Olen niin epätoivoinen

Saat sympatiani. En voi sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä minulla on paljon ystäviä. Se meillä on samaa että sitä omaa rakasta ei minultakaan löydy. Ei ole koskaan löytynyt.
En toisaalta enää jaksa yrittääkkään. Jotenkin alkaa kyllästyttää ikuinen etsiminen...

Mutta voimia sulle, yritä sä jaksaa ja kun löydät sen oikean niin pidä tiukasti kiinni!

Minäkään en koskaan ole sitä tyttöystävää löytänyt tai "saanut"..koulun jälkeen olen aina yksin kotona..niin kyllä voin kuvitella miltä sinusta tuntuu
ja itseni kohdalla en vain tiedä, mikseivät tytöt ole yhtään kiinnostuneita vaikka olenkin ihan ok näköinen=)?

No joo,
Ei sen tyttöystävän etsintä nii helppoa oo eikä tosiaankaa kannata masetua jos ei löydä!!
Mä oon 87 tyttö eikä kukaan poika oo ikinä ilmaissu tunteitaan mua kohtaan,enkä siis oo ikinä myöskää seurustellu,Tunnen suura kateutta pareja kohtaan.. ja hassua se musta oon kun saan viikottain kuulla kuinka kaunis ja ihana ihminen oon, mut pojat ei kiinnostu musta.. MIKS..masennuttaahan se mut oon sit ajatellu et poikien takia en pilaa omaa elämääni!
Nauti asioista joista pidät ja ole avoimin mielin iloinen ja positiivinen. Kyllä se oikea osuu kohdalle sit joskus!!
-sitä mäki toivon..

.....Mä tykkään yhest pojast mut se on varattu.Ja nyt pelkään et en ikinä löydä sitä oikeeta,en ainakaan ennen 30 vuoden ikää :'( Mut toivottavasti silti löydän paljon ennempää

Eli elämä on täynnä ylä sekä ala mäkeä. Mutta, silti se kannattaa elää mutta, joskus joillakin on elämä pelkkää helvettiä!. Mutta on se vähän niin että, nyky teini pellet ovat vaan joittenkin 18-20 vuotiaitten kanssa ei huh huh. Ja lisäksi niille merkkaa enimmäkseen ulkonäkö sellasia ne vaan on nykyään maailma muuttuu niin muuttuu ihmisetkin. Mutta, ne on muuttunut tyhmempään suuntaan eli nyky nuoriso on ehkä tyhmä nuoriso. Eikö se mene kaikille jo jakeluun että, täällä ei ole täydellistä! Mun puolesta saatte, etsiä kaikki likat täydellistä mutta, sitä ette, tule koskaan saamaan. Muhahahaha X. Tällä menolla suomessa elää noin 70%-80% yksin jos tämä linja jatkuu ja sitten monia mietityttää että, miksi on yksin? Ja siihen löytyy vastaus siksi kun kaikki on vaan teini pellejä jotka seukkaa vaan joittenkin 20 kanssa. Ja sulle jäbä älä välitä noista likoista ne on vaan pellejä kaikki joille merkkaa: naama, lihakset, jopa hiusten väri joillekkin ja oletko joku sportti ukko. Ja lisäksi ne hakee vaan täydellistä. Ja luonteesta ne paskat viisaa. Ja muille jotka vastaa tähän aika varmasti niin tämä koskee todella monta henkilöä ei (Huom kaikkia eli teitä harvoja). Mutta, tsemiä sun lifees toivottavasti saat itselles jonkun joka osaa rakastaa ja kunnioittaa sua sellaisena kuin olet ja tulet olemaan!.

Niin, kuten sanoin mulla on sama kohtalo paitsi et oon samanikänen tyttö. Mulla on bestiksen lisäks (jonka kanssa aika harvoin ehdin olla) vaan yks kaveri, ja sekin asuu 20 kilsan päässä (nähdään TOSI harvoin senki kans). Koulusta tultuani yleensä teen läksyt, ja jos bestis ei voi olla katson TV:tä tai menen nettiin. Ikinä en ole edes kunnon diskossa tai muussa vastaavassa ollut, kun ei ole kavereita kenen kanssa mennä. Ei siis pahemmin oo jännitystä munkaan elämässä.

Ikinä en oo myöskään seurustellu, ja poikaystävä onkin tällä hetkellä se jonka eniten haluaisin löytää. Pariin paikkaan netissä oon seuranhakuviestinkin lähettäny, mutta ilman menestystä. Tosin ite löytäsin poikaystin mieluiten jostain muualta kun netistä, vaikka liian ujo luonnossa olenkin.

Toivotan sulle onnea, kyllä meillekin varmasti löytyy ne kumppanit vaikka sitä ei tällä hetkellä uskoisikaan. Älä vaan luovu toivosta :)

Kyllä tilanteesi tosta vielä parantuu huomattavasti. Monilla nuorilla on samoja ongelmia jossain vaiheessa nuoruuttaan ja itseasiassa nuori tekee itse sen niin isoksi ongelmaksi jos ei seurustelukumppania vielä ole. Eri asia on tietysti jos ei ole edes ystäviä, mutta monella on myös sellainen ongelma.. eihän se tietystikään lohduta. Mutta se on "elämänkoulua" ja jumankauta se kasvattaa, vastoinkäymiset kasvattaa. Väliaikainen yksinäisyys voi olla ihan hyvästä jos suhtautuu oikein ja asenteet on kohdallaan. (tota mieltä tuskin ootte)

Yritä hieman muuttaa asennettasi, äläkä tee itsestäsi epätoivoista sun muuta. Pitkä yksinäisyys voi todellakin olla myös vakavasti haitaksi jos siihen uppoutuu murehtimaan sillain. Olin itse yli 3 vuotta ihan yksin ylä-aste aikoina ja se rupes käymään jo todella sietämättömäksi. Sitten aloin suhtautumaan erilailla, vuosi siinä meni ja aloin olla onnellinen. Se tuntui mahtavalta niin pitkän masennusmaisen kauden jälkeen. Olin siis kaikkiaan viidettä vuotta ihan yksin mutta se neljäs ja viides "yksinäisyysvuosi" oli siihen asti elämäni onnellisinta aikaa.
Sitten aloin saamaan "jopa" kavereitakin, oli tyttöystäväkin jonka kanssa tilanne kävi kuitenkin mahdottomaks ja oli pakko erota. Mutta olin jo vahva enkä murentunu sen takia niin kuin monet tekee. Eikä se tarkoita että olisin tunteeton, tietysti se tuntui pahalta, olen erittäin tunteellinen. Nykyään on myös naispuolisia ystäviä, joista yhden kanssa nyt jokin aika sitten aloin seurustelemaan. Hän tuntuu siltä oikealta!

Aloita myös vaikka joku helppo ja oma harrastus. Voit vaikka alkuun tehdä iltaisin kävelylenkkejä ja miettiä samalla asioita ja selventää niitä. Sulla on varmaan sen verran huono itsetunto, että se vois alkuun kohota riittävästi siitä. Tulee hyvä olo kun päätät tehdä jotain ja teet sen, ja miettiminen on avain viisauteen.
Susta tulee vielä vahva ja onnellinen ihminen. Monet ovat sitten aikuisena sormi suussa ja kusi sukassa ihan pienestäkin vastoinkäymisestä, että.. ihan kokemuksen puutteen takia. Sinä et sitä tule olemaan.
Silloin kun olin yksin mulla oli aivan saman tapasia ajatuksia: "yksin bussiin, yksin koulussa, välkillä, ruokalassa, yksin ryhmätöissä, yksin kaikkialla.. ja miksei vois olla edes yhtä ystävää?" Tiedän siis miltä susta tuntuu. Ja noi juttus tosiaan iski sen verran syvälle, että tuli sellanen olo jota on vaikee selittää.

Jos tilanne on tosiaankin sietämätön, niin ei kannata jäädä yksin sitten murehtimaan vaan jotain kannattaa tehdä. Tääkin on niin ihmiskohtaista, että se millä minä ratkaisin ongelmani, ei ehkä toimi muilla. Soveltakaa vaikka "ohjeistani" tai jotain, mutta älkää musertuko. Onnee ja menestystä teille kaikille.

Lukiessani sun viestiä se tuntui jotenkin niin tutulta... Vaikkakaan en voi sanoa että mulla ois asiat aivan yhtä huonosti, sillä on mulla onneksi sentään pari kaverii... Olen todella kiitollinen että mulla on edes he... Poikakaveria ei mulla oo koskaan ollu ja liian monesti tuntuu siltä, että tuskin tulee olemaankaan... Vielä noin pari kuukautta sitten ajattelin, että en tule koskaan löytämään sitä oikeaa ja että olen koko loppuelämäni neitsyt...

Mutta nyt olen päättänyt, etten pilaa elämääni murehtimalla tuollasia asioita... Nuo mun ongelmat on vain pieniä joidenkin muiden suurempien ongelmien rinnalla... Olen päättänyt elää elämääni sellaisena kuin se on ja nauttii siitä... Vaikka monesti tunnen oloni yksinäiseksi, en välitä siitä... Haluan nauttia tästä hetkestä täysillä!

Koita säkin pärjäillä, kyllä se aurinko sieltä pilvien välistä vielä joku päivä sullekkin paistaa! :) Osaat olla yksin, joten pidä sitä positiivisena piirteenä... Itse arvostan ihmisessä myös sitä piirrettä, että osataan nauttia myös omasta rauhasta...

Tsemppiä sulle tosi paljon! Usko tai älä, mut kyl kaikki vielä muuttuu parhain päin! :) Niin mä ainakin haluan uskoa..

että sä kaipaat ehkä vaan kavereita jos oot yksin,,etit jostain kavereita vaik harrastuksesta,netistä?jostaki mitä sä tykkäät tehä ja kyl niit tyttöjä tulee,,mut ei kannata yrittää kaikkia,se karkottaa naispuoliset ihailijat *KoKeMuKsEn SyVäRiNtA-ÄäNi*

että sä kaipaat ehkä vaan kavereita jos oot yksin,,etit jostain kavereita vaik harrastuksesta,netistä?jostaki mitä sä tykkäät tehä ja kyl niit tyttöjä tulee,,mut ei kannata yrittää kaikkia,se karkottaa naispuoliset ihailijat *KoKeMuKsEn SyVäRiNtA-ÄäNi*