SYLVI

KORJAAMOLLA
esitettiin jo viime kuussa, joten käykää sivustolla ja hakekaan lippunne, jos vielä saatte?

Aino Lehtimäki ohjasi Liisankadulla (Hesassa) kellariteatteria, jossa kävin pari vuotta. Sitten menin avioon ja tekaisin lapset, joten harrastus loppui, koska muutimme Espooseen.

Isäni näytteli myös mm. Anna Liisassa ja Seitsemän veljesten Eeronakin oli. Veljeni oli yhdessä Kalevala aiheisessa näytelmässä, joka oli mielestäni i h m e, sillä hän ei yleensä paljon jutellut.

Veljeni totesi usein minulle, kun kiirehdin hänen juttuaan että "ei reki saa mennä edelle vetäjästään"!!)))))

Isäni oli aikoinaan monena vuonna upeaääninen Herodes, näytelmähän Tiernapojatkin on.
Harvoin olen käynyt teatterissa, näytellyt en koskaan.

Sitä runsaammin olen elämäni aikana lukenut, lukemattomia maailmakaikkeuden merkkiteoksia.

HISTORIA - JUURET
kiinnostaa. Nytkin hain tuon mainitun Roinilan talossa - näytelmän ja elokuvankin
tuolta ajalta, jolloin iltamissa oli näytelmä tai muuta ohjelmaa ja lopuksi sai tanssia puolitoista tuntia.
Näin oli 1959 kun tota näytelmää esitimme maakunnassa usein salintäyteiselle yleisölle sekä kesällä
Kyrönjoen rantarinteellä kesäteatterissa.
Nuorena ihastelinkin monia näyttelijättäriä. Mm. Tamara Lund pari vuotta myöhemmin sai minut opiskelijanakin käymään samaa esitystä katsomassa useita kertoja.
Miehistä jäi mieleen erityisesti Toivo Mäkelä, joka oli roolissaaan mainio TOHVELISANKARI.Muistaakseni esitettiin vv. 1957-58 Kansallisteatterissa.
Arvi Kivimaa? oli johtajana ja hän "verenkuliettama eteläpohojalaanen.
Aito lapualaanen Lahdensuo samoilta lakeuksilta kuin säveltäjänä tunnettu
Klemetti:
Tea Ista ei ole kuitenkaan Istan loukolta...
Tulen vanhaksi kun alan muistelemaan...hmmm

POHITULLIN TANHUVILT
on mielenkiintoinen Paavo Suojasen murrepakinoita uudestakaupungsta.
Kirja on julkaistu v. 1994
Osui käteeni kun noista murteistakin jotkut ovat kiinnostuneet ja tietysti vanhasta
katoavasta kansanperinteestä.
Tuon toimittajana oli hänen poikansa, hänkin jo edesmennyt.
Minulle on mieluisaa lukea näitä kansankuvauksia, joissa kotipitäjäni tunnetuin lienee Samuli Paulaharju, joka kiersi vaimonsa kanssa aina Lapin perukoille.
Vieläkin pyrin säilyttämään ja lukemaan näitä ajan patimoia kuvauksia.

Heli Laaksonen
on nuori ja mainio lukuisissa teoksissaan, mutta livenä kuunnellen hänen kertomansa tulee parhaiten esiin.
Muistan hyvin jo lapsuudesta kun toimittajat kulkivat peräkylissäkin haastattelemassa
aitroja kansanihmisiä.
Esim. Eukot Ruokolahden kirkolla saisivat hyvää lisää kun pääsisi "kärpäsenä kattoon" kuulemaan....