Tuleva vaimoni kuuluu. Nyt häiden lähestyessä on alkanut sukulaisten taholta kuulua jupinaa että minun pitäisi liittyä kirkkoon ja mieluummin olla eroamatta siitä jälkeenpäin. Omat sukulaiseni ovat yhtymässä tähän ja alkaa pikkuhiljaa olemaan jo painostuksen tuntua ilmassa. Vaimolleni aluksi oli ihan sama, mutta nyt hänkin alkaa jo vaatia kikollista vihkimistä. Tunnen oloni vaivaantuneeksi ja loukatuksikin.
Onko niin vaikeaa ajatella asiaa minun kannaltani?
Pitääkö minun olla kirkon jäsen voidakseni saada esim.appiukolta sen kunnioituksen joka mielestäni kuuluu jokaiselle ihmiselle.
Miten saisin kantani selväksi (en halua riidellä)?
Onko niin vaikeaa ajatella asiaa minun kannaltani?
Pitääkö minun olla kirkon jäsen voidakseni saada esim.appiukolta sen kunnioituksen joka mielestäni kuuluu jokaiselle ihmiselle.
Miten saisin kantani selväksi (en halua riidellä)?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sano sukulaisille että et liity ja sillä selvä, jos alkavat mölöttää käske pitää taurvat tukossa ja olla puhumatta asiasta.
Jokaisen ihmisen uskonnollinen näkemys ja vakaumus on täysin henkilökohtainen asia. Kukaan ei voi vaatia sinua liittymään sellaiseen uskontoon johon et usko, eikä tällaisten ihmisten vaatimuksiin pidä suostua.
Mikäli "kirkkohäät" ovat tulevalle vaimollesi erittäin tärkeät, ehdotan että menette naimisiin maistraatissa ja otatte sitten kirkossa liitollenne siunauksen. Näin vaimosi saa sen kaiken kirkollisen "hässäkän ja tilpehöörin" (päivä prinsessana) mistä ilmeisesti unelmoi. Kannattaa ehkä kysyä myös vaimolta onko hänelle todella tärkeää se, että liittonne saa Jumalan siunauksen vai haluaako hän vain kirkon tarjoamat rituaalit.
Toisaalta jos alkaa tuntua siltä että hienot puitteet ovat vaimollesi tärkeämmät kuin itse naimisiinmeno niin kannattaa ehkä jutella asiasta vielä lisää...
Vaihda morsianta, niin samalla vaihtuvat morsiamen sukulaisetkin.
Morsianta en vaihda, sukulaiset vaihtaisin jos voisin.
Samaa mieltä Merin kanssa. Jos kirkon siunaus on vaimollesi tärkeä, niin suostu siihen, mutta menkää naimisiin maistraatissa (tai jossain muualla, jos haluatte/saatte henkikirjoittajan vihkimään muualla kuin maistraatissa). Liiton siunaus kirkossa on käsittääkseni melkein samanlainen tilaisuus kuin vihkiminen.
Kuten Meri ehdotti, kysy vaimoltasi, onko hänelle tärkeää jumalan siunaus vai lähinnä itse seremonia. Eli miksi hän haluaa kirkkohäät. Sukulaisille asia ei sen sijaan kuulu pätkääkään.
Naimisiinmenon takia ei kannata kirkkoon liittyä. Sitä paitsi jos et usko jumalaan, niin olisi varmaan aika hassua vannoa valoja sellaisen nimeen, johon ei usko.
Merin ajatus on hyvä. Tällätavalla joustatte molemmat. Jos teidät vihitään vain maistraatissa, joutuu morsian luopumaan ajatuksestaan kirkkohäistä. Jos taas pidätte 'perinteiset' kirkkohäät, niin sinä joudut luopumaan omasta vakaumuksestasi.
Huonoja vaihtoehtoja molemmat, ja takuulla aiheuttaa sanomista myöhemminkin.
Siis, vihkiminen maistraatissa, ja siunaus kirkossa.
meidät vihittiin 10 vuotta sitten. en kuulunut kirkkoon, joten meidät vihittiin maistraatissa todistajien läsnäollessa ja avioliitto siunattiin kirkossa. Olisiko se hyvä kompromissi teillekin?
Me halusimme itse tällä tavoin ja meitä ei onneksi kukaan painostanut. Tehkää häistänne itsenne näköiset,kyseessä ovat teidän ainutlaatuiset häänne. Jää ikävät muistot omista häistä, jos jonkun vanhan sukulaisen mieliksi ei toteuta sellaisia häitä kuin haluaa.
Aargh!! En sinuna liittyisi tuollaiseen sukuun!! Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, mutta typerintä mitä voi tehdä, on toisten pillin mukaan tanssiminen!! Törkeää, ettei sinua kunnioiteta sinuna.
Pieni huomautus vain, että painostajina olivat myös nimenomaan sulhasen omat sukulaiset, eivät morsiamen. Ja omia sukulaisiaan kun ei saa valita.
Vähän sama tilanne oli minulla, mutta tein heti alusta asti selväksi että minun kohdallani on kirkkoa edes aivan turha mainita. Senkun jupisevat sitten keskenään, minä ja mieheni teemme juuri niin kuin itse haluamme.
sukulaiset.
idioottisukuun ja valinnut morsmaikkusikin väärin.
Sen sijaan MINUN sukulaiseni ja MIEHENI sukulaiset ovat fiksuja. Mennessämme 15 v sitten naimisiin maistraatissa kukaan sukulaisista ei asettanut vihkipaikkaa kyseenalaiseksi, eikä kukaan ole ollut vaatimassa mitään "avioliittoon siunaamista". Itse olen tapakristitty ja pidän kirkossa käymisestä, mutta hyväksyn mieheni vakaumuksen. En pakota häntä mukaan, enkä ole koskaan painostanut missään uskoon liittyvissä asioissa. Ai että olen hyvä!
Sano mielipiteesi, mieti kunnon perustelu ja ilmaise se kiihkottomasti, mutta päättäväisesti. Mosian kannattaa vakuuttaa ihan ensimmäiseksi!