Olin koko kesän ihan normaali ja iloinen.. sitte alkoi koulu ja siitä se sitten lähti. Vanhat muitot nousi kun rakas hoitoponini kuoli viime keväänä ja se jätti suuren aukon sydämmeen. Aluks ei ollu mitään ongelmaa sen suuremmin mutta nyt sitä kaipaa ihan.tolkuttoman paljon. Lopetin ratsastuksen ja miulla ei ole enää harrastusta ellei sitä lasketa että käyn kerran viikossa naapurin heppoi hoitamassa... pelkään myös et menetän lähi aikoina miun isovanhemmat kun on niin huonovointisia.
Yht äkkiä miulle ei maistunu enää ruoka, eikä maistu vieläkään sen paremmin.. nyt vähän reilu kuukauden en oo syöny päivässä kuin yhden ruoan ja juon paljo... joskus otan leipiä mut harvemmi. Päälle päin ei oo aiemmi näkyny että ois asiat huonosti. Koska tutustuin yhteen poikaan joka on sanonu et rakastaa miuta ja sen ansiosta oon jaksanu tän koulun alun käydä koulussa ja olla ilone.. mut nytte seki lähti... oon ystävystyny yht äkkiä yhteen meijän luokkalaiseen tyttöön josta on tullu miun paras kaveri :) kiitos sille et voin luottaa ja kertoo näit juttui siulle
Yht äkkiä miulle ei maistunu enää ruoka, eikä maistu vieläkään sen paremmin.. nyt vähän reilu kuukauden en oo syöny päivässä kuin yhden ruoan ja juon paljo... joskus otan leipiä mut harvemmi. Päälle päin ei oo aiemmi näkyny että ois asiat huonosti. Koska tutustuin yhteen poikaan joka on sanonu et rakastaa miuta ja sen ansiosta oon jaksanu tän koulun alun käydä koulussa ja olla ilone.. mut nytte seki lähti... oon ystävystyny yht äkkiä yhteen meijän luokkalaiseen tyttöön josta on tullu miun paras kaveri :) kiitos sille et voin luottaa ja kertoo näit juttui siulle
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja "kaverit" siis on ruvennu hattuilee koulussa... rnkä jaksa niitä enää
Kertomas perusteella paljon on tapahtunut, mutta en voi sano muuta kuin voimia! Itsellä oli monta viikkoa kauhea väsymys eikä jaksanut edes kirjottaa kunnolla. Kävin verikokeissa ja sain rautalääkkeet, nyt olo alkanut kohentua.
Siun tilanne vaikuttaa kumminkin erilaiselta. Rakas eläin kuollut ja muutenkin murheita. Tälläsen psyykettä koetelleen tapahtuman jälkeen masennus on kyllä aika yleistä, ainakin jos tunteita ei ole saanut kunnolla käsiteltyä (en tietenkään tiedä tilannettasi tarkkaan joten hankala sanoa) Itselläni kuoli rakas koira joitain vuosia sitten ja yli vuoden ajan riitti että vain ajattelin sitä niin puhkesin itkuun.
Kannattaa tosiaan puhua jollekin luotettavalle henkilölle. Ja kun syksykin tuli ja illat pimenivät, myös syysmasennus on yleistä...
Voimia vielä kerran ja minullekin saa tulla juttelemaan jos siltä tuntuu :)
Kiitti että luit :) jopa tommoset kivat kommentit saa vähän paremmalle mielelle :) arvostan!
Menisit samantien puhumaan äidillesi. Miksi sinä olisit tarpeeton?
No tuntuu vaan et kaverit suhteet kuihtuu ... ja et kesän aikana muutuin itteni mielestä aika paljon fyysisesti ja henkisesti niin kaverit ei tunnu enää niin oman henkisiltä :/
Olithan sinä sille ponille tarpeellinen. Olit varmasti tärkeä sille, hevoset ja ponit kiintyvät ja ovat herkkiä eläimiä. Teit sen elämästä hyvää.
Luultavasti olet "tarpeellinen" myös isovanhemmilesi. Kaverit tai niiden jutut voivat olla ärsyttäviä, kun elämässä tapahtuu tuollaista ja on muutakin mietittävää kuin Seppälästä ostettu huulikiilto. Yritä silti viettää aikaa edes jonkun kaverinkin kanssa.
Nii :/ on miulla onneksi se yksi tärkee kaveri ! ja pari sellasta jonka kaa juttelen netin kautta :)
Minulla on sama tilanne mut yritän jaksaa koska tiedän että ketään ei ole tarpeeton!