tai päätehakata.
Miten toimia oikeesti käytännössä ja taloudellisesti?
Kuka osaa neusvoa mitä metsälle pitää nyt tehdä, kaupunkilaisomistaja ei tiedä koska pitää kaataa tai harventaa.
kuka osaa sanoa kasvaako se puu enää ja mitäs nyt?
Mistä tietää onko puu lopettanut kasvunsa?
Miten toimia oikeesti käytännössä ja taloudellisesti?
Kuka osaa neusvoa mitä metsälle pitää nyt tehdä, kaupunkilaisomistaja ei tiedä koska pitää kaataa tai harventaa.
kuka osaa sanoa kasvaako se puu enää ja mitäs nyt?
Mistä tietää onko puu lopettanut kasvunsa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Googleta metsään.fi. Kirjaudu sisään pankkitunnuksilla. Marraskuun lopuun asti ilmainen käyttö viikon ajan. Etsi valmiiksi metsäpalstasi nimi ja maarekisteri numero, siltä varalta ettei niitä ole jo kirjattu järjestelmään. Tiedot löytyvät vero ilmoituksesta. Jos tiedot on järjestelmässä näät sieltä mitä metsällesi pitäisi tehdä. Myös lähim metsänhoito yhdistys auttaa asiassa.
Metsä olis hyvä pitää semmosena, ettei oksat ota toisiinsa kiinni.
Uudistusta on varmaan hyvä siinä vaiheessa alkaa miettimään, kun ei kädet yletä puun ympäri.
Jos oot nainen ja runsas rintavarustus, niin ei järjenkäyttö tuossa määritelmässä pahasta ole.
Tienvarsileimikot kannattaa myydä kesällä ja pahimman rospuutonaikaan, silloin niille saa parhaan hinnan.
Nyt taitaa puunhinnat olla aika alhaalla.
Punakuorinen kuusi kasvaa, vaan kun kuori alkaa harmaantua ja naavoittua, silloin se on kasvunsa kasvanut. nevanreunassa ei tarvii olla kovinkaan paksu.
Mänty kasvaa kauemmin, mutta jos on pituutta kahden kivitalon verran, ja tyvenpaksuus yli puoli metriä, niin voi sen jo viimeistään silloin hilpaista nurin.
Kun koivussa alkaa olla lahoja oksia, niin on sitä lahoa jo rungossakin, kiireesti nurin.
Sivusta.
Riesaahan metsä kaupunkilaiselle aiheuttaa. "apua" tosiaankin saa mettähoitoyhdistyksiltä tai vaikka ely-keskuksesta, tai naapureilta. Yhteistä kaikessa avussa on, ne koittaa pökkäyttää kaiken menemään oman mielensä mukaisesti, siis että suurin taloudellinen hyöty menee jollekin sellufirmalle.
Tosiasiassa metsälle ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tuurillaan sen voi saada suojelualueeksi, se paras vaihtoehto. Tai sitten myy pois. Toi myyminen kinkkistä hommaa, kuin tekisi hevoskauppaa ajurinhousuihin ja pussilakkiin pukeutuneitten ihmisten kanssa. Net nuo isännät saattaa kytätä kymmeniä vuosia, että joku kuolee ja perikunta laittaa metsät myyntiin, sitten alkaa kissa-hiirileikki. Tosiasiassa niillä on valmiit suunnitelmat ja tarkat laskelmansa, ne vaan odotelleet, että löytävät tarpeeksi kokemattoman kaupunkilaisen, jota pökkäyttää.
Mun kokemusten mukaan metsän omistamisessa parasta on jatkuvat rajariidat naapureitten kanssa, jatkuvat, mitälie, maksut metsänhoitotöistä tai ojituksista tme. Ja jossain vaiheessa puheeksi tuleekin metsäautotiet ja jotkin hitin saostusaltaat.
Aivan liian kallis harrastus kaupunkilaiselle olla sivutoiminen metsätilallinen.
Tämä nyt vaan oli mun mielipide, joku ammatikseen metsien kanssa puuhasteleva takuuvarmasti aivan muuta mieltä :D
=DW=
"Tämä nyt vaan oli mun mielipide, joku ammatikseen metsien kanssa puuhasteleva takuuvarmasti aivan muuta mieltä :D"
Niinpä on.
Niinpä
Meitsillä ole ollut muutamiin kymmeniin vuosiin yhtään mitään muuta, kuin harmeja metsistä. Ja hitosti rahanmenoa. Mertsän kasvatteleminen pitkän ajan hommaa, ei sieltä tuloja tule. Ja sitä kaikki kyttää, että kasvatuttavat metsät muilla ja sitten sopivasti käärivät kermat päältä. Noin suomesi sanottuna, muutaman kerran ollut lähellä, että pitäisi ottaa lainaa, kun palkkatulot ei välttämättä riitä johonkin hiton ojittamiseen. Että riippuu kokonaan, kuinka vanhaksi tässä elää, että saako sieltä elinikänään joskus sitä tuloakin.
Suomessa erittäin paljon metsää kaupunkilaisilla. Kaikenlaista petinnönjakojen tullutta silppua. Mun käsittääkseni kaupunkilaismetsänomistajien asioita ei aja oikein kukaan, kyllä ne kaikki toimijat on metsäyhtiöiden juoksupoikia.
=DW=
Ei kait siitä metsästä taida mennä vuosittain muuta kuin metsänhoitomaksu verokarhun mukaan jos ei myyntiä ole ollut.
Jos metsää myydään, se on sitten toinen juttu. Aukkohakkuusta äestys ja taimien istutus. Tietenkin vero myynnin mukaan.
Harvennushakkuuta taitaa olla aina määrättyinä vuosina, koska metsä kasvaa. Nykyisin ei puulla ole kovinkaan paljon hintaa ja jos korjaa koneella, ottaa konemies melkein puolet myyntihinnasta verokarhu osansa.
Metsänhoitoyhdistykseltä saa kyllä asiallista neuvoa. Itsehän voi sitten ratkaista mille yhtiölle myy jos myytävää on.
Olemassa asioita, mihin itse et voi vaikuttaa mitenkään.
Just ojitukset, niitä kun hankala vetää, jos joku palsta ei siihen suostuisikaan. Joku vaan tulee, vetää ojan keskelle sun maita ja laittaa laskun perään tehdystä työstä :D
Metsään voi suhtautua kahdella tavalla. Olla tekemättä mitään. Tai sitten juosta mettänhoitoyhdistyksen talutusnuorassa. Yleensä kaupunkilaiset metsänomistajat on mettäherrojen tlutusnuorssa. Tätähän aloittajakin tarkoitti. Elikkäs metsätilalliset, siis se projengi, ottaa mettät vaan rahana. Kun ne kattoo mettää, ei ne näe puita, ne näkee kantohintoja jne, JA koko ajatustoiminta perustuu talousasioihin. Elikkäs miten lannoittaa, miten harventaa, miten oksia jne. Se on niitten pisnes ja ne ei tajua, että mettä on vaan mettää jonkun toisen mielestä.
Ja siinä kohti kaupunkilaisella alkaa ylityöt, että saa kaikki maapallon mettänhoidolliset työt teetetyksi ja maksetuksi.
Tai sitten ei. Antaa metän olla miten on. Veroja joutuu maksamaan. Mutta ei ole kuluja, joskaan ei tulojakaan. Pitemmässä juoksussa aikanaan metästä saa maapohjineen ihan tarpeeksi hyvin rahaa myydessään, kuin kmitä siitä sais alkamalla osapäivätoimiseksi metsuriksi ja liikemieheksi metsänkasvattajana.
Mettäyhtiöt hokanneet kyllä, että metät pirstoutuu kaupunkilaisten omistukseen. Amatöörejä helppo vedättää. Pitää muistaa, aina kun olet tekemisissä jonkin sen alan ihmisen kanssa, sen elinkeino on metsätalous.
Vähän sama asia tulossa muuten esuntomarkkinoillakin. Kaikenlaista duunaria tai työtöntä perii yhtäkksiä asunto-omaisuutta ja ovatkin vuokraisäntiä. Typerä valinta, kannattaisi myydä asunnot pois hetimiten perinnön jälkeen. JOS joku vaan ostaisi. Sillä sijoitusasunnon pitäminen oma taiteenlajinsa. Pitää laskea taseet ja katteet ja ottaa huomioon vuokratulojen lisäksi pakolliset remontit, vuokralaisten pitämisestä aiheutuvat kirjanpitokulut, taloyhtiöremontit tietenkin. asuinalueen hintatason muutokset jne. Näissä kuvioissa vielä sekin, monet perii asunnon ja muuttaa siihen, asuttuaan itse ennen vuokralla. Eikä ole hölökäisen pöläuksen käsitystä siitä, mitä velvotteita ja kuluja omistamisesta on. Vrt. laittaminen sijoitusasunnoksi.
Mainiten. Mettää pitäis peria melkoisen paljon, että siitä tosiaan ois tuloja. Muutaman kuukauden normipalkalla ostaa aika ison mettätilan, jossa jonkin verran puustoa. Puhutaan siis kymppitonneista. Ei kukaan ole niin tyhmä, että tekee sellaista sijoitusta. Kestää parikymmentä vuotta, ennenkuin sieltä saa myytävää. JA sin aikana palaa mettänhoitotöihin hitosti aikaa, energiaa ja rahaa.
Että voihan se kuka tahansa periä autokorjaamon, harvempi siitä muuten rahaa saa kuin onnistumalla myymään sen nopeasti pois.
=DW=
Ei sitä metsää kuitenkaan tarvitse joka vuosi ojittaa, jos se on jo kerran ojitettu. 50-vuoden päästä ehkä ojat pitää perkata että vesi taas pääsee vapaana virtailemaan.
Tosi on että jos olet perinyt metsää ja teet siihen hakkuuaukean, et ole enää sitä samaa metsää katselemassa sadan vuoden päästä jolloin se olisi taas hakkuukunnossa. Saahan siitä harvennushakkuissa silloin tällöin kuitenkin kuitua hakkuuajankohtaisuuden mukaan johonkin hintaan, riippuen siitä onko kuidulla arvoa vai ei.
Myrskyn raivotessa kaatunutta metsää ei tahdo ostaa kukaan, koska siihen on tullut kaatuessa vikoja. Jos ostetaan, niin mahdollisen halpaan hintaan, koska puita on kaatunut muuallakin ja silloin on puista ylitarjontaa.
Sitten on nämä metsäautotiet. Jos joku päättää että metsäsi läpi tehdään tie toisen metsänomistajan maille, et mahda mitään. Tie voi viivästyä muutaman vuoden valittaessasi, mutta kun se on päätetty tehdä niin se tulee kulkemaan juuri siitä mihin on aiottu ja maksat vielä oman osuutesi tiestä joka kulkee metsäsi läpi. Typerä laki sekin.
Mutta... jos se tulee perintönä, myyt tai pidät, verokarhu ottaa kuitenkin omansa lupaa kysymättä.
Täällä oli keväällä hakkuut kaupungin puistometsiköissä, ne onkin ainoita metsiä joita ikään kuin omistan. Sain ostettua kaupungilta koivurankaa sopivasti, tuolla ne nyt kuivina klapeina oottaa takkaan pääsemistä. Pienet on nää kaupunginmetsänomistajan ongelmat. Mitä nyt vähän selkä tuli kipeeks klapisavotassa.
Myy pystyyn ja laita rahat lompuukiin.