Siltä hieman vaikuttaa. Asiahan löytyy vaikka mistä jos on kiinnostunut. Minä en vaan keksi mitään sanottavaa, pinnistelen ja pinnistelen, mutta kun ei sanoja synny. Minne lie kadonneet kaikki kalatkin, en saanut yhtään verkkooni. Siinä minun asiani, tyhjä verkko ja nälkä kurnii vatsassa
Juu, ja mä vedin kerran lähes metrisen hauen venneesee jonka suussa ol hopialusikka ja kauhia koukku syvällä hauen kidasa, mun koukku ol kii kitalaesa. Se lusikka ol poikittain suussa, poskest vaan pisti kahva, josa luki 1945 Alma.
0Äänestä
,,,,,
Taa vi kirjoitti:
Juu, ja mä vedin kerran lähes metrisen hauen venneesee jonka suussa ol hopialusikka ja kauhia koukku syvällä hauen kidasa, mun koukku ol kii kitalaesa. Se lusikka ol poikittain suussa, poskest vaan pisti kahva, josa luki 1945 Alma.
Meillä mies kerran sai niin suuren kalan, että yhdestä sen suomusta tehtiin saunajakkara.
Minusta on kuvottava tapa, että Japanissa paistetaan kala keskeltä, ja se on vielä hengissä, kun se tarjoillaan ravintolassa.
0Äänestä
ottia tuota
Missä aloitukset lusmuaa, miksei niistä kiinni saa. Pitäisikö harmaita aivosoluja vaivata, jotain sanottavaa kaivata, tai sitten muilta sanottavaa lainata.
0Äänestä
zxwå
Onko teillä omenasota ja miten säilötte omenia ja luumuja? Suurimman osan punaherukoista söi linnut, luumut tippuvat itekseen ja huvitusomena oli maukasta ampiaisille ja linnuilla.
Omeniahan voi säilöä monella eri tavalla. Kuivattamalla viipaleina, sosetta keittämällä, jota ei pakastettaessa tarvitse niin paljon makeuttaakaan jos yhtään.. Mehuasemillekin voi viedä, ja lohkoakin vain puhtaat omenat siemenkotineen ja pakastaa.
Ne olen jälkiruokaa tarvittaessa keittänyt, siivilöinyt mehun ja puristanut lävikön läpi hedelmälihan riisiomenapuuroon. Kuivattuja omppujakin on pari kourallista jäljellä viime kesästä. Raikas rusinakeitto omenapaloilla tuleekin kuivatuista ompuista kanelitangon kera.
0Äänestä
fiiuliin*
Voi, voi, olis paljon säilömis aiheita, ja paljon tulee säilöttävääkin. Mutta kuka kumma ne syö!!! Sen jälkeen kun lapseni häipyivät maailmalle, en ole säilönyt mitään kun kaikki saa hävittää keväällä. Lapset tietävät paremmin omat säilömistarpeensa , ja niinnpä meikäläinen on "heitetty sivuun" Olen kai vähän valikoiva ruoan suhteen, hedelmät käyvät parhaimmin tuoreina.
Mutta ne ihanat menneet kesäiset sieni ja marjareissut jylhissä metsiköissä, niitä minä ainakin kaipaan. Miten kaunista olikin metsässä-- ja rauhallisen hiljaista.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis mikä onkaan asiasi?
Siltä hieman vaikuttaa.
Asiahan löytyy vaikka mistä jos on kiinnostunut.
Minä en vaan keksi mitään sanottavaa, pinnistelen ja pinnistelen, mutta kun ei sanoja synny.
Minne lie kadonneet kaikki kalatkin, en saanut yhtään verkkooni.
Siinä minun asiani, tyhjä verkko ja nälkä kurnii vatsassa
NYTHÄN JUTUT ALKO LUISTAA IHAN KALAVALEILLA ALKAJAISIKS, HAUSKAA!
Juu, ja mä vedin kerran lähes metrisen hauen venneesee jonka suussa ol hopialusikka ja kauhia koukku syvällä hauen kidasa, mun koukku ol kii kitalaesa. Se lusikka ol poikittain suussa, poskest vaan pisti kahva, josa luki 1945 Alma.
Meillä mies kerran sai niin suuren kalan, että yhdestä sen suomusta tehtiin saunajakkara.
Minusta on kuvottava tapa, että Japanissa paistetaan kala keskeltä, ja se on vielä hengissä, kun se tarjoillaan ravintolassa.
Missä aloitukset lusmuaa,
miksei niistä kiinni saa.
Pitäisikö harmaita aivosoluja vaivata,
jotain sanottavaa kaivata,
tai sitten muilta sanottavaa lainata.
Onko teillä omenasota ja miten säilötte omenia ja luumuja?
Suurimman osan punaherukoista söi linnut, luumut tippuvat itekseen ja huvitusomena oli maukasta ampiaisille ja linnuilla.
Omeniahan voi säilöä monella eri tavalla. Kuivattamalla viipaleina, sosetta keittämällä, jota ei pakastettaessa tarvitse niin paljon makeuttaakaan jos yhtään.. Mehuasemillekin voi viedä, ja lohkoakin vain puhtaat omenat siemenkotineen ja pakastaa.
Ne olen jälkiruokaa tarvittaessa keittänyt, siivilöinyt mehun ja puristanut lävikön läpi hedelmälihan riisiomenapuuroon. Kuivattuja omppujakin on pari kourallista jäljellä viime kesästä. Raikas rusinakeitto omenapaloilla tuleekin kuivatuista ompuista kanelitangon kera.
Voi, voi, olis paljon säilömis aiheita, ja paljon tulee säilöttävääkin.
Mutta kuka kumma ne syö!!!
Sen jälkeen kun lapseni häipyivät maailmalle, en ole säilönyt mitään kun kaikki saa hävittää keväällä.
Lapset tietävät paremmin omat säilömistarpeensa , ja niinnpä meikäläinen on "heitetty sivuun"
Olen kai vähän valikoiva ruoan suhteen, hedelmät käyvät parhaimmin tuoreina.
Mutta ne ihanat menneet kesäiset sieni ja marjareissut jylhissä metsiköissä, niitä minä ainakin kaipaan. Miten kaunista olikin metsässä-- ja rauhallisen hiljaista.