Viina vie

Elämää nähnyt mies matkusti raitiovaunussa risteillen pitkin kolean pääkaupungin katuja. Miestä ympäröi tuoksu, joka kieli muutamasta vahingosta ja pesemättömistä vaatteista. Kukaan ei luonnollisestikaan istunut hänen lähellään. Tämä ei miestä haitannut, päin vastoin se antoi oivan tilaisuuden ottaa ryyppy silloin tällöin matkan edistämiseksi.

Kallion karussa kaupunginosassa kyytiin nousi kaiken nähnyt Pelastusarmeijan rintamaveteraanirouva, joka äkkäsi oitis rappiosta kertovan tuoksun ja sitä päästävän miehen. Vanhan sotaratsun sydän löi innosta pari ylimääräistä kertaa ennen kuin tämä ehti pahanhajuisen miehen viereen istumaan.

Rouva aloitti keskustelun varovaisesti: "Onko teillä perhettä täällä päin, nyt kun tuo joulukin on tulossa?"

Mies ei hämmästynyt kysymystä, mietti vain hetken ja vastasi: "Viina vei perheen."

Rouva nyökkäili ymmärtäväisesti ja esitti jatkokysymyksen: "Entäs työtä onko?"

Mies: "Viina vei työt ja tulot siinä missä vei perheenkin."

Rouva oli kuullut tämän tarinan satoja kertoja eri kertojilta, mutta aina se kirvoitti vähintään pienen kyyneleen hänen lämpimän sinisestä silmästään, näin kävi tälläkin kertaa.

Rouvan kävi miestä kovasti sääliksi ja hän kysyi: "Onko teillä yhtään rahaa? Oletteko edes maksanut matkaanne?"

Mies vastasi kovin katuvaisena: "Viina on vienyt kaikki rahat, enkä ole ikinä matkojani maksanut."

Rouva lähti oitis ostamaan miehelle lippua kuljettajalta, palasi takaisin ystävällisesti hymyillen ja antoi lipun miehelle.

Rouva: "Onko teillä mitään yöpymispaikkaa?"

Mies: "Viina on vienyt minulta talot, asunnot kuin aitat ja vajatkin."

Rouva: "Meillä olisi tämmöinen asuntola. Saisitte lämpimän ruuan, puhtaat vaatteet ja huoneen, missä nukkua."

Mies nyökkäili myhäillen tyytyväisen oloisena ja otti pienen ryypyn hyvien uutisten päälle.

Rouva: "Yksi asia tässä vielä olisi, asuntolassa on juopottelu ehdottomasti kielletty."

Mies: "Hullu ämmä, ei minulta sentään järkeä ole viety."