tunnetteko sääliä, yleensäkään, tai esim. täällä kirjoittajia kohtaan, missään tilanteessa?
Kyselen tässä vaan, kun joskus huomaan vedätyksiä, ja vedätettävä ei sitä huomaa...jne., samoin kun jotain keskustelijaa lyödään kuin vierasta sikaa.
En jouda olemaan pitkään koneella, pitää lähteä työnjohtajaksi he., tuun sitten kun joudun, kommentoimaan tai keskustelemaan aiheesta..jos nyt mitään keskustelua osaankaan..mutta jotain höpinää kummiskin :)
Niin ja, onko sääli mistään kotoisin ..., vai onko se ihan turha tunne..
Kyselen tässä vaan, kun joskus huomaan vedätyksiä, ja vedätettävä ei sitä huomaa...jne., samoin kun jotain keskustelijaa lyödään kuin vierasta sikaa.
En jouda olemaan pitkään koneella, pitää lähteä työnjohtajaksi he., tuun sitten kun joudun, kommentoimaan tai keskustelemaan aiheesta..jos nyt mitään keskustelua osaankaan..mutta jotain höpinää kummiskin :)
Niin ja, onko sääli mistään kotoisin ..., vai onko se ihan turha tunne..
Vastaukset 221
Vanhimmat
..oho tähti unehtui..
Joskus säälittää kun huomaa että joku itseääan vahvana pitävä osoittautuukin loppujen lopuksi aika huonoitsetuntoiseksi. Tulee mieleen et itsekö pitää itseään kehua ja korostaa kun muut eivät sitä tee. Hyväksytyksitulemisen kaipuuta?
Säälittää kun sitten saakin niskaansa täällä oikein urakalla kaikenlaista.
Miksi täällä ketään säälisin, jokainen on aikuinen, niin olettaisin ja vastaa itsestään.
Joskus säälittää ihan muuten vaan, mutta mitäpä siitä tämän enempää.
Oikea säälintunne tulee silloin, kun tapahtuu jotain ikävää.
Kun joku joutuu kokemaan sellaista surua, ettei sitä soisi kenellekään.
Vai onko se sääliäkään, ehkä pikemminkin myötätuntoa ja empatiaa, myötäelämistä ja osanottoa.
Moi
Mä oon niin vajakki et en tajua säälin ja myötätunnon eroa puhumattakaan empatiasta.
Samaan nippuun menee kaikki,erottele jos sulla on tietoa.
Muutkin saa vastailla jos hereillä ovat
Minunkin piti oikein googlettaa säälin ja myötätunnon eroista. Helsingin kaupunginkirjaston sivulta kysy.fi löytyi tämmönen määritelmä:
"Myötätunto on yksinomaan myötämielistä tunnetta ilmaiseva sana, kun taas sääliä voidaan käyttää ilmaisemaan myös alentuvaa, halveksivaa tai vaivautunutta suhtautumista. "
Itse en täällä ketään halveksi tai suhtaudu alentuvasti, mutta joskus vaivaannutaa kun luulee näkeväsnä ihmisen läpi.
Moi k/k ja frouva!
Kuukkeli sen jo aika hyvin kertoikin, ja tuo säälintunne voi olla myös eräänlaista myötähäpeää. Kun joku mokaa ja sivusta sitä katselee, miettien voi sua.
Myötätunto ja empatia ovat pelkästään myönteisiä ajatuksia..
Kuka mistäkin suunnasta.
Täällä, uskon, useimmat nauttivat muiden mokista.
Ajattelen tuota kun sanot, miksi ketään sääliä t ä ä l l ä, miksi ei, onhan ja nimmarin takana ilmeisesti ihan oike ajatteleva ihminen, eikö vain. Emme voi tietää mikä tilanne kirjoittajalla on, ehkä hän tuntee pelkoa, on paniikissa jostain tai vain yksinäinen, turhautunut ja netti on ainut juttukaveri, ei tunnu yhtään kivalta tältä pohjalta ajatellen tuo kiusaaminen.
On moneen kertaan jo todettu, että sääli ja myötätunto/empatia ovat vaikeita käsitteitä.
Jopa joissakin tilanteissa tarkoittavat samaa asiaa.
En tunne kirjoittajia niin hyvin, muutamaa harvaa lukuunottamatta, että voisin varmuudella tietää hänen oikeasti olevan joko säälin tai myötätunnon tarpeessa.
Nimenomaan, kun emme voi tietää, ehkä on parempi jättää se säälikin oikeaan elämään ja oikeasti tuntemilleen ihmisille.
Tietysti kuka haluaa, voi toki sääliä jokaista joka sitä tuntuu tarvitsevan.
Jospa säälisinkin sitä kiusaajaa, kuten jo kirjoitin, ajatellen voi sua.
En mä taida sääliä tuntea. Empatiaa ja myötätuntoa toisen kokemuksia kohtaan. Joskus voimattomuutta, kun en löydä sanoja.
Olen niin hajanaisesti koneella etten huomaa vedätyksiä. Halpamaista.
Armollinen olen jos mua vedätetään enkä sitä huomaa, paitsi jos pahoitan mieleni.
hoopohan sitä olis jos täällä jotain säälis
tai odottais että joku säälii mua
kaikki jotka täältä tunnen eivät sääliä kaipaa
ja muut ovat mitä ja ketä ovat
ei mitään havaintoo...
ihan omassa elämässä on pari ihmistä
joita säälin tai voi olla toi sääli sana vähän väärä
mutta jotenkin niinkun tuntuu pahalta
etteivät he saa elämältä sitä mitä haluavat
oma elämä on kasassa
ja siihen en ole sääliä kaivannut koskaan
mutta välillä se vaan heittelee niin
että menee kaikki energia
itsensä kasaamiseen.
Kyllä minä niin monesti olen mieleni pahoittanut puolestasi.
no hyvä
mutta toivottavasti et oo sääliny
tossa just muuten sovin kaverin kanssa
että huomenna mennään kattoon
kysesistä elokuvaa :)
tiinuska
Täälläkin menisi tuo ko. elokuva. Kirjoita, mitä pidit siitä? Olen lukenut kirjan ja hyvät näyttelijät on elokuvassa.
Mutta tuo aloittajan aihe on hyvä, koska minulla ei ole mitään brändiä täällä. Brändyäkään en ole maistanut (20-v) aikoihin!))))
Mietin noita vaihtoehtoja ja yritin niitä soveltaa omaan elämääni.
Täällä en sääli ketään, siis minulle vieraita ihmisiä. Myötähäpeäkin tahtoo muuttua vahingon iloksi joskus. Aloittajan aina plussaan, koska Pirre on niin samanoloinen kanssani, samoilla vesillä kalastellut....no ei siitä enempää.
Nyt tunnen sääliä lapsenlapsiani kohtaan, koska vanhemmat suunnittelevat eroa, mutta noi "ilviäiset" vanhemmat, niitä en sääli. Ei edes myötätunto tai empatia ole lapseni puolella, mutta neuvomaankan en mene. Nyt yritän vain olla arvostelematta häntä liikaa, koska tuntuu hän itsekkin tietävän, mikä meni pieleen.
Onneksi tuo asia on nyt siirtynyt tulevaisuuteen, mutta kuinkahan pitkälle?
Mie hoopo lähen taas nukkumaan, jos huominen oisi jo lyhempi, ja ehtisi jotain sanoa, vaikka täällä on jo monenlaisia mielipiteitä, lie tässä enää oikein mitään meikällä sanottavaakaan, ainakaan nyt kuin "hyv yötä nyt vaan"...laulun sanoin :)
Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen se kohta Sormustrilogiasta missä Gandalf puhuu säälistä ja sanoo että säälin merkitystä ei pitäisi ala-arvioida koska se voi sopivalla hetkellä muuttaa kaiken ja vaikuttaa tapahtumien kehityksen lopputulokseen aivan ratkaisevasti. Puhun siis aidosta säälistä, joka on jalo ja hieno tunne ja joka osaa aidosti sääliä jotain toista niin sillä on koko tunteiden skaala hallussaan ja on inhimillisyysasteikossa hyvin korkealla.
Empatiaa (toisen ihmisen tunteiden sisäistämistä, myötäelämistä, ymmärtämistä instinktiivisellä tasolla) on vaikea edes kehittää; sitä on kovin eri asteista ja toisilta puuttuu kyky empatiaan täysin: oma itse ja omat tarpeet ja niiden tyydytys täyttää koko psyyken ja niiltä ei jää tilaa kenellekään muulle (narsismi, sosiopatia jne. luonnehäitiöt). Liiallinen empatiakin on pahasta: se vaikeuttaa ja monimutkaistaa omaa elämää ja tekee itsestä helposti marttyyrin joka tuntee ja kantaa koko ihmissuvun olemisen ja elämisen tuskan sisällään.
Myötätunto on mielestäni taas jotain pinnallisempaa: positiivista suhtautumista, sympatiaa, ja ymmärtämistä toisen ihmisen surua, vaikeuksia, epäonnistumisia kohtaan.
Vastaisin että kyllä: tunnen sekä sääliä, empatiaa että myötätuntoa. Säälin myös ihmisiä joilla ei ole tunteitten koko skaalaa hallussaan ja joiden tunne-elämän vajaavaisuus köyhyyttää ja raaistaa heidän elämänsä. Sekä livessä että virtuaalisesti.
Sääli ja oikeudenmukaisuus asetaan usein vastakkain: ne eivät kuitenkaan sulje pois toisiaan.
"Paloma.se.co"
Gandalf tarkoitti sääliä pahoja kohtaan.
Luulisin olevan/olleen ihmisiä jotka tunsivat sääliä lukiessaan/kuullessaan
Hitlerin Ja E.Braunin yhdessä tappaneen itsensä.
Pahuus ei aina tarkoita sitä että rakkautta ei olisi.
Säälin olemuksesta onkin täällä kaikki oleellinen jo kerrottu.
Sääli on ihmisen-myötäinen kuin silkki-sukka.
Jokaisen omassa jalassa se näyttää kauneimmalta.
Lento-onnettomuudessakin toiset keräilivät ruumiin-osia ja hakivat rauhallisesti
katseellaan muovi-pussia.
Toiset keräilivät luotto-kortteja ja kiiruhtivat nopeasti päätteelleen.
H.
Taisit tulkita väärin sen mitä hän tarkoitti. Frodo sanoi että oli sääli että Bilbo ei murhannut sitä iljettävää otusta kun hänellä oli siihen mahdollisuus. Gandalf sanoi että sääli? Ehkä se oli juuri sääli joka pysäytti hänen kätensä, sääli puolustuskyvytöntä varasta kohtaan ja se silmänräpäys muutti koko maailman kohtalon. Elikkä siis juuri tää vastakkainasettelu sääli vastaan oikeudenmukaisuus, josta jo mainitsi aikaisemmassa kommentissa. Tää on täysin samaa linjaa Gandalfin mielipiteestä kuolemanrangaistuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta.
Ei se tarkoita sitä että kaikkea pahuutta ja pahantekijöitä pitäisi sääliä, vain sitä että on vaarallista olla ottamatta huomioon nyansseja ja että sääli pohjimmiltaan on yksi ihmiskunnan jaloimmista ja hienoimmista tunteista.
Minä säälin niitä jotka sanovat että "sääli on sairautta" koska se on juuri päinvastoin: kykenemättömyys tuntea sääliä tai säälittömyyden ihannointi ovat symptomia todella pahasta luonnehäiriöstä tai mielen sairaudesta.
Olette ennenkin viitanneet Sormusten herraan, Paloma ja hunksi. Tuo klassikko on minulta lukematta. Siksi kai en ole löytänyt säälistä tuota ulottuvuutta, mitä Paloma hienosti kuvaat...
"Paloma.se.co"
Sinä alat käymään työlääksi.
Sanoisiko bessieksi.
Bilbo sääli pahaa.
Ja säälistä pahaan minä kirjoitinkin.
Tätä menoa ohjaat demeterinkin väärille teille :)
demeter, kirja ei ole satunnais-lukuinen.
Kirja on Grimminen.
Jos valmistat sen lukemiseen aikasi, et etsi kalentereistasi aikasi-rakosia.
Heräät viimeisen sivun jälkeen silmäsi ristissä.(ei uskonn.)
Ja olet pitkän aikaa unen tarpeessa.
Valaistuneen unen.
Ja sit, kysyt vain minulta mitä kirjasta haluat ymmärtää.
H.
Niin...Suomeen ei tule koskaan enää...jne...jne...jne...
Silläkin uhalla että olen työläs:
Bilbo ei säälinyt PAHUUTTA Gollumissa. Bilbo sääli puolustuskyvyttömyyttä hänessä. Jos muistat niin Gollum oli samalla Sméagol ja hän ei ollut läpeensä paha.
Mutta ei edes se ollut se joka siinä hetkessä oli tärkeintä: Tolkienin filosofinen näkemys säälistä joka pidätti "oikeudenjakajan" Bilbon käden muutti koko tapahtumaketjun lopputuloksen ja pelasti koko maailman. Meillä ei kenelläkään ole hallinassamme universaalitotuutta ja emme näe tekojemme seurauksia emmekä tapahtumien merkitystä jotka johtavat tiettyihin tilanteisiin ja siksi kykymme jakaa oikeutta on aina vaillinnainen. Väittää päinvastaista on sietämätöntä itserakkautta ja ylpeyttä.
Kiitos taas neuvoista hunksi. Niitä onkin sadellut runsaasti viime aikoina.))..
Kyseinen kirja on kyllä minulla hyllyssä - niiden lukemattomien lukemattomien joukossa. On vaan niin tuhdin oloinen lukupaketti - lähes 1000 sivua pientä tekstiä, mutta jos laatutakuu annetaan ja tukiopetusta...)) Ei puutu kuin aikaa.
"Meillä ei kenelläkään ole hallinassamme universaalitotuutta ja emme näe tekojemme seurauksia emmekä tapahtumien merkitystä jotka johtavat tiettyihin tilanteisiin ja siksi kykymme jakaa oikeutta on aina vaillinnainen. Väittää päinvastaista on sietämätöntä itserakkautta ja ylpeyttä." (Paloma).
Samaa mieltä tuosta. Siksi joku koston ajatus on minulle täysin vieras. Ja sitäkin suurvaltojen johtajat käyttävät mielestään täysin oikeutetusti. Syyskuun 11- iskun jälkeen Bush uhosi ensimmäisenä: "Me kostamme tämän"....
Eikä kostamiselle loppua näy.
Paloma.se.co"
Juu, mukaelma Kainista ja Aabelista.
Kuten Tolkien sanoi, paljon on Kalevalaa.
Me olemme sieluiltamme kuin kaksi kapa-kalaa.
Vaikka kuinka yritämme, evämme törröttävät liian hankalasti, sopiakseen toistensa lomaan.
Mutta kuitenkin, onneksemme, kyllä kala kalan läheiseksi tuntee aina.
Tuomarin osasta kirjoitit hienosti.
Jos aiot tappaa, opettele ensin ymmärtämään miksi.
Ja mitä sitten.
H.
demeter1
Wau! Onko täällä joku toinenkin, joka ei ole lukenut ko. klassikkoa, tai katsonut edes telkusta niitä filmejä?
Heräsi oikein mielenkiinto, olenko kuitenkin jäänyt jostain paitsi? Lapsenlapsenikin tuntuvat tietävän ainakin jotain siitä ja heille on luettu ilta-satuna Harry Potteria.!
Minua ei vain kiinnosta mikään kuvitteellinen juttu, ....ai´juu, ..taisin kirjoitella nyt sitä "potaskaa", koska äsken luin kirjan "satavuotias pakeni vanhainkodista" ja Paasilinna (Arto) kirjoittaa samantyylisesti, joten nyt alan niitä lukemaan. Pari ensimmäistä oli myös mielenkiintoisia.
Potter H on vain mielestäni liian kuvitteellinen noine utopisine olentoineen. Jotenkin en ole vain löytänyt ilmeisesti sitä "sisintä" mitä siihen sisältyy? Nyt olisikin hyvä kuulla kirjojen lukijoilta, kuinka se täytyy sisäistää?
Sama on taiteesta, siis tauluista kohdallani. Minä en vain näe mitään "nähtävää", jos taulu ei esitä muuta, kuin kuvioita? Serkkuni puutyö näyttelyssä olin kerran, jossa hän itse kuvaili teoksiensa sanomaa ja se "aukesi" hyvin.
Retretin näyttelykin oli minulle pettymys "vuosisatoja" sitten. "Katselkaa nyt hienoa taidetta"!? Ja, mitä se oli? Tiskirättejä narulla! Vanhoja verkkoja ja muitakin kalanpyydyksiä jossain nurkassa. Taisi olla kaikkea sitä, jota olisin voinut katsella synnyin kodissani ja jota muistin katselleenikin lapsena.
Kuinka nyt tuon kokemani määrittelisi?
Tässä vain nopeesti arkipäiväisen aherruksen ohessa (olen suolaamassa sieniä ja pakastamassa kanttarelleja) tosta Sormusten herra-trilogiasta: muistan hyvin ensimmäisen kerran kun sain käteeni ensimmäisen osan: oli vuosi 1970 ja asuin USA:ssa, jonne olin lähtenyt jatkamaan opintojani. Minunkin vaillinaisine englanninkielentaitoineni ymmärsin heti että että kirjoittaja, J.R.R. Tolkien, englantilainen professori, oli ympännyt siihen paljon omaa henkilökohtaista filosofiaansa ja idelogiaansa. Se ei ole siis vain kirja mielikuvitusolennoista ja scifi fantasiaa, vaan kirja jossa filosofinen ja moraalinen sisältö on kerrottu aikuisten sadun muodossa. Kirja on erittäin monipohjainen ellei sitten tuijota sokeana vain fantasia/tarumuotoon.
Monet Tolkienin tarinaan kutomista ajatuksista vastaavat hyvin ajan hengen mukaisisia sosiaaliliberaalisia aatteita ja kerrottuna näin yksinkertaistetussa muodossa ilman monimutkaista sivistyssanastoa ne aukeavat helposti myös nuorille ja vähemmän opiskelleille. Harry Potterista en ole löytänyt vastaavaa filosofis-moraalista pohjaa.
Paloma ...kiitos, hyvä että valaisit tietämättömyyttäni, mutta onko Sormusten herra eri asia noiden "Harry Pottereiden" kanssa? Itse olen lukenut kirjan "Sofian maailma", joka oli myös tavallaan ensin aika utopinen, mutta sitten se olikin hyvä.
Taisimme nyt sortua siihen "syntiin", mitä livenäkin tapahtuu, että asiat vain tulee ja aloituksessa ei pysytä, mutta...jatketaan juttua.
Muista suolata ne sienesi hyvin ja pistä hyvä paino päälle, että suolavesi nousee pintaan säilytyksen ajan ja sienet viileään. Suolan voi aina liottaa pois, mutta harmi olisi, jos sienesi alkaisivat homehtua.
Luen paljon kirjoja nykyisin ja usein päädyn lapseni lainaamiin.....
"kiukku, nolaus"
Jokaisessa sadussa on opetus.
Kaikki sadut eivät avaudu aikuisille.
Kaikki sadut avautuvat lapsille.
Lapsille ne avautuvat aina hyvin, jos eivät vanhempansa ala huonosti selittämään.
Kuten aikuisen pitäisi aina tietää, mihinkään ei pidä suhtautua yksi-oikoisesti.
Pieni-aivoinen ei tietenkään kovin paljon voi laajentaa.
Heille on luotu ns. huumori-kirjoja.
Ns.turha-puroja.
On varmaan huomattukin, että on alettu kaipaamaan lisää pieni-aivoisuutta.
Jotkut ovat alkaneet myös kaipaamaan laaja-aivoisten kommentteja myöskin
pieni-aivoisille.
H.
Harry Potterit on nuorisokirjoja, Tolkien kirjoitti aikuisille. Muistaakseni hän oli sanonut että hän aloitti kirjoittamaan aiheesta het sodan jälkeen ja lähetteli lukuja pojalleen joka oli E-Afrikassa (siis aikuiselle pojalleen) En ole lukenut Harry Pottereita, nähnyt muutaman filmin vain ja niistä puuttuu tää filosofinen syvyys minkä Tolkien oli saanut mukaan omaan kertomukseensa, jota ei voi sanoa metaforaksi toisesta maailmansodasta, mutta sodan vaikutus näkyy paljon, samoin maaseudun teollistuminen ja yhteiskunnalliset muutokset sodanjälkeisessä Englannissa.
Kiitos ohjeista sienien suolaamiseen :) Onnekseni Lutunen on osaavampi näissä asioissa kuin minä ja käski heittää vielä kourallisen suolaa purkkiin ;)
Moraalinen dilemma kuolemantuomion langettamisesta: "Onko oikeuttaa riistää toiselta ihmiseltä henki ellei samalla ole kykyä antamaan elämää takaisin"?
Olet Paloma kyllä tosi fiksu ja humaani ihminen, - minun mielestä ainakin, kiitos noista viisaista kommenteista.
uskon totuuden voimaan,
" SÄÄLI ON SAIRAUTTA "
vanha sanonta ,
miksi tuntea sääliä ketään kohtaan, totuus on aina totuus,
parasta mitä ihminen koskaan voi kokea,
koska vain totuuteen ihminen vo rakentaa vanhvan kestävän elämän,
säälittävä ihminen ei elä totuudessa, joten hän joutuu kärsimään omat kärsimyksensä,
Sinulle ei ole tainnut elämä aueta.
:////
eikä sinulle
Ikävä, ettei ihmisellä ole ymmärrystä.
Turhaa sääliä täällä ketään, tuntemattomia. Sääli kuuluu läheisille samoin empatia.
Aina jostain , löytyy suuri vastemielinen turpa joka huutaa kita ammollaan totuuksia.
Tunnen sääliä meitä kohtaan, joita paremmaksi itsensä asettavat ilkeästi moittivat.
Ilman syytä. Me olemme elämän pieniä muurahaisia, jotka kokoamme suuren suuren muurahaispesän, itseämme ylistämättä.
Olemme myös ihmisiä ja yksilöitä, emme vain muurahaisia :)
Minkä hiton takia tuntisin sääliä palstalaisista?
Täällähän kaikki ovat maailman parhaita, komeimpia, menestyneimpiä.
Enpä usko sääliväni ketään. Minustakin sääli on alentuvaa, sokeaa ja voimatonta.
Myötätuntoinen olen aina ollut, joskus vaivaksi asti. Usein toista kohtaan tunnettu myötätunto sekoittuu omaan, käsittelemättömään suruun ja jos sitä vyöryy myötätunnon kohteelle, osoite on väärä. Se ei kevennä, vaan lisää toisen kuormaa.
Tunnetaanhan me vitsi sosiaalityöntekijästä, joka itkee enemmän kuin autettavansa.
Mitä palstaan tulee toisten saamasta ikävästä palautteesta tunnen lähinnä surua: näin pieniä, ahtaita ja koviako me olemme ?
Ilmiönä tuollainen massahyökkäys yhtä kirjoittajaa kohtaan saa tuntemaan vain suurta voimattomuutta - ja surua.
Kovasydämiselle ei mene jakeluun oikein mikään, siksi soppaa on ehkä turha hämmentää.
Tää on aika tavallinen tulkinta säälistä. Minä en koe sääliä alentavana tai voimattomana. Sääli (pity, piedad) on ollut historiallisesti merkittävä tunne jonka merkitys on trivialisoitu ja sovellettu roskakulutusyhteiskunnan ehdoille tarkoittamaan jotain negatiivista. Mitä se ei tietenkään alkuperäisessä merkityksessään ole.
Vastasin sinulle tuolla ylempänä (Paloma). Tunteita on aina vaikea pukea sanoiksi ja varmasti on noin, että aika mitä elämme, suorastaan köyhdyttää tunne-elämää.
Itse olen aina - yleensä ainoana joukosta - puolustanut kärsimystä ja tullut siitä ripitetyksi moneen otteeseen - sen kun ei katsota kuuluvan elämään millään tavalla.
'
Säälin vai kärsimyksen, vaiko kummankaan?
Kärsimystä tarkoitin. Ja tulisko se sääli kylkiäisenä ?
Sääli vs. oikeudenmukaisuus on ikivanha filosofinen vastakkainasettelu, taisi olla mukana jos Aristoteleksen mietinnöissä ja vaikka tuossa Tolkienin klassikossa sivutaan dilemmaa aika kevyesti, niin ehkä sen paras anti onkin juuri se että koska kysymys asetettiin niin helppotajuisesti niin myös tavalliset ihmiset sen ymmärtävät ilman akateemisia tutkintoja.
On helppoa tehdä päätelmiä, muodostaa omia vakaita mielipiteitä, langettaa jopa tuomioita (moraalisia ellei juridisia) näkemättä koko kuvaa ja etenkin tuntematta yksityiskohtia jotka selittävät lantin molempia puolia. me menemme niin helposti mukaan kaikkeen mitä media meille syöttää "totuutena" että emme edes välitä ottaa asioista selvää tarkemmin.
Yleensä kun annetaan "armon käydä oikeudesta" on se mielestäni sääliä parhaimmillaan tai pahimmillaan. Moni tekeytyy säälittäväksi ja sitten kun pääsee pälkähästä niin muuttuu kahta kauheammaksi. Joku toinen vain on olosuhteiden pakosta ajautunut tekemään/sanomaan jne jotain ja on itsekin valmis saamaan viimeisen sivalluksen, jolloin Salomon lausuu tuomionsa ja pienen avituksen turvin =säälin suoma hengähdys ja muukin tuki nostaa säälityn kontilleen ja polvilleen ja jalkeille ja siitä etiäpäin.
Taasko sä olet vaihtanut nikkiä :/
En minä ole mikään jakorasia.
Kuka on, mitä sä tolla tarkotat ja miten se nimim. liittyy? Kyllä sut tunnetaan.
Sähkömiehen vaimo on jakorasia.
Ja hän sai pojastaan hyvän vastuksen.
Juuri noin, maailma oisi aika kova paikka elää, jos kukaan ei koskaan tuntisi, tai olisi tuntenut sääliä, toistan olet viisas ihminen paloma.
mitä sääliä laipaat..nauruaa, mut hermot kyllä menee täällä suomi chatis mitään ei enään löydä
Mikä on häveissä, ville jne?
Suomalaisista sarjamurhaajista... tuli mieleeni tämä "myrkkyhoitaja" .... luulin silloin että hän teki ns. säälistä näitä tekoja.... mutta hänellä olikin toiset motiivit.... taloudellinen...ja huumaavat aineet.....psykopaattinen luonnehäiriö..
Ei koskaan murhata säälistä, en ajatellut hetkeäkään että tämä ihminen olisi hyvä, tunsin ja tiesin nahoissani ettei hän murhannut ilman voiton tavoittelua. Hän oli säälimätön ihminen, murhaaja.
Hoito ja suojelutyö sekä kasvatus ja uskonto ovat helppoja nakkeja kaikenmaailman rosvoille ja ryökäleille päästä osingoille toisten hyvän maineen ja moraalin varjossa.
Säälin täällä usein kirjoittajia, joilla ei tunnu olevan kykyä ottaa itse asioista selvää, vaikka kaikilla sama Goohle nenän edessä.
Samoin säälin täällä kirjoittajia, jotka ovat helposti manipuloitavissa, nenästä vedettävissä, provosoituvissa.
Ymmärrän. Minuakin säälitti koulussa opettajat, kun ne määräsivät oppilaille luettavaksi jostain kirjasta tietyt sivut ja sitten seuraavana päivänä kyselivät oppilailta mitä siellä luki. Miksei ne älynneet lukea itse kirjasta ne tiedot? Säälittävää!!!!
Minä en ole tällä palstalla huomannut vielä yhtään säälittävää ressukkaa ja minuunkin on aivan turha tuhlata sääliään, vaikka entinen siivoojaparka olenkin. Silloin kyllä joskus säälin itsekin itseäni, kun olin vielä siivoojaparka, etenkin aamuisin, aamu-uninen kun olen.
Miksi ihmeessä sinua pitäisi sääliä?
Äitini oli työurallaan pitkään siivoojana, eikä ollut yhtään säälittävä.
Hienoimpia, fiksuimpia, viisaimpia ihmisistä.
Palstalla näkee poloisia, joita jotkut muovailevat kuin muovailusavea.
Minähän kerroin jo miksi.
Ei minua enää tarvitse sääliä. Silloin, kun vielä olin siivojaparka, niin sääli oli ihan paikallaan, koska olen aamu-uninen ja monesti piti nousta ylös siihen aikaan, kun minulla on normaali nukkumaanmenoaika. Ajattelinkin, että jos minulla olisi puhuva papukaija, niin olisin opettanut sen sanomaan; "voi voi sua raukkaa" aina kun herätyskello soi.
Mammani mun oli aikoinaan laitossiivoja, ja silloinhan ei yleensä siivottu muiden työaikana.
Vaikkei ollut aamu-uninenkaan. :))
Olisikohan käkikelloon voitu laittaa kyseistä kommenttia?
Ai, sellaistakin säälin aihetta on, no jospa aisiat selviää ajan kanssa googlekin :)), ,,,,,
Säälin teitä kun ette päässet tänään puolukoita poimimaan, oli niin ihana päivä ,ilma.Läksin marjametsään kun tuntu nuo työt sujuvan ilman minua. Keräsin sangollisen puolukkaa ja siin sivussa sieniä, niin se vaan on perheellisen yritettävä :).
Palaan säälimään kuhan olen kunnon koneen äärellä, kiitos runsaasta osanotosta.
vähän säälin kun joudut nyt sitten kaivelemaan hirvikärpäsiä kehostasi, ja niitä löytyy viellä huomennakin.
Minä sääin ihteäni kun miniäntekele soitti ja pyys mukkaan suunnistamaan tällä viikolla. Minua, joka koulussa eksy suunnistustunnilla heti kun ympäri pyörähti metässä, kyllä säälittää, miten minä seleviän?
Oli todellakin hieno ilma. Olin pihatöissä koko päivän.
Sieniä olen jo kerännyt ja puolukat eivät ole minulle vielä tarpeeksi kypsiä.
Ampiaisia liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi. Hirvikärpäsiä ei näkynyt ainoatakaan.
mrs jne, kuinka kävi, vai joko kävitkään, suunnistamassa?
Itsesääli on kai kaikesta säälistä säälittävintä, vai onko :)?
Näitä heinoja päiviä, ilmoja on nyt riittänyt, meitä hellitään vielä ennen syyssateitten tuloa.
No, jos säälissä pysytään, hirvikärpästä litistäessäni en tunne yhtään säälintunteita..:)
Emmie vielä käyny, loppuviikosta katellaan. Kerroin kyllä miniälle minkälaisen suunnistajan kanssa on mehtään lähössä, mun varaan ei sitten voi mitään laskea. Mutta toki seuraksi lähden ja kuskiksi kun kerran pydetään :) Tosin löin pottuvarpaan kantoon viime viikolla metsäreissulla, kynsi mustana ja pikkasen kipeä. Lisäksi vielä romuska menny visiin poskionteloihin. Kyllä mua ihteni säälittää :).
Itsesäälissä voi käväsitä mutta siihen ei saa jäädä asumaan.
Kiitos henri, mutta en huomaa hirvikärpäsiä jos puolukoita on tarpeeksi, suihkussa ne riesat saa pois, - elä suotta tuhlaa sääliäsi, se on arvokas luonnonvara, kannattaa käyttää tarpeeseen :)
Sanonta, "sääli on sairautta" on sellaisen henkilön keksimä, jolla ei ole ollut kykyä tai halua tuntea myötämielisyyttä ketään kohtaan.
Tuon sanonnan mukaan menevät edelleen samankaltaiset ihmiset, joille sääli ja myötämieliset tunteet toisia kohtaan ovat heidän käsityskykynsä ulkopuolella.
Sääli on terve ilmiö, mikäli se ei ole naamio uteliaisuuden peittämiseksi.
Maan tallaajalle
Olen pitkin päivää seurannut näit juttuja ja täytyy sanoa et entistä pahemmin olen ymmälläni.
Ilman akateemista tutkintoa mulla ei tietenkään oo eres mahdollisuutta ymmärtää sääliä ja myötätuntoa kun niit rinnakkain vertaillaan.
On kai parempi nostaa kaveri ojanpohjalta turhia miettimättä ja jatkaa matkaansa.
Sulla oli yks harvoja ymmärrettäviä kirjotuksia, ei turhia sanoja.
Säälitkö täällä häntä joka omilla kirjoituksillaan ja mielipiteillään saa riitaa aikaan?
Vai tunnetko häntä kohtaan myötätuntoa?
Kyllä niillä sanoilla on monesti selvä ero.
En kysyny varsinaisesti palstan esimerkkejä vaan yleensä säälin ja myötätunnon eroa.
Mulle ne on samanlaisia tuntoja mut on niillä kai eroja kun niin monet sanoo.
Haitanneeko tuo sitten mitään.
Mä voin tuntea myötätuntoa ihmistä kohtaan joka sairastaa, mutta ellei hän ole kuolemassa sairauteensa, en sääli häntä. Jokainenhan joskus sairastaa ja on kipuja.
Olen todella yks niittinen kun en noin selvästi osaa sanoa säälin ja myötätunnon eroa.
Kun näen ihmisen jolla on paha olla tai avun tarpees niin autan jos voin jollain tavalla.
En mä silloin erottele minkälainen tunne mua ohjaa, .En mä myöskää ala miettimään tarviiks toi sääliä vai myötätuntoo.
Taitaa olla retriitin paikka josko asia selvis ja osais tehrä parempia ratkasuja.
k/k
Jos huutaisin riitatilanteessa: SÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ, niin siinä tilanteessa en tuntisi myötätuntoa sitä kohtaan jolle huusin.
Sääliä ja myötätuntoa kokisin pientä lasta kohtaan joka räkä poskella kerjaa nälkäisenä.
On hyvä kun tuntee ja myönteisiä tunteita, se on pääasia.
Mollis
Toi viimenen lausees lapsen auttamisesta, sääliä ja myötätuntoa kokisin.
Kun pitäs just osata erottaa kumpaa se tunne on, mulle tulee vaan yks tunne joka laittaa auttamaan.
Tää on näit juttuja jotka ei oikein aukee.
MItä väliä, pääasia, että ihmisellä on tunteet, jopa empatia.
k/k
Mä ajattelen, että sääli on sitä, että lapsi parka on joutunut tuohon tilanteeseen vaikka ei niin olisi saanut käydä.
Myötätunto on sitä, että sä pystyt samaistumaan lapsen tilaan niin hyvin, että sä elät lapsen myötä sen tunteen mitä sillä on ja koska sä pystyt elämään sen tunteen, niin jos sulla on rahkeita auttaa niin sä autat. Samalla sä autat itseäsi, koska sun juuri kokemasi tunne (myötäelit sen) kohenee.
Jatkanpa vielä, että jos se kerjääjä olisi puliukko, niin voisit tuntea sääliä häntä kohtaan ja heittää roposen, mutta et ehkä tuntisi myötätuntoa häntä kohtaan, et pystyisi samaistumaan hänen tilaansa.
Eli ,säälin vallassa autetaan ,myötätunnossa vaan fiilistellään toisen olotilan kokemisena,niinkö?
Kyllä minä osaan tuntea myötätuntoa pultsariakin kohtaan.
Ihmisen kyky ja onni ei ole aina niin taattu ja turvallinen.
Saman perheen toinen poika voi olla proffa, toinen pultsari.
Puliukko lauloi kerran minulle serenadin kitaroineen.
En puliakkaillut kanssaan.
Älä nyt tee tästä elämää suurempaa ongelmaa, auta ja sääli omantuntosi mukaan.
Myönnetään et alkaa menemään överiksi,mut kun kaikki muut tuntuu niin selvästi tajuavan ero,pitää kai alkaa valehtelemaan muitten mukana.
No höh, siis myötätunnon vallassa autetaan niin paljon kun pystytään, oli hätä sitten minkälainen tahansa.
Säälistä viskataan ropo, jos ei tunne sääliä niin käännetään pää pois ja nipistetään suu viivaksi ja pidellään nenästä kiinni, jos kyse on laitapuolen kulkijasta.
Kyllä mä ymmärrän ettet sä niitä osaa erottaa, en näköjään minäkään.
Sääliäkin on näemmä monenlaista kun oikein aloin funtsimaan.
Mä taas säälin itteeni kun en löydä sanoja :(
Virtuaali halaukset,ollaan sit molemmat säälittäviä tai ittesäälin vallassa.
Kyllä minäkin olen niin paljon erilaisia kohtaloita nähnyt, että tunnen kyllä myötätuntoa puliukkoja kohtaan. Monet eivät edes tavallista tallaajaa joka on hairahtunut kadun laidalle.
Ja tunnen kyllä sääliäkin, siksi kun luulen, että puliukko ei ole onnellinen ja ei ole osannut valita jossain vaiheessa. Hän on siis säälittävä, mutta erilailla kuin riitatilanteen Sä olet säälittävä.
Ei ne mullekaan niin selviä ole, epäröin mikä tunne on mitäkin.
Halit vastaanotettu, lämpimästi, vaikka ne tulikin säälistä :)
Puliukkoa voin sääliä ja hänelle voi tuntea myötätuntoa.
Tuskin kukaan heistä nuorena tähtäsivät pultsariksi.
Eräänkin tiedän, joka putosi korkealta palliltaan senmaailmanaikojen mukaan törpöttely alkoi jo lounaalta.
Sairastui psyykkisesti, onneksi nyt tuntuu kuntoutuneen, saa jopa käyttää eläkkeensä omin päin.
Ei ole helppoa ihmiselämä, ei heikko ihminen siinä helpolla pääse, jos pääsee kukaan.
Syksyisessä räntäsateessa romaniäiti soitteli jotakin lastensoitinta kaupan edessä pieni lapsi sylissään kerjäten rahaa. Joku heitti kolikon, joku käski painua kotiinsa.
Tuumailimme muutaman ihmisen kanssa että ei tässä auta kolikot eikä säälintunteet. Kehoitimme äitiä viemään lapsensa jonnekin lämpimään paleltumasta. Kaupasta palatessamme ei äitiä lapsineen enää näkynyt. Oli kuulema noussut taksiin ja vaihtanut toiselle paikkakunnalle.
Jäin miettimään että mikähän laittaa noinkin pienen lapsen(n.1,5v ehkä) kanssa kerjäämään. Voisihan lapsi tuollaisessa säässä sairastua vakavastikin. Kuitenkin äidillä oli rahaa taksiin jolla siirtyä paikasta toiseen.
Kaupunkilegendaa.
Niin se on, ei se katso sitä onko herra vai narri ken sortuu elontiellä.
Sanotaan, että elämässä on hyvän ja pahan tasapaino. Minä en ole vielä alkanut mittaamaan, se olisikin loppumatonta pohdintaa.
Kyllä eläm'sssä on kauhuntasapainoa ja pelkokerrointa varmaan jokaisella :)
k/k oo, no tuossa tapauksessa säälillä ei tekisi mitään, ja ainakin jos ojanpohjalla on liikaa vettä.
K/k / Lisään ettei pelkällä säälillä tee mitään..
Proffakin voi olla "pultsari". Korkea koulutuskaan ei suojaa alkoholisoitumiselta.
Kyllä, aito sääli on terve ilmiö, aidon myötätunnon kokemus ja osoitus.. Sääli on sairautta niille, joille säälin tuntemuksiin liittyy paljon vääristynyttä sisäistä informaatiota ja hän elää sen harhan noidanpadassa, sääli häntä.
"helmiah56"
"Säälin olemuksesta onkin täällä kaikki oleellinen jo kerrottu.
Sääli on ihmisen-myötäinen kuin silkki-sukka.
Jokaisen omassa jalassa se näyttää kauneimmalta."
H.
Maailma olisi oikea ja valmis jos kyseistä sukkaa ei kenenkään koskaan enää tarvitsisi käyttää. Kaikessa pelkuruudessasi sinä olet aidompi ja rehellisempi kuin kukaan muu tällä palstalla ja sinua en sääli enää juuri siksi.
"helmiah56"
En panisi pahakseni, jos kuvailisit tuota henkilökohtaista arviotasi
pelkuruudestani tarkemmin.
Maailman tarkoitus ei ole olla valmis.
Ihmisenkin tarkoitus on vain valmistautua.
Siksi on valheellista sanoa: Nyt se on valmis.
Sauna-Klapi-pinostakin voi aina tehdä paremman, ryhdikkäämmän, kuivuvamman.
Jankutus on joskus hyväksi.
Koivu-pöllin vääntely ja kääntely saattaa auttaa.
Turhaan tehtynä homma käy vanhaksi vitsiksi.
Sanoisinko, teko-taiteelliseksi vääntelyksi.
H.
H. Sanon, että olet liian hempeä ja ryömiväinen, kun sinulle ittuillaan ja pidät välimatkaa, jos epäilet että toiselle ittuillaan sinun huomiosi tähden. Suurin pelkuruutesi, eli kirjoitustyylisi on alkanut kyllä elää ihan uudella luonnolla eli uskallat olla jo oikeasti hyvä, aina välillä... kiitos varmaan kuuluu kahdelle ryhtinaiselle joilla on luja ote elämään ja kirjoitusvarmuus ja monta kotimaata.
Mielenkiintoista, arvioit toisen ominaisuuksia. Kuuluvatko yleiseen palstakeskusteluun?
Se on totta. Eikä psykiatrian professuuri estä psyykkistä sairastumista.
Umpisuoli saattaa poksahtaa kirurgiltakin.
"helmiah56"
Minä en haluaisi mennä henkilö-kohtaisuuksiin noin vahvasti.
Varsinkaan ihmisten henkilö-kohtaisuuksiin, jotka eivät kuulu minulle.
Toivottavasti koko ketjua ei poisteta minun henkilö-kohtaisuuksieni vuoksi.
Minun tavoitteeni se ei ainakaan ole.
Kuten aina olen kirjoittaen kertonut.
Kirjoitukseni elävät kommentin tai aloituksen mukaan.
Pelottomasti heittäytyen, tai hellästi hyväillen.
Pitää aina muistaa, että palsta ei ole ihminen, vaan ihmisen kuvaelma itsestään.
Kuin Kuoppamäen satu-linna.
Viime-aikoina olen huomannut, että asaenteestani on alettu ottaa oppia.
Kun on huomattu että oma imago ei enää pure kuten ennen.
Siirrytään toiveikkaasti hölmöydestä fiksumpaan suuntaan.
Niin on hyvä.
H.
H. Näinpä. Hyvä esimerkki on hyvän edistämistä ja sitä ei maailmassa ole liikaa. Nyt ollaan sitten varmasi jo chattailtykin tässä, tuhmat. Täytyy yrittää muistaa, että palstalla ei ihmiset puhu ihmisille vaan koettavat olla kuvaelmaa kuvaelmille. kiitos.
hiukka outo. Vastasin kun kysyttiin. Saa poistaa ihan vapaasti.
_______________
Onkohan se Virossakin? Vuosia sitten jututin erästä "kerjäläistä" ja lupasin hänelle huomattavan summan, mutta halusin varmistaa, että ne tulisivat hänelle! Ei ne tulleet, vaan häntä valvottiin jostain? Sovin kuitenkin säälistä paikan, josta hän voisi hakea rahaa, mutta tuskin ne hänelle koskaan päätyivät?
Lapseni koulutukseen, joka meni johonkin kehitysapu töihin, kuului myös opastus;"älä anna kerjäläisille". Nyt tulee mieleeni ainakin Intia, jossa silvotaan lapsia, jotka viedään kerjäämään,....säälistä heille mukamas annetaan?
Onneksi Suomessa, ...tai mistä minä sen tietäisin?, ei tällaista tapahdu, siis lapsien silpomista kerjäämiseen? Harmi, että kuitenkin täällä voi silpoa poika- ja tyttölapsia uskonnolisin perustein.
Nämä asiat herättävät vihaa päättäjiä kohtaan. Sääliä lapsille, ainakin tyttölapsille, koska heidän sukuelimiänsä silvotaan vain siksi, että he eivät voisi tuntea "mitään"? Pojille lienee samantekevää, onko terskan päällä joku "riekale", koska itse olen huomannut, että se "riekale" katoaa, ...kun...haluaa!
Mutta kerjäämisen keinot ovat monia ja se ei todellakaan ole mikään kaupunkilegenda. Itse et ole ilmeisesti elänyt sitä aikaa, tai niillä paikkakunnilla, missä mustalaiset liikkuivat silloin "ennenvanhaan"?
Mitä akateemisella tutkinnolla on asian kanssa tekemistä? Jotkut filosofiset tutkielmat jotka aiheesta on kirjoitettu ovat vaikeasti luettavia, ihan kenelle tahansa, mutta ei ne ole tarpeellisia: jokainen tulkitsee ajatuksensa itse.
Minä koen myötätunnon pinnallisemmaksi ja helpommaksi, sääli tulee syvemmältä, sielun syövereistä ja on vaikeammin puolustettava.
Taisit vastata enempään mitä kysyttiin.
Nii ja pieru päästä tapakouluttajaltakin.
;)))))
Eikö ollukki fiksu kommentti mutta liittynee siihen et suutarin lapsella ei useinkaan ole kenkiä :). Siis vaikka koulutat muita tavoille, saatat itse olla huonotapainen.
Vaikea kuvitella sellaista ihmistä joka ei tunne sääliä missään olosuhteissa, olisivatko ainakin Hitler ja Staalin olleet siihen ihmisryhmään kuuluvia..heitä ainakaan ei hetkauttanut mikään kärsimys.
Tarvinneeko esimerkkejä noin kaukaa hakea? Ihminen on, mitä hän puhuu.
N.s. puliukkoja ja akkoja on vaikea sääliä jos antaa ajatuksen mennä sille tasolle että sitä saa mitä tilaa, ja kun ja tai ajattelee mitä he on aiheuttaneet juomisellaan esim. omaisilleen, olisiko se ehdollistavaa säälin tunnetta, lokeroimista säälittäviin ja sääliä kaipaaviin, niinkuin nykyään niin helposti tehdään, - mie ainakin säälin pakkasessa pahvimökissä elävää ihmistä ja säälini lähtee ihan siltä tasolta miltä minusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa, toivottavasti en ole kovin sairas :/
Onneksi voimme löytää rakentavankin asian tuosta kerjäämis ilmiöstä, eli sen kuuluisan opetuksen, eli pitäkäämme huoli siitä ettemme päästä yhteiskuntamme turvarakenteita rapautumaan sille tasolle, että lapsemme ja lastenlapsiemme leipä on ohi kulkevien ihmisten säälin varassa, se olisi ilmeisesti aika ohut kakkara.
Luuletko tosiaan, että pieni poika tai tyttö mielessään aikoo alkaa pultsariksi?
Kyllä puliukoksi päästäkseen on saanut aiheuttaa paljon surua lähimmilleen, kuin on saanut itselleen särkyneen sielun ja sydämen.
Ja ikuinsn häpeäntunteen, joten kyllä minä pystyn häntäkin säälimään.
Ihmisistä on osa heikkoja astioita.
kna, en minä mitään luule, tiedän ettei ole halunneet, mutta alkoholismi on yleensä pitkän harjoittelun tulos, tai kotoa opittu elämisen malli, ja kai se on ollut mukavaakin aikansa, kunnes ei pystytty olemaan juomatta, elimistö huutaa lisää lääkettä.
Nyt mä ryven itsesäälissä. Unohdin juoda päiväkahvin kun oli kiireitä. Nyt tekee mieli kahvia enkä uskalla enää juoda ettei menis yöunet. Tapaaminen aamulla ja pitäis näyttää freesiltä.
Onhan niitä säälinkin eri muotoja.....säälin lapsia joiden vanhemmat eivät ymmärrä vastuutaan....säälin ihmistä joka pelossa ei uskalla tehdä ratkaisua omasta elämästään..... säälin vanhusta joka makaa laitoksessa suu auki tuntematta mitään ...muuta kuin kipua ehkä... säälin kettua joka on jäänyt rautoihin...
Itse en ryve säälissä.... tykkään elää.
Ei ryvetä säälissä, mimmimummi, kun vielä kynnelle kyetään. Onneksi meillä on tunteet emmekä ole tunnekylmiä ihmisiä.
Rypeä säälissä -sanonta on mielestäni myös säälin mitätöimistä..en tarkoita sinun sanomana, vaan yleensäkin sääliä pidetään huonona tunteena, minkähän takia, onko se noloa säälin kohteeksi joutuneelle, siinä ikäänkuin menettää kasvot.
Siksiköhän pikku lapset ovat äkäisiä jos ovat jotenkin loukanneet itsensä ja mummi sattuu vilkaisemaankin heihin päin osaa ottavasti, on kai jotenkin hävettävää itkeä, ainakin heti ei passaa mennä heitä säälimään.
On jo myöhä, en jaksa enää kirjoitella, aamulla on taas aikainen herätys, säälikää minua.
Olen ihan katkipoikki, kirjoitan huomenna,kunhan ehdin...
Hyvää yötä.
Kiinnostaa, missä tilanteessa minun pitäisi tuntea sääliä täällä palstalla?
Täällähän saa vain sitä, mitä itse jakaan.
Onko pakko, ja miksi?
Itsehän nuo tänne änkeävät vedätettäviksi tai haukuttaviksi, mitä niitä säälimään. Fiksumpaakin keskustelupiiriä on netissä tarjolla.
Onhan toki, fiksuja ihmisiä on maailmassa paljonkin ja jo tällä palstallakin, etkö ole huomannut?
. Kannattaa
keskustella julmuudesta samalla kun säälistä, ne on vastakkaiset tunteet.
Heitetään sitten julmuuskin pois jos kerran sääliä ei tarvita.
Kiltit ihmiset ei aina arvaa mihin susilaumaan ovat joutuneet, kun sinisilmäisyyttään
tännekin tulevat. Sääli on hyvyyttä julmuus pahuutta.
Onhan tämä ollut karkaiseva kokemus, tämä palsta elämä :)
Ja niinpä, julma ei tunne sääliä, hän pystyy kohtelemaan lähimmäistään säälimättömästi.
Ehkä joskus tunnen jonkinlaista myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan, jos on aiheettomasti solvattu tai menty henkilökohtaisuuksiin.
Enempi tunnen sääliä hyökkääjiä tai muuten asianvierestä kirjoittajia kohtaan, koska vastineet kertovat ihmisestä aika paljon.
Olisiko säälisi myötähäpeän tunnetta, mutta mie en oikein jaksa sääli kiusaajia, en tiedä näin virtuaalimaailmassa, että onko kiusaajalla jotenkin paha olo, vai onko hänellä vain niin veemäinen luonne..
Olen tossa vähän samaa mieltä Mettiksen kanssa. Hyökkääjät ja vihamieliset ovat säälittäviä, he eivät ole kasvaneet ihmisenä kunnioittamaan toista ihmistä.
Eiväthän he sääliä tarvitse, he ovat kovia, itseriittoisia, minä aina oikeassa -tyyppejä.
Sääli olisi ehkä sitten heidän kohdallaan paikallaan, kun/jos he joskus nöyrtyvät kohtaamaan itsensä juuri sellaisena kuin ovat. Se on kova paikka se.
Nii, kyllä elämä kouluttaa meidät itse kunkin hiljaa kulkemaan, ennemmin tai myöhemmin. Se on lohdullistakin.
Sääli lyhyesti=voi raukkaa, surullisella ilmeellä.
Toisenlainen sääli=olet säälittävä!!!, halveksivalla äänensävyllä.
Mietin ennekuin kirjoiti tuon määritelmäni. Mietin mikä minussa herättää säälin tunteen. Lapsi, joka on hätä, lapsi pakolaisleirillä, lapsi jota pahoinpidellään tai eläimet joita kohdellaan raaasti.
Olet säälittävää tunnetta koen usein keskustelukumppanie lyhyistä töksäyksistä. Toisaalta ne ruokkivat luovuuttani ja saan niistä oivia ideoita. Niihin on helppo antaa vastaus, jonka voi kohdistaa takaisin kommentoijaan.
No, nyt lähden ottamaan aurinko annokselleni. Eilen olin 4-tuntia auringossa, joten ihoni jatkaa hyvinvointiaan.
Miksi ihmeessä kannat ihmiskunnan säälittävyyttä olillasi?
Minä en, minä annan kaikille kukille kukkimisajan ja tavan, vaikka kuinkakin hyvä itse olen.
Minä jäin eilen pohtimaan millaisia vivahde-eroja säälillä on. Suomen kielessä sama sana voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Niin myös äänenpaino ja tilanne missä tilanteessa sanat sanotaan.
Mukavaa auringonottohetkeä!
Ah, meitä hellitään.
Jotta voi kokea sääliä tulee kyetä asettumaan toisen asemaan.
Nimenomaan, ja onko se ihmisessä opittua, vai perittyä, mutta sama se kumpaa kunhan pystyy ymmärtämään miltä toisesta tuntuu esim. no..vaikka palstakiusaaminen.
Uskon että myötäelämisen taito on osittain opittua. osittain perittyä. Jännää kuitenkin yleesnäkin miten eri ihmiset suhtautuvat esim palstakiusaamiseen ja palstakiusaajaan.
Kolmas sääli: Voi kulta, sä olet liikkis, alentavalla äänensävyllä :)
:) no tuo on jo hellyyttä :)
Et kuullut mun äänensävyä kun puhuin tuolle viimeisiään vinkuvalle imurille ;))
Hyvä aihe pohdittavaksi.
Tunnen monenlaisia myötäelämisen tunteita kirjoittajia kohtaan. Joskus asiaan on helppo samaistua kun on itsekin kokenut elämän mittaan monenlaista tai voi pitää mahdollisena, että noin minullekin voisi käydä. Välillä tuntee hämmennystä, varsinkin kun lukee hyökkääviä, loukkaavia, sekopäisiäkin tekstejä, alkaa pohtia mikä saa ihmisen sanomaan sellaista, mitä se hyödyttää, kenelle hän oikeastaan sanansa osoittaa jos niistä kuultaa jokin vanha katkeruus tai väärin kohtelun kokemus. Rumuus väsyttää. Joskus ajattelee närkästyneen säälivästi, miksi joku on sotkenut asiansa, ehkä kaiken ikänsä elänyt ajattelematta elämänsä loppupäätä, miten selviää. Elämääkin voi suunnitella ja luoda pieniä turvaa tuovia asioita pahan päivän varalle. Miettii mikä taho heitä vois auttaa, onko heillä ketään joka auttaa selvittämään asioita. Besserwisserit ja yhden idean ihmiset jotka paahtavat jotain omaa luuloaan, yleensä negatiivista, herättävät halun kulkea ohitse, vaikka he ehkä juuri eniten tarvitsisivat mielipiteitä peilatakseen omaa itseään. Joskus ärsyttää se että lähes jokaiseen aloitukseen vastaavat kiireesti samat nimimerkit ja toistensa näykkiminen alkaa jo muutaman kommentin jälkeen, tulee mieleen lauma variksia jotka nokkivat ja rähisevät sama raadon ympärillä. Joskus kohteena on uusi palstoille kirjoittaja, hänet kaiketi koetaan uhaksi, itsekin muistan hyvin ne nimimerkit joilta ensi kirjoitukseeni sain valtavan ryöpytyksen, se tuntui todella pahalta. Heitä kartan yhä. Ihminen kirjoittaa samalla tyylillä kuin hän elääkin eikä väkivaltainen kohtaaminen ole
toivottava kokemus, joskin mielenterveysongelmat ja vastaavat tekevät sen ymmärrettävämmäksi. Sääli sinällään ei auta ketään, jos siitä ei kumpua jokin ajatus, mitä voisi tehdä toisin?
Noin juuri. Muistan minäkin kun tulin ensimmäisiä kertojaa palstalle, siitä ei ole vielä vuottakaan. Sain kyllä ilkeitä kommentteja ja aina minua epäiltiin joksikin toiseksi.
Olin pitkän aikaa pois ja kun palasin ensin lueskelin palstaa, näin opin, että täällä on vuosia olleita nikkejä jotka tuntevat toisensa.
Nyt olen pikkuhiljaa huulenheiton lisäksi jopa sanonut omia mielipiteitäni, Siperia opettaa.
Täällä on palstaan juurtuneita mustiksia, jotka näkevät jokaisen uuden pahana uhkana itselleen.
Yrittävät konstein minkä milloinkin ajaa uudet yrittäjät ikkunasta ulos.
Säälittävää.
"m.atkalainen"
Olen ollut kohta vuoden. Minua heti alussa tölväisi yksi. En huomioi tätä henkilöä,
kierrän kaukaa. On muitakin joita kierrän, enkä ota kantaa heidän mielipiteisiinsä.
Minäkään en ole ollut vielä vuottakaan. Koko ajan olen käyttänyt täällä samaa nikkiä ja niin luultiin minuakin vaikka keneksi.
Ilkeilyäkin tuli.
Silloin, kun -merkki oli käytössä, niin kirjoitti miten asiallisesti vaan asiallisesta asiasta, aina viivoitettiin. (Ilmeisesti samat henkilöt)
Näitä minä pikkuisen säälin, jotka käyttäytyvät tällä tavalla.
Useimmiten jätän ilkeydet omaan arvoonsa.
Myötätuntoa tunnen varsinkin sellaisia kohtaan, josta tietää, etteivät kykene itse pitämään puoliansa.
Minen kierrä, meen omaa tietäni ja jos vastaan tulevat, saatan sanoa sana pari, etenkin jos minua puhutellaan.
Minä nyt en tahallisesti kierrä ketään kaukaa, mutta täytyy myöntää, että joitakin täällä on, joita vähän... ujostelen.
Miksi ihmeessä?
@Julma ei sääli
Et ole ainut. Eihän heillä useinmiten ole yhtään mieltä mistään.
Kunhan aukovat naamaansa, kin kala kuivalla maalla.
Jaaa-a. Sanoppas se.
Mitä heidän uskot voivan itsellesi tekevän?
Minulle tekevän? Nyt en ymmärrä. Et tainnut ymmärtää sinäkään. Ei ole pelosta kysymys, ehkä enemmän kunnioituksesta.
Kyllä minä ymmärsin. Jos ujostelet, mietit mitähän tuoki minusta ajattelee, vai? Alennat ihtesi toisen alapuolelle, ujostelu on pelkoa omasta huonommuudesta?
Millainen on ihminen ketä kunnioitat niin että ujostelet?
Ehkä ei, täällä voi äkkiä luulla että ängetään pois, ainakin jos on aremman luonteen omaava yksilö, tai ehkä huonommalla itsetunnolla varustettu immeinen.
Heikkoja yleensä kiusataan, tai heitä joita luullaan heikoiksi.
Ylläsanomaani liittyen piitääkin tässä kertoa kiltin, paljon nuoremman veljeni tapaus kansa kouluajoiltaan, eli häntä oli toistuvasti kiusattu pikku kylän ja naapurin poikien taholta, kiusaaminen tapahtui yleensä kotimatkalla, kiusaamisesta ei tullut loppua, ja veljeni kun on (ihme kyllä) hitaasti syttyvää sorttia, (siis suuttuvaa), yhden kerran hän oli ottanut ja pamauttanut yhtä pojista turpiin niin että veri oli lentänyt nenästä, siihen oli loppunut kerralla hattujen ja repun nyhtäminen, reaktio oli varmasti yllättävä.
Täällä ei pysty, ja yleensäkään ei aina voi väkivalloin tukahduttaa kiusaamista, ehkä ns. lunkki asenne palstalla auttaa, eli ei ole huomaavinaankaan kiusaajaa...
"Julma ei sääli"
Hiukan lievennän, en nyt ihan kaukaa kierrä, vaan annan olla, en kommentoi.
Tynnyrin pyörittäjille
Olen toki pähkäillyt
funtsaillut ja tuumaillut
miltä tuntuis eloni
jos köyhä oisin, tyhmä, rumakin.
Jos noin ois kurjaa eloni
saisin maata rauhassa
värinöistä vapaana
kaakatuksesta kaukana.
Vaan onni on elää omana
sielukkaanan somana ; )
Mandi
Korpikirjailija, mistä sait idean laittaa tuon runon tähän ketjuun, vai ihan muuten vain?
Tunnen sääliä parantumatonta sairautta sairastavista, vaikka tuskinpa se mitään auttaisi siihen tilanteeseen. Joskus vaan tuntuu siltä että sanoipa sitten mitä tahansa, ei siitä mitään apua kuitenkaan ole.
Mikähän se saaneet oikein ihmiset riitelemään joskus jopa turhista asioista?
Tunnetko todella sääliä, vai pelkäätkö kierteisesti, ettet itse sairastuisi samaan sairauteen?
Väittely on kiinnostavaa mutta jos siihen sekaantuu suuri joukko ja aihekin on jo moneen kertaan hukkunut, alkaa se kuulostaa kylätappelulta.
Tohtorinväitöstilaisuus on väittelyn hienompi muoto.
Täällä on nyt ollut nuijasota käynnissä. Näyttää, että nuijat sotii.
Väittelyä on mielenkiintoista seurata josxsiinä on punainen lanka. Täällä vain mäiskitään.
Joskus olen miettinyt tai mielikuvitellut meidät palstalaiset istumaan saman pöydän ääreen, kuinka käyttäytyisimme, mäiskisimmekö toisiamme vai istuisimmeko siististi ja keskusteleisimme säästä, tai muista päivän polttavista aiheista :), tämä virtuaaliyhteys mahdollistaa myös huonon käytöksen, ja sitä on hyvin vaikea kitkeä ulkoapäin, ihmisestä itsestään - kirjoittavasta se muutos parempaan käytökseen tulee lähteä.
Mutta huom. eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista :)
"Pirre*"
Kappas vain.
Noinhan me kirjoiteltiin jo viiskymppisissä.
Taitaa olla ajatuksesi vieläkin vanhempaa roskis-ruokaa.
Mutta ainahan joku tuotakin nautii.
Yritäpäs kehittää tuoreempi Oltermanni.
Palstalla ei toteudu Valion asian-tuntijan sanat:
Mitä vanhempi juusto, sen enemmän makua.
Valion pitäisi jo saada ahaa-elämys.
Taidamme alkaa varastoida Oltermannia tuleville suku-polville ja pitkä-ikäisille
herkku-suille.
Kommenttiesi pitäisi alkaa nuorentua.
H.
Pirre
Minäkin innostuin miettimään kuvitelmaasi saman pöydän äärestä.
Ensin tuli mieleen, että kukahan sanoisi ensimmäisen sanan.
Luulempa, että kärkkäimmät kiusaajat olisivat niitä hiljaisempia.
´´eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista´´
Näin on ja riippuu paljon siittä, kuinka eriävän mielipiteen ilmaisee.
Hunksz
Meitä on täällä sellaisakin useita, jotka eivät ole olleet ´´viisikymppisissä´´ , eikä täälläkään kauaa.
Joten en yhdy roskis-ruoka analyysisi.
OLtermanni on hyvää juustoa, vain hieman liian rasvaista, ei se silti ole roskisruokaa, ei ainakaan minulle, - toisen ihmisen kunnioitus ei ole kotoisin itsensä yliarvioinnista.
Ja nyt työmaalle, ei siellä nyt tunteja sentään tehä, niih, ja sitten puolukoita keräämään, kivaa päivää siis.
Voisipa olla hyvinkin, hiljaista poikaa ja tyttöä silloin.
Kyllähän se on totta että vuorovaikutus on kaksisuuntaista, ja hienostellen sanoen niitä nekatiivisia prokseja(/ko ne oli) voidaan lähettää virtuaalistikin, eli julmasti sanoen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, tai niinku vanhat sananlaskut tapaa sanoa, nyt lötinät tältä mummolta loppuu, ja metsään ku olis jo :). On hieno ilma.
Metsään minäkin tästä kohta lähden.
"eppu2"
Ymmärrän hyvin.
Vaihtelevat nikit viihdyttävät itseään vaihtelevasti.
Sanoisinko että ihan ikäilevästikin.
Heitä sitten katsellaan huvittuneesti.
H.
Sinulla on tietenkin hyvin ´´pitkä näkökulma´´ palstalla, joten näkökulmasikin on eri, kuin minulla.
Jos joku vaihtaa nikkiä, onko se tärkeämpää, kuin itse asia.
"eppu2"
On.
H.
Hmmmmmmmmm, mikäs sun nikkis oli ennen hunksz:ia?
Upea päivä täälläkin. Taidan lähteä poimimaan puoliraakoja omenoita puusta niistä tulee hyvää omenavoita (apple butter) tai vaikka pari purkillista uunissa haudutettua omenahilloa josta ohjeen mukaan pitäisi tulla hieman toffeelle tuoksahtavaa ja kullankeltaista. Tarvii kokeilla.
Eilen kävimme ennakkoäänestämässä Lutusen kanssa.
Ainiin asiaan: minä välillä säälin jopa itseäni kun olenniin tyhmä että otan itseeni tuntemattomien ihmisten kritiikistä. Tai siis, kestän aika paljon kritiikkiä, mutta asiaton räkyttäminen ja joka asiasta moittiminen tuntematta ja tietämättä kuka ja mikä kukakin on tuntuu niin turhauttavalta.
Kyllä minua joskus harmittaa asiaton ihmisten kimppuun käyminen näillä foorumeillakin. Ihan niinkuin olisi avoin sesonki metsästää sitä ja sitä nimimerkkiä. Ei se tunne varmaan aitoon sääliin saakka riitä, mutta ottaa hieman pannuun.
hunksz
Tuo kun yleistät kaikki nikinvaihtajiksi on meidän "uusien" mitätöimistä.
Jos nyt vajaan vuoden enempi-vähempi täällä kuuskybäsissä roikkunutta voi sanoa uudeksi.
Tuo mitätöiminen estää uusien kirjoittajien kiinnittymisen palstalle.
".mollis"
Kauan jaksavat vaihtuva-nikkiset itsekseen kierrellä ja kaarrella.
Ennen kuin laittavat suoran kysymyksen puuron-silmänsä nimmarille.
Usein sitten kadoten äkillisesti.
Ehkäpä juuri sinä et ole sellainen.
Tarkistan tilanteen sitten seittenkymppisissä.
Jolloin minulla on uusi nikki.
Toivottavasti ei vielä ihan taivaallinen.
Mutta vastaus...
Minä en mitätöi, yritän aina vain hellästi huomauttaa että laadukas puuro ei synny
vesittämällä.
Sanoisinko että minä yritän pieneltä osaltani valvoa keskustelujen laatua.
Ei minua viralliseksi laadun-valvojaksi ole asetettu.
Minulla on lapsesta saakka ollut vakava kestävyys-vaje.
Minä en kestä lapsellisuuksia enkä tökeröä "huumoria".
Hän huomaa myös että en minä jokaiseen lörpöttelyyn puutu.
Ja jos puutun, niin kerran vain.
Kummallisesti kommenttini useimmiten muuttaa keskustelun suuntaa.
H.
Niin...tuota...Suomessa ei enää koskaan...jne...jne...jne...
Komppaan mollista ja samalla heitän ison puuronsilmän Hunksz:lle.
Ymmärrän että pasltalla halutaan pitää jonkinlainen järkjestys ja asialinjakin. Sitä taas en että jotkut ottavat asiakseen leimata toisten kirjoittajien asiallisiakin kirjoituksia roska-ruoaksi tai muutoin teiltataan lyttyyn, sekö se on sitä viisautta ja fiksuutta. Pitäisikö arvostelijan jota voitaisiin jopa palstakiusaajaksi kutsua, itsensä mennä käymään joku vuorovaikutuskoulutus, ei olisi pahitteeksi ei. Sillä ilkeydellä ja herkimpien kirjoittajien mielen pahotamisella ei kyllä kunnioitusta ansaita näin on näppylät.
"mrshedgehog"
Olen 60 mies.
Joten on aikasti turhaa tuhlata sossun rahaa näin vanhaan ihmiseen.
Vain siksi, että hän alkaisi muuttua kakaraksi jälleen.
Ymmärrän kyllä että monikin siili-tukkainen mimmi-molla-mummin-kaima haluaisi.
60 ei enää koskaan voi olla herkkä tosissaan.
Korkeintaan kuvitella olevansa tyttönen taas, lukien teini-iän runojaan.
"On synkkä ja myrskyinen yö,
mun syömmeni tuskan kallioon lyö.
Pilvet mustimmat kuin sieluni mun
pyyhkii taululta kauas mun rakastetun"
H.
60 mieskään ei ole minun mittapuni mukaan mikään vanhus joka voi piilottaa huonon käytöksensä ja ilkeyden ikänsä alle, höpöhöpö. Mielenkiintoista että yhdistät peräänkuuluttamani fuksun vaikkakin ohjaavan käytöksen kakaruteen, mista se kuuluu kaikille.
"siili-tukkainen mimmi-molla-mummin-kaima haluaisi."
Sorry mut kuka sanoi ettet ole kakara ;)
.ei fuksun vaan fiksun.
Vastausviiveellä,hunkszille ja kiitos omastasi.
Jotain tuttua sinussa onkin, Aulis Gerlander!
Kyllä minä käyn täällä välillä tarkistamassa ovatko "vanhat" tallella.
Lällyosuus, onni on saada viettää lomaviikko vajaan viisivuotiaan kanssa.
Jaksaa sitten taas seurata palstalaisten känkkäränkkää.
:-)
Kuinka vajaa viisivuotias on?
Auta töks töks. Tämä mummo joutuu vajaan opettelemaan oikeinkirjoitusta.
;)
Onneksi on luuta lakaissut.
Täällä taitaa olla harvennus käynnissä.
Suurelle johtajalle--- en tunne sääliä sinun lailla....
Minä luulen että vuosikymmenet ovat laajentaneet sääli ja sääliminen sanan käyttöä eri tarkoituksiin. On ikäänkuin kahdelaista sääliä. Ei silloin ennen vanhaan sanottu esimerkiksi "sääli on sairautta", vaan sääli oli jalo tunne lähimmäistä kohtaan jolla oli asiat huonosti. Siihen liittyi myös auttamisen halu.
Nyt kun sanotaan, "kyllä sinä olet säälittävä noine mielipiteinesi" kyse on oikeastaan ihan muusta kuin siitä mitä säälillä ennen tarkoitettiin.
Sanojen ja käsitteiden merkitys näköjään muuttuu yhteiskunnan ja uusien sukupolvien myötä, arvot kovenee ja me vain roikumme vanhassa säälissä, säälittävääkö, no ei ihminen ei ole loppujenlopuksi muuttunut miksikään, inhimillisyys tarvitsee puolustajat. *olikohan liian mahtipontista hmmm*.
Sääliä on alettu käyttää halveksuvasti, ikäänkuin ihmisen hätä, heikkous, huono onni tai muu (tilapäinenkin) vastoinkäyminen olisi aina hänen omaa syytään ja pateettista . Kuvastaa selvästi aikamme moraalista kriisiä ja arvojen kovenemista.
Muutaman tosi-tv-sarjan, silloin kun se buumi alkoi, katsoin. Niissä puukotettiin selkään, nolattiin heikoimmat ja nolaajaa kannusti muu tiimi. Nolattu häpesi ja itki. Voin vain kuvitella millaista irvailua hän on saanut kuulla palattuaan live-elämään :(
Olisiko sääli katoamassa yhtä tahtia sotakirjeenvaihtajien kuvien ja kertomuksien kanssa. Ei jaksa. ei.
Aivan kuten TV-sarjat, verta, ruumiita ja väkivaltaa. Ei kiitos ei jaksa.
Olen supistanut TV:n katseluni seitsämän uutisiin ja salattuihin elämiin. Ensin uutisista inhimillisyyden tuhoutumisjuttuja ja sitten ihmissuhdetraamaa. Siinä yhdeksi illalksi tunteiden myrskyä.
Olen lopettanut lehtitilaukseni, paikkakunnan ilmaisjakelulehti riittää.
"Paloma.se.co"
Suomen telkkarissa mainostetaan ruikutus-yhdistystä.
Mainoksessa pieni lapsi rääkyy.
Luotettavan miehekäs miehen-ääni pyytää:
Soita tähän numeroon niin pelastat lapsen jne.
Minun moraalini sääli kohdistuu ihmis-kuntaan.
Ja siihen maailman-kuvaan ei yli-kansoitus kuulu.
Minä en ole muuttunut, maailma on.
H.
Minä taas muutun koko ajan ja maailma muuttuu ympärilläni . Säälini kohde ovat yksityiset ihmiset jotka ovat (usein ilman omaa syytään) joutuneet pahaan tilanteeseen, voivat huonosti, pahuuden ja ilkeyden kohteeksi. En sääli ihmiskuntaa, en kansoja en mitään kollektiiveja, jotka voivat itse vaikuttaa asemaansa tai tilanteehensa.
Ylikansoituksesta vaan serran verran että kuka se päättää sitten ketkä tässä maailmassa ovat liikaa?
Minusta ko. ohjelmiin tunkeminen on älyttömyyttä, nykyihmisillä ei ole enäää mitään häpyä.
Alasti kännissä kuukkelehtiminen on tavoiteltavaa.
Minua ei julkisuudenkipeys säälitä.
Säälin tunne tulee tilanteessa,kun näkee toisen olevan sellaisessa ikävässä tilanteessa,jollaisessa itse on joskus ollut ja kärsinyt siitä.
Se on siis alitajunnasta kumpuava tunne,että on kärsinyt joskus vastaavanlaisesta.
Ohjeena on, että kun pyrkii auttamaan säälin kohteena olevaa,se helpottaa myös omaa oloa.Tavallaan työstää pois alitajunnassaan olevaa ikävää muistikuvaa.
Tällaista olen lukenut jostain.
Sääli:
Sääli on surua,johon liittyy ajatus pahasta,joka on kohdannut toista,jonka käsitämme olevan kaltaisemme.Paras keino vapautua säälistä, on auttaa henkilöä,jonka kohtalo aiheuttaa meissä sääliä.
Myötätunto:
Myötätunto on rakkautta,mikäli se saa ihmisen tuntemaan iloa toisen hyvästä ja surua toisen huonosta onnesta.
Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus lisää omaa iloa ja itsekunnioitus kasvaa.
Tiedot kaivettu erään filosofin teksteistä.
Aika infantiilia, jos ihminen kärsii vaikkapa syövästä.
"nöpö"
Jokainen filosofikin tuntee ainoastaan oman säälinsä.
Siksi näen aina säälittäväksi, kun ihminen kertoo omastaan.
Jos haluaa sääliä, sääliköön itsekseen.
On säälittävää että joku katsoo säälinsä olevan parempi kehun aihe.
Kuin jonkun toisen sääli.
H.
Usein sääli on myös itsekästä huomion hakemista. Se joka kertoo säälistään tuskin säälii ketään vaan mainostaa ainoastaan itseään.
Minä olen sitä mieltä että jokainen kertoo omasta säälintunteestaan mikä juuri hänelle on ominaista ja aitoa. Miksi kukaan mainostaisi säälintunnettaan, mitä sillä saavuttaisi?
tosi on, aika omituinen tulkinta ihmisen säälintunteesta, taitaa kertoa omastasi, vai kuinka.
Hunksz. Ei yksikään filosofi tunne sääliä. Filosofi vain analysoi ja erittelee merkitykset ja poistaa sopimattomat.
Eikös filosofia olekin kyseenalaistamista. Ei ole olemassa yhtä ja ainoata totuutta.
Tässäkin nähtiin,että esim.syöpää sairastavan sääliminen/ jos ei itse ole sairastanut syöpää.Teoria pettää tai sitä tulee tulkita laajemmin.
Itsesääli...siis...parempi sääliä ihan itekseen peittonsa alla itkien.
Jos lähtee hakemaan toisen myötätuntoa /rakkautta /hyväksyntää voivottelemalla
huonoa onneansa....No,joo....jotkut voi auttaa,jotkut alkaa epäillä,ihanko tosissaan on pulassa...
Muinoin lapsuudessani, Kainuussa, Karjalasta ”pakkomuuttaneen” pappani talo oli avoin ”kiertelevälle rodulle”.
Kuulin kerran äitini kauhistelun vauvan punaisesta vaippa-alueesta ja tunsin suurta sääliä! Se oli lapsen sääliä, koska osasin jotenkin kuvitella sen kirvelyn!?
Monta kieltäytyvää vastaanottokertaa menimme piiloon, että kiertolaiset luulivat, ettemme ole kotona… (kuvittele, miltä tuntuu lapsesta, joka piiloutuu jonnekin ikkunan alle…)
Nykyisin säälintunteeni kohde on enemmän globaalista…
Nykyhistorian itsenäisten valtioiden sotiminen toisiaan vastaan (uskonto/politiikka)!!! ja poliittisen hierarkian ylimpien vahva ”demoninen” käskyvalta herättävät ”pienen ihmisen” kiukkuhuudon, - säälittävän osanoton, joka ei vie minnekään eikä auta parantamaan yhtään mitään…!!!???
Palstan vakikirjoittajista joku ansaitsee omanlaisensa ”säälin”, ja se ”sääli ei ole sairautta”, se on tervettä ja arkipäiväistä arvostelukykyisyyttä!!!
Isä kertoi ukin myös majoittaneen heitä, en tiedä miksi, liekö säälinyt vai ollut juttukavereita vailla. Isän mummo oli meinannut kuulemma ruokkia kaikki kerjäläiset, joita silloin nälkävuosina kiersi, 1860 luvulla, oli säälinyt heitä.
Noihin aikoihin oli luonnollista majoittaa kiertolaisia yön yli, ruokkia ja antaa heidän puhdistautua mahdollisuuksien mukaan.
Silloinkin oli taloja joihin heitä otettiin, ja joihinkin ei koskaan, liekö ollut rasismia vai eikö heistä muuten tykätty. Vanhempani eivät heitä majoittaneet, tosin ei meille oisi sopinutkaan, joskus kävivät syömässä eväitään ja kerjäämässä.
Tuo mustilaisten majoitusperinne lie ollut yleistä 1800-luvulla.
Kun olin pikkutyttö, vanhempani majoittivat aina markkina-aikaan miehen, muistan hänet hyvin. Hän oli pohjalainen suksikauppias. Hänestä tuli vuosien saatossa perheemme ystävä.
Mies antoi lahjaksi suksia ja sauvoja meille kakaroille kiitokseksi vanhempieni huolenpidosta. Mies oli viinaan menevä, mutta vanhempani katsoivat läpi sormien.
Jaa, nää perinteet nyt ei olleet sääliä vaan aikamme tapoja olla vieraanvarainen.
Mitä???
Sinäkö olit pikkutyttö jo 1800-luvulla?
Opettele lukemaan ja sisäistämään tekstejä, niin et aiheuta sääliä lukijoissa.
En usko että olisi ihmistä joka ei tuntisi sääliä, tuskin on yhdenlaista sääliä, pitkä ketju aiheesta joten en sääli sääliä.
Minun isäni kotona otettiin vastaan mustalaiset, saunoivat ja yöpyivät.
Asuimme aivan naapurissa ja emme saaneet silloin mennä sinne. Mieli olisi tehnyt mennä katsomaan. Muistan kuulleeni että mustalaisten taloon tulo tiesi uskomusten
mukaan onnea. Olihan se kaunis ele ihmiseltä ihmiselle, oliko juuri säälistä kysymys,
sitä en osaa sanoa.
Tottakai tunnen sääliä.
Se liene yksi ihmisen perustunteista ja sen puuttuminen pitäisi kai huolestuttaa.?
En ole koskaan missään muualla kuin Suomessa ja varsinkin tällä palstalla kuullut säälin olevan sairautta.
Mikä on tehnyt suomalaisesta säälimättömän?