toisin. Mutta kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei se olisi sitten enää sama kertomus, kuin nyt. Ei tämä kertomus ehkä hieno tai huonokaan ole, mutta omanlaisensa.
=DW=
Minäkin jättäisin vastaamatta yhteen puhelinsoittoon.
Kenen kenraalin harjoitus?
Oiiastaan en mitään. Tämä eletty elämä on minun näköiseni ja siihen ovat vaikuttaneet jo aiempen sukupolvien elämänkokemukset, kohtalot ja arvot. Häytyypi vain sopeutua kohtaloonsa ja kattoa eina eteenpäin, ei taaksepäin.
on hyvin ellei peräti loistavasti moneen muuhun verrattuna,
ihminen vain aina tavottelee jotain parempaa ,
nuorena jos vanhemmat sitoo liikaa, se jättää ikuisen kiukun sielun pohjalle,
MÄ karkaisin salaa vanhemmiltani johonki sisäoppilaitokseen opiskelemaan oman fiksumman ammatin,
sillä minut sidottiin vastoin tahtoani äidin ja isän talouteen,
-- olin nuori ja villi , löysin puolison nuorena,
--- joten pääsin vanhemmistani eroon,
--- elin nuoruuden rakkauden kansa koko elämän suhteelisen varakaana
siinä mielessä ei tarvi harmitella,
sitä vaan harmittelen entten saanu kouluttautua fiksumpaan ammattiin,
mutta omat lapseni ovatki senki korjanneet yliopisto-opinnoillaan,
mutta siltiki
tekisin toisin, lähtisin nuorena kotoa pois ( jos ei muuten niin karkaisin salaa ) ja hankkisin oman fiksumman ammatin,
Enpä usko. Jos oikeasti olisit halunnut opiskella toisen ammatin, olisit tehnyt sen jo. - Sisäoppilaitokseen ei noin vaan karata, ne eivät ole ilmaisia. Jos oikeasti tahtoo ja viitsii nähdä vaivaa, työn ohella ja kotitöiden ohella voi opiskella myös.
En tuhlaa aikaa moiseen mietiskelyyn, koska minulla on vain tämä yksi elämä, eikä sen kellon voi rukata taaksepäin.
Siirtyisin suoraan katsomoon ja sielläkin kuorsaajien-klubiin.. Maapallo on yhtä kuin helvetti kaikkine sotineen.
Jos, jos, jos......
Emme voi muuttaa mitään ja vanhoja on turha velloa. Mitä on saatu ja mitä on tehty ja jätetty tekemättä, sille emme voi mitään. keskitytään siis siihen, mille voidaan.
Toiset ne tekee suurperheitä noin vain, toisille ei tule sitä ensimmäistäkään vaikka kuin ängistäisi.
Kyllä sen pitäisi olla toisenlainen, yks tällänen elämä riittää.
Mutta jos sattuisin samalle tanssilavalle ja entistä eukkoa kävisin pokkaamassa sitten se olisi uusintaa niin toisella tappaa vois mennä huonommin joo tyydyn tähän.
Psykedeelinen aloitus, jos haluaa pohtia.
Opiskelisin ja asuisin jossakin ulkomailla jonkin aikaa, palaisin viisaampana kotiin.
----------------------
Elämä on kulkenut iloineen ja suruineen omien valintojen mukaan. Onneksi näin myöhemmässä vaiheessa on ollut mahdollista opiskella ja laajentaa näkökulmia uusille urille.
Einstein sannoi: Sitä mitä ei voi muuttaa on turha surra.
Päätelmäni on ihan sama ja lisään vielä, että on palkitsevampaa nähdä jo menneessä ajassa kaikki hyvä mitä on saanut elämältä.
Että saisi yhden kenraaliharjoituksen, ja tämä olisi se?
Tulisi hirveä rimakauhu, sillä lienee niin että jos jotain asiaa yrittäisi muuttaa/korjata, niin se vaikuttaisi arvaamattomasti johonkin toiseen, jne. jne., eikä lopputulos olisi välttämättä yhtään parempi. Voisi uusi elämä mennä vaikka pahasti persielleen - niin kuin täällä päin (rumasti?) sanotaan. Hyvään tähtäävistä korjausliikkeistä huolimatta.
Olen joskus miettinyt olisinko yhtään onnellisempi, jos olisin jäänyt vieraaseen maahan. Se on ainoa asia mitä koskaan olen tämän aloituksen mielessä ajatellut. Tuskinpa olisin. En toivo uusintoja elämältä...
Noin ylimalkaan elämässä joillakin on tapana muodostaa keskustelunsa jossittelun varaan. tyyliin, jos olisin tehnyt niin enkä noin, niin asia olisi saattanut mennä näin, eikä niin, kuin se meni, ellei olisi sitten tehnyt toisin, jolloin.......
Aloitukseen en sano mitään muuta, kuin en voi sietää jossittelua.
Tuo menneen jossittelu on seurausta siitä, kun ihminen uskoo olevansa oman onnensa seppä ja että hänen elämänsä muotoutuu hänen omien valintojensa mukaan.
Minussa on sen verran fatalistia, en usko elämän valintojen olevan perimmältään meidän omia valintojamme. Se vaan kuuluu mennä niin, että menisi ennalta tehdyn käsikirjoituksen mukaan.
Silti jossittelen itsekin usein siihen malliin, että jos silloin ei olisi käynyt niin ja niin ja niin, niin silloin en olisi tässä ja nyt ja näin, ja näin on hyvä (melkein hyvä, kun pääsisi noista remonttimiehistä vielä lopullisesti eroon. Kai silläkin on joku tarkoituksensa, että ne vie minut romahduksen partaalle herättämällä minut kesken unien). Oli hyvä kun kävi niinkuin kävi vaikka silloin kapinoi sitä vastaan.
Joo, toi on juuri se kohta mihin en usko sitten pätkääkään. Minä kirjoitanitse omaa käsikirjoitustani, hetki hetkeltä, tunti tunnilta, päivä päivältä, vuosi vuodelta.
Niillä eväillä mitä minulle on annettu, niissä puitteissa ja olosuhteissa, ajassa ja paikassa missä elän, kapellimestarina olen minä itse. Myös ainoa joka kantaa vastuuta virheistäni, tuntee häpeää huonoista valinnoistani, on velvollinen korjaamaan asiota jotka on tehnyt väärin olen ainoastaan minä.
Tuopa just. Minun ei tarvitse tuntea sitä kuuluisaa suomalaista häpeää ja katumista valinnoistani, koska ajattelen, että ne valinnat eivät olleet pohjimmaltaan minun valintojani. Olen onnellisessa asemassa sen suhteen. Kuului vain mennä niinkuin meni ja sen hyväksyn pesten käteni kaikesta tapahtuneesta.
Nautin elämästäni (paitsi nuo eikä nekään ole minun valintani... mutta senkin tulen hyväksymään sitten joskus, kun pääsen rypemään taas omaan kylpyammeeseen kynttilät ammeen reunalla...).
Uskomattoman paljon tekisin toisin. Jos joku sanoisi että voin aloittaa uudelleen 15-vuotiaasta ja muistaisin nykyisen elämäni tekisin monta asiaa toisin.
Nyt olen tyytyväinen elämääni, mutta kovin ottein on elämä hionut. Joskus pahimmillaan mietin olinko tehnyt väärin edellisessä elämässäni kun näin rangaistaan. Vaikka en sielunvaellukseen enkä muuhunkaan yliluonnolliseen usko, sellaisia asioita ei voi selittää joten en vaivaa päätäni uskonnoilla.
Siinäpä se askaroidessa, mitä olisi kannattanut jättää tekemättä ja kuinka olisi pitänyt toimia kuluukin loppu elämä rattoisasti. Huh hu!
En mieti asioita joita ei pysty muuttamaan. Totesin vain tosiasian. Lopputulos on ihan hyvä, tyytyväisempi en ole ollut koskaan elämässäni kun nyt olen. Terveyttä ja pitkää ikää toivon itselleni ja suon sitä tietysti muillekin.
Tämä on taas asia jota olen joskus ajatellut.
Oikeesti mulla on parikin asiaa jotka olisin voinut tehdä toisin; mitä niistä valinnoista olisi sitten ollut seurauksena ei ole mikään onnellisenelämän takuu kuten saimaantaka jo tossa ylempänä sanoi. Kun me kukaan ei omata kristallipalloa eikä nähdä mitä tulevaisuus pitää sisällään, mikä sinänänsä on ihan hyvä asia, niin umpimähkään me hapuillaan puolisokeina, puolikuuroina, puolijärkisinä, nuoruuden viidakossa etsien omaa tietä, seuraten omaa tähteämme joka välillä pilkahtaa pilvien raosta osoittaen tietä. Eli jälkiviisaus on aina 20/20 kuten jenkit tapaa sanoa.
Mutta asiaan:
Olisin opiskellut tutkintoon saakka Turun Yliopistossa, sen sijaan että lähdin puolentoista lukuvuoden jälkeen aamulennolla Nykkiin ja jäin sille siliälle tielleni.
Mahdollinen seuraus: Olisin opettanut koko ikäni englantia ja maailmanhistoriaa Taka-Hikiän lukiossa lestaattien ja potunviljelijöiden lapsille, mukana kunnallispolitiikassa, vakaa persuslainen, naimisissa jonkun paikallisen sikafarmarin kanssa ja ainoa henkireikäni olisi käydä kaksi kertaa vuodessa tyttöporukalla Etelä-Euroopan lomaparatiiseissa tai Thaikuissa, sikafarmari hoitaisi siat ja lapset. Minä juopottelisin ja keikuttaisin pyllyäni tanssilattialla paikallisten gigoloiden suureksi riemuksi. Tai sääliksi.
Vaihtoehto numero kaksi:
Olisin jäänyt jenkkeihin kun matka E-Amerikkaan tuli tarjolle, mennyt avioon amerikkalaisen poikakaverini kanssa ja saanut pesueen punaniska-floridalaislapsia, äänestäisin tea partya ja painaisin 120 kiloa. Opinnot....nojaa, Kuka tietää, ehkä joku A.A. tutkinto paikallisesta Junior Collegesta.
Vaihtoehto numero kolme: Olisin jäänyt aloilleni sinne Kolumbiaan ja rakentanut sen meidän koulun valmiiksi niinkuin olimme suunnittelleet.
Mahdollinen seuraus: Olisin ikuisesti sureva leski, Varakas, mutta onneton. Rikkailla ihmisillä on omat surunsa. Flipfloppi hankaa isonvarpaan ja etuvarpaan väliä. Porealtaan vesijetit osuvat pajaan paikkaan selässä. Sen sellaisia.
Ei vain....
Ainoa asia mikä minua on oikeesti jäänyt harmittamaan on se että keskeytin varsinaiset opintoni ja vaikka olen niitä paikkaillut jälkikäteen, niin se ei ole sama asia.
Saattaa olla että polut olisivat suunnilleen samat mutta rennommalla otteella.
Minä olen minä, ei se uusintakierros minusta uutta tee.
Nautinnoille antaisin enemmän tilaa, mutta rajansa kaikella.
Rahan sijoittaisin viisaammin, ostaisin maata.