Mikä on sinun, jonkun päivän hyvä tekosi.
Tämän päivän hyväksi teoksi liitän asian: menen pesemään 77v henkilön parvekelasit puhtaiksi.
Siinähän sitä vierähtää aikaa pari tuntia.
Toivottavasti työ antaa hyvän mielen kummallekin.
Tämän päivän hyväksi teoksi liitän asian: menen pesemään 77v henkilön parvekelasit puhtaiksi.
Siinähän sitä vierähtää aikaa pari tuntia.
Toivottavasti työ antaa hyvän mielen kummallekin.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Yksi kaunis hymy, muutama ystävällinen sana. Kovin vähän ja vaatimatonta, mutta on hyväksi havaittu puolin ja toisin. Kiitos, Reetta, positiivisesta ketjunaloituksesta. Katsotaanpa kuinka käy jatkossa.
...ja tännekin se velä piti tulla tunnustamaan.
Paitsi jos se oli se, että olinkin nyt rehellinen?
Se on niin pienestä kiinni, ettei sitä aina
huomatakkaan.
Minä laitoin tyttären tyttärelle letit, hän
otti kaulasta kiinni ja sanoi, oi kiitos mummi.
Siinä me teimme hyvän työn toisellemme, oli
pieneltä lapselta ihana kiitos.
Poikani oli toissa iltana laittanut ulos
soihtukynttilän palamaan vaikka oli satanut.
Asunnottomien hyväksi, kun vietettiin asunnottomien yötä.
Ei heilläkään kaikki johdu heistä itsestään,
ainakaan kaikilla.
Ehkä aikoinaan hekin on tehneet jonkun
hyvän työn itseään säästämättä.
Ja ne oli palaneet vielä aamullakin vaikka
oli satanut.
Minusta sekin oli hyvä työ muistaessaan
hätää kärsiviä lähimmäisiään.
Vein kehitysvammaisen ikä naisen kävelylle tuonne luontoon. Olemme niitä retkiä aiemminkin tehneet ja tänään vietin päivän hänen seurassaan.
Keskustelimme ja menimme katselemaan muuttuneita maisemia.
Hänen vilpitön ilonsa tarttui minuunkin ja meillä molemmilla oli hyvä päivä.
Menen vähän myöhemmin tänään vielä piipahtamaan luonaan. Kokemisen arvoista yhteyden pitoa jossa molemmat saavat jotain toisiltaan. Arvostammeko me erilaisuutta kuten pitäisi, kaikki me emme ole henkisiltä emmekä ruumiillisilta kyvyiltämme "valioluokkaa",
mutta silti meillä voi olla lämmin sydän lähimmäistämme kohtaan.
Ostin syntymäpäiväkortit 13 vuotiaille siskonpojille. He ovat tottuneet saamaan kortit tädiltä ja niihin väsään tai kirjoitan kopion jostakin värssystä. Vielä viime vuonna he ainakin olivat odottaneet korttia.
Nyt kirjoitin koululaisvitsikirjasta pienet vitsit kummankin korttiin ,värssyä oli jo vaikeampi valita. He soittavat yleensä kiitoksen ja kertovat juhlistaan syntymäpäivän jälkeen .
Olen puurtanut pienen, ristipistoin kirjaillun hääpäiväonnittelukortin kimpussa. Siinä on kullalla kirjaillut nimet, päivämäärä ja sormukset.
Lapsenlapselle tietenkin. He tietävät odottaa tällaisia persoonallisia muistoja mummolta.
tein oikein uroteon tänään.
Imuroin,(inhoan sitä),laitoin parvekkeelle kanervat(sekin oli kuin tervan juontia ja lopuksi silitin viikon vanhan pyykin.(tavallaan tykkään silittää)
Sitten otin 20 minuutin torkut (sen teen harvoin) ja nyt lähden postiin,hakemaan uuden verhokankaan.(minkä lupaan huommenna ommella ja laittaa ikkunaan)
Sunnuntaina menen vaalihuoneeseen toimitsijaksi,lupaan sitten tehdä jotakin hyvää toisille.
Hyvä teko ja hyvä teko, miten sitten ajatteleekin. Paljonhan sitä olisi hyviä tekoja tehtävissä kylläkin... Siinä meille ajattelemisen aihetta.
Vien tänään 3 lapsenlastani Sirkukseen. Olen tehnyt näin jo useana vuotena, se on meidän syksyinen yhteinen tapahtuma, jota innolla odottavat. Minäkin. Voi kyllä siitä huolimatta mielestäni sanoa myös hyväksi teoksi.
Tämän aamun teko oli kirjoittaa juttu 60 palstalle, saadakseni kirjoittajat huomioimaan
koko ryhmä.
Onhan kirjoittajia ympäri maailmaa, olisi heidänkin hauska osallistua ketjuihin,jotka ovat suunnatut jokaiselle. Saisimmehan mekin tuulahduksen itsellemme vierailta mailta ja muilta paikkakunnilta.
Tässä sitä olen vierailla teillä ja oudoissa maisemissa, Huh, huh taisi tulla tosi huono juttu!
Hyvähän tuo juttusi oli, Reeta.
Kerronpa sitten vaihteeksi omista viimeaikaisista töppäyksistäni. Menivät nimittäin sekä Sirkan että Anjanpäivät huomioimatta. Kun tuon totesin, melkein järkytyin. Voiko olla totta, skandale grande!
Sirkka on 80-vuotias kälyni, toinen Sirkka eräs vanhimmista yksinäisistä ystävättäristäni, Anja myös kauas muuttanut hyvä ystävätär. Kortilla, soitolla tai vähintään kännykkäviestillä olen ennen muistanut.
Siinä sitten soittamaan ja selittelemään mukamas kiireitäni (oli kyllä vipinää, vieraita, reissua, lastenhoitoa...)
Sanoivat ymmärtävänsä...
Jaa-a, tähänkö sitä on tultu!
Pitää kaiketi itsekin opetella ymmärtämään itseään ja antamaan anteeksi. Vaikealta tuntuu.
Ei se muistamattomuus aina iästä kiinni ole.
Tässä Samin päivän iltana tuli tyttäreni käymään minun luonani. Kuinka ollakaan mainitsin lähettäneeni Samille nettikortin. Hän siitä kauhistelemaan kuinka hän unohti koko asian.
Hänen ainoan poikansa nimi kun on Sami.
Kai se oli minun hyvä tekoni sinä päivänä.
Oli hyvä tekosi, tosiaan. Nuorilla on niin paljon asioitten muistamisia, heitä ymmärtää.
Näistä päivien muistamisesta vielä, että nuorempanahan minua muistutettiin muistamaan - pyysin jopa, kiireisiini vedoten - mutta nyt kun vihdoin "olen yrittänyt paneutua muistamaan", niin sekään ei nyt sitten enää toimi!! Miten sitä valitetaankaan "kun mikään ei enää toimi", no, vitsi,vitsi! -
Toisaalta kaikillehan päivien muistamiset eivät ole lainkaan niin tärkeitä, näille mainitsemilleni sattumoisin tiedän olevan.
Hyvät päivänjatkot!
Palailin aivan sattumoisin tähän ketjuun.
Tuon kertomasi hyvän teon voisit mielestäni vaikka uusia. Vai joko sanoit sanottavasi ja luovutit? - Tarkoituksenmukaistako edelleen!? Keksisit muuta, sinulta se luontuu. Toisaalta huomautettu on.
Ystävyydellä
Hyvän teon puhelimella.
Tv:ssa menee parhaillaan YLEN HYVÄ! Siellä
voi osallistua summalla, joka sopii omalle
kukkarolle.
Minusta Pikku G laulaa niin sattuvasti
asioista tuolla omalla tyylillään.
En erikoisesti pidä "räpistä", se on niin
yksitoikkoista, mutta kun sanoja kuuntelee
niin sieltä tulee asiaa.
Hyvän työn tein tänäkin aamuna, kun nousin
klo seitsemän ja menin päästämään tyttäreni
palaveriin. Syötiin lapset ja vein heidät
kouluun.
Meillä isoäideillä on näitä komennuksia
silloin tällöin.
Käväisin vain tässä vilkaisemassa ja lähden
taas tätä kuumettani potemaan.
HYVÄÄ YÖTÄ!
Väylillä olen jälleen. No, niitä hyviä tekoja, mietin tarkasti, Ostin pienille tyttärille tasaraita Mari-paidat. Niistähän he niin pitävät.
Halloween- illan olin ystäväni kanssa teatterissa, ja tietysti kahvit nautittihin konjakin kanssa, on niin lämpöinen olo. Tämä oli pieni kepponen ystävälle huuuu uuuuu uuuu, mies oli pökertyä kohteliaisuudestani.
Onnistunut ilta siis, hyvä teko ystävälle ja itsellesi! -
Ja nyt menen "kaapilleni"... kahvia ei voi enää ottaa... siis ei konjakkia... miten olis kuuma rommitoti...
Jai-jai sokeri kyllä lihottaa, mutta Halloweenin kunniaksi, hyvä teko itselle! Sitten UNIA!
Rituli-Rassu!
Lenssuko Sinua painaa petiin, kun kuumeilet, se alkaa olla sitä aikaa... Yksi sun toinen jo tässä aivastelee. Siksipä juuri tänään vihdoin sain aikaiseksi rokotteen ottamiseen ajanvarauksen, sinne kun pitää mennä terveenä.
Mustaviinimarjamehua, valkosipulia - lienet jo saanut kosolti hyviä neuvoja.
Parane pian!
Kauniita unia, Rituli!
Jokunen viikko sitten sain hetken mielijohteesta
idean pikaruokalassa syötyäni hampurilaista.
Viereiseen pöytään tuli vanhempi nainen,myöskin
samalla asialla.Olin saanut tuttaaltani suppiloita jotka eivät enää mahtuneet itsellä minnekään,oli syöty ja säilötty ja niitä vain
oli liikaa sillä kerralla.Sanoin rouvalle ,haluaisko hän ne,saisit kaiken mikä mulla oli kassissa?Hän ei meinannut uskoa millään
mutta otti kuitenkin ilomielin ja oli kuin puulla päähän lyöty.Se oli minun "hyvä tekoni" sinä päivänä.Itselle jäi ainakin hyvä mieli.
Hyvä teko on juuri sellainen että auttaa lähimmäistään.esimerkiksi vanhat ihmiset ovat jatkuvasti avun tarpeessa joista ei nuoremmat välitä vaikka tulevat vanhoiksi itsekkin.kyllä ne vielä joskus maailmassa huomaavat mitenkä olisi pitänyt tehtä.Tässä nykyisessä yhteiskunnassa ei muut kuin me vasemmistoliittolaiset välitä muista sillä rikkaat elää herroiksi meidän vähempiosaisten on välitettävä toisistamme sillä pienillä eläkkeillä emme liioin röystäile niinkuin herrat tekee.
Jos teen hyvän teon, en kerro siitä kenellekään. Jos kerron, odotan palkkiota, kehumista. Hyvä teko ei odota mitään. Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee, sanotaan Isossa Kirjassa. Vaikka en ole uskovainen, tuo on laittamattomasti sanottu.
Tuo nyt oli selvää boikotointia ja niitä Ison Kirjan fraaseja.Selvästi suhtaudut kyynisesti asiaan. Etkö ole koskaan muistanut ketään pienellä lahjalla ja kertonut sitä jollekin?
Kun teet hyvää toisille se tulee aina moninkertaisen takaisin. Kyllä antajakin voi olla aidosti iloinen antamastaan lahjasta ja ilmaista ilonsa. Antajan ilolla on aina katetta, se ei ole
hurkastelua, aneiden antoa vaan puhdasta antamisen iloa.
Esim. illalla ystäväni kasvoille levisi iloinen ilme, kun olin yllätykseksi tilannut konjakki kahvit meille väliajalle. Kysyi mistä moinen , vastasin pieni Kepponen kuuluu Halloweeniin huu uuuu uuu. Asiasta riitti hauskaa koko illaksi.
Palkkiona oli nähdä toisen hyvä mieli pienestä ylläristä.
Hyvä teko ei odota mitään, samaa mieltä olen. No, korkeintaan kiitoksen. Mutta se antaa. Sekä vastaanottajalle että antajalle se antaa hyvää mieltä.
Lisäksi kun kerron tekemästäni, en suinkaan odota kehumisia, palkitsemista, ei sinne päinkään. Siinä tyytyväinen mieli ei ole ylpeilevä - ellei sitten ole kaikenkaikkiaan rumasti ylpeilevää sorttia oleva, retostelija.
Kertomalla sitäpaitsi hyväntahtoisuus saattaa levitä. Ja sehän on aina positiivista elämässä.
ansaitsevat myös kiitosta.
Olen tehnyt" hyviä" tekoja(mielestäni) niin paljon,että joskus tuntuu, että olen hyväksi käytetty.
Joku sanoo ,oma vika,mutta tehdessään ajattelee,että saa hyvän mielen,kumpainenkin.
Sitten siitä tulee elämän tapa ,tekee ja tekee,kunnes huomaa tai kokee,hyväksi käytetty.
Silloin vanha "aatu" nostaa päätään ja kysyy ,miksi näin,voisiko saada kiitoksen tekemisistään.
No onko se enää "hyvä" teko,vaan itsekkyttä.
Nyt taitaa mennä eri luonteenpiirteiden analysointiin, tutkimiseen, johon minulla ei ole rahkeita...
Kiitos-sana on nyt kuitenkin mielestäni vähintä, mitä hyvän teon vastaanottajalta odottaa, mielellään hymyn lisäksi. Jos tuo hymy esimerkiksi puuttuu, voi antaja jo mietiskellä mielessään, että oliko teko saajalle sittenkään oikea ja meninkö tekosissani liian pitkälle. No, kaikiltahan ei hymy aina herkene.
Mutta ei pidä tuputtaa palvelujaan, pelkästään itsensä takia. Ei pitäisi olla liian kiltti. Tms. Tiedä häntä...
Olen oppinut elämässä:ihmiset tulevat unohtamaan mitä olen sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sain heidät tuntemaan.
Hyvä on myötäelämisen taito, mutta pitää olla terveellä tavalla itsekäs. Liian kilttejä, kuten monet meistä ovat käytetään usein härskisti hyväksi. Tietää raja miten pitkälle menee mukaan auttamisessa, vaatii asian tiedostamista, hei missä nyt mennään.
Joku on sanonut: "Pitää auttaa toinen kuopasta ylös,mutta pitää olla luonnetta jättää hänet montun reunalle selviämään siitä eteenpäin - tiedostaa auttamisen raja."
Näin miettii kantapään kautta auttamisen oppinut leskirouva.
Mulla tuli mieleen, kuinka rikas länsi yrittää ostaa anteeksiantoa kehitysmailta. Ymmärrän toki Reetta, mitä tarkoitat hyvillä teoilla ja nehän ovat ihan jees. Hyväksi teoksi voi tulkita senkin, että tarjoaa aamulenkin (en tarkoita HK bleuta) itselleen. Senkin kertominen voi kyllä aiheuttaa ärtymystä ja kateutta jossakin lähimmäisessä: tuo se aina kehua retostaa jne.
Anteeksi Reetta! Tarkoitukseni ei ollut boikotoida.
- etkö muista, kuitenkin: niitä pieniä "retostelujasi" juuri kaivattiin! ;)
(Nyt menen ruotuun)
Mikä oikein on hyvä teko ?
Mikä vain ystävyyttä ja luonnollista auttamista ?
Itse en ole kokenut tekeväni "hyviä tekoja"
jos käyn hoitamassa lastenlapsiani, että
vanhemmat pääsevät asioille. Saanhan siitä
itsekkin suuren nautinnon olla ja nauttia
heidän seurastaa.
Enkä myöskään silloin kun kuuntelen ystäväni
huolia puhelimessa puoli yötä. Se vaan kuuluu
yhtenä osana ystävyyteen. Voinhan joskus
tarvita itsekkin vastaavanlaista apua.
Eli mikä sitten on varsinainen hyvä työ ?
Kiitos Helena04 (huomaan hymyileväni)! Taisit tehdä hyvän teon.
Nuo asiat ja tekemiset, joista "tavallinen mummeli" mainitsit, ovat mielestäni hyviä tekoja parhaimmillaan. Ne ovat elämäntapa, joihin itse ei kiinnitä huomiota. Jotain tuollaista yritin tarkoittaa tuolla aikaisemmin, kun siteerasin Isoa Kirjaa: vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee.
Tuolla aikaisemmin kerroin tehneeni hyvän
teon mennessäni aamuvarhaisella tyttäreni
lapsia hoitamaan.
Enhän sillä tarkoittanut itseäni kehua. Tuo
lasten auttaminen on melkein jokapäiväistä
touhua. Mukavahan se on vain tavata lasten-
lapsia ja ihanaa, että voi olla apuna heille.
Todellista hyvää mieltä tunnen niinkin pie-
nestä asiasta, kun autan perhosen sisältä
vahingoittumatta ulos. Ilo on tosi suuri
kun se lehahtaa lentoon lasin pohjalta, johon
sen olen pyydystänyt.
Kyllä LXX on siinä oikeassa, että "hyvä työ"
menettää jotenkin merkityksensä, jos siitä
toitottaa maailmalle.
Että näin tänään Lauantaina. Hyvää Päivän jatkoa!
P.S. Kiitos Helena myötäelämisestä. Kuume
jatkuu vaan.
hyvän työn teen minäkin,siirtelen hämähäkkejä ja sun muita ulos ,huushollistani.
Nuo perijäni,monessa polvessa,ovat niin itsestään selviä "hyviä" tekoja ,että niitä en lue lainkaan.
Se on vuorovaikutusta.
Puhuessani hyvistä teoista tuolla ylempänä ,tarkoitin suurempaa sektoria,esim. yhdistys toimintaa,siellä voisi jakaa tekemisiä,mutta ei viitsitä,ja jotta hommat luistaisi ,on jonkun ne tehtävä. Sitten teen ja kukaan ei huomaa, on itsestään selvää,ja minusta ne on jo hyviä tekoja.(uhrautumista asian eteen)
Pieni kiitos antaisi pontta tehdä ,mukinat ja itsesääli häipyisi.
Ei pidä olla liian kiltti,niinkuin Helena sanoit,mutta,mutta,kun on vähän sellainen reppa,,,
Ei elämän läpi voi kävellä räpylä molemmissa käsissä aina tulee tilanteita, on heitettävä pallo takaisin (70 :lle.)
Minullakin on vielä paljon opittavaa elämässä, joten palaute on tervetullutta.
ymmärsin, millaisista hyvistä teoista
oli puhe.
minäkin toimin n.7 vuotta eräässä tällaista
työtä tekevässä yhdistyksessä. Pidin kovasti
auttamisesta ja ihmisten kanssa touhuamisesta.
Sehän on niin kun töitä alkaa kertyä ylen-
määrin, siinä väsyy.
Niin kävi minullekin. En osannut sanoa tarpeeksi
usein EI-sanaa. Tekemiset tahtovat kerääntyä
niille harvoille aktiivisille.
Niinpä jäin pois ja onhan tuota työtä riittänyt
näinkin. Naapurissa on sairaita ja vanhuksia,
joille voi antaa apuaan, silloin kun huomaa
heidän sitä tarvitsevan.
Äläpä sinäkään, SkillaN, väsytä itseäsi liikaa.
Tee vain sen verran kun itse siitä nautit.
Itsekkyys ei ole pahasta näissä puitteissa.
minäkin erään toimen ensi vuoden alussa toisille.
Yhdistyksen taloutta kirjanpitoineen, liikevaihtoveroineen, veroilmoituksineen, tilinpäätöksineen yms. velvoitteineen olen hoitanut 14 vuotta, omalla puhelimella soitellut asioista, ajanut autolla matkoja, lahjoittanut hellat ja pöydät, sohvat ja tuolit jäsenten käyttöön, ilman korvausta. Nyt tuntuu jo että minun osani on tehty, aion nyt alkaa nauttimaan niistä eduista joita jäsenistölle kuuluu, heillekin jotka ovat vain seuranneet ja seuraavat mitä muut tekevät.
Neuvoja lupasivat kysyä, mutta ilman kysymistä en mene neuvomaan. Olen itsekäs ja lopetan, luulen että hyvä työ on sillä saralla jo tullut tehtyä.
Kiitosta olen saanut yllin kyllin ja kun kaikki on hyvin, on hyvä luovuttaa tehtävät toisille.
Tuttua. Koko armaiden työvuosieni ajan olin vähintään yhdessä, usein samanaikaisesti useissa ns. vapaaehtoistoimissa, yhdistyksissä hoitelemassa yhteisiä asioita, lienen ollut jotenkin sopivan sosiaalinen, herkkä suostutteluille. Toki oli antoisaakin. Kunnes uuvuin kaikkeen. Heräsin - mielestäni vihdoin "järkiinnyin" - elämään itselle ja perheelleni.
Ja nythän sitä vasta osaakin elää vain itselleen, tai ainakin lähes. Ja suuria "seuroja" kartan. Aika aikaa kutakin!
Vaikka kuinka yritän sanoa ei, tietyille asioille
tulen aina kuitenkin sanoneeksi - jos nyt tämän kerran. Taas sorruin pitämään 3 viikon kurssin, huh näin ailahtelevainen olen.
Kiltteys on sisälläni, mietin miten sasin luonteeseeni jämäkkyyttä, ettei pidettäsi itsestään selvyytenä, kyllähän hän...
Lohdutan taas itseäni: kun on joskus ammatin valinnut, pitää varjopuolet kestää, siis itsesääliä.
Voi miten pieni sana, miksi se tuntuu
joskus niin vaikealta.
Kiitos, mistä kiittäisin,
kelle kertoisin. En tiedä.
Elämällekkö kiitos, vaiko kuolemalle,
vapauteen päästäjälle. En tiedä.
Elämän alkajalle, kiitosko en tiedä,
elämä joskus vaikeaa siitäkö kiittäisin.
En tiedä.
Kuolemalle kiitosko, kaiken lopettajalle,
siitäkö kiittäisin. En tiedä.
Mikä on kiitoksen aihe, terveyskö, ystäväkö,
en tiedä.
Rikkausko, maallinen mammonako,
niistäkö kiittäisin. En tiedä.
Perheestäkö kiittäisin, kiittäisinkö
ahdistuksiin joutuneista perheistä.
En tiedä.
Sanotaan kiitä kaikesta mitä olet saanut.
Enkä tiedä mistä kiittäisin.
Kiitä Jumalaa, näinkin sanotaan.
Miksi kiittäisin sitäkään, En tiedä.
Mutta hyvästä työstä, jonka olen kohdalleni
saanut, sen tiedän Siitä kiitän.
Mikä on hyvä työ? Kaikki se mitä teet,
että toisilla olisi paremmin kuin itselläsi
Siitä kiitän.
minä. En liity mihinkään kerhoon, ainakaan vielä
kun on tuota harrastusta ilman niitäkin.
Siinä on vielä sekin, että heti kohta joutuu
hoitamaan jotain luottamustointa. Vaaka-ihmi-
sille se Ei-sana on tosi vaikea.
Jos elonpäiviä on, niin kenties sitten kun
lastenlapset eivät tarvitse enää mummia
niin usein.
Omaa aikaa osaa kyllä arvostaa.
Kiitos, Anu, vaikuttavasta runostasi. Tuonko synnytit tänään?
Niin pieni sana, tuo kiitos, saisi kuulua huuliltamme useamminkin. Omakohtaisesti viljelen sitä mielelläni.
Mutta, kuten tuossa lopussa kerrot, Sinä olet saanut kokea, vastaanottaa sellaisia hyviä tekoja, joita ei voi verratakaan jokapäiväisiin, jolloin kiitollisuudentunne vielä syvenee.
Tiedät, minkälaisesta hyvästä työstä vasta todella kiittää.
Kaikkea hyvää toivotellen
Helena
et ole ihan vielä saanut tarpeeksesi ts. mittasi ei ole vielä täynnä!! Jätät oven raolleen paluuseen... Ja hyvä niin, jos kiinnostaa, virikkeellistähän se on.
Niinhän minunkin porukkani oletti, että kun yksin jäin, niin tokihan ajankulukseni palaan remmiin mukaan ja "kun sulta luonnistaa!" Mutta tsot, tsot, ei onnistu, olen "vapaaherratar", olen, menen, tulen kuten haluan, en sitoudu mihinkään, enkä palvele ketään (lähes). Leijona muuten.
Lienet parantunut vihdoin, Rituli?
toteat, kun suostut pyyntöihin. Sinä, Reetta, taidat kuulua kertomastasi päätellen todella kiltteihin. Ja eihän siinä ole mitään vikaa. Päinvastoin, jos vain jaksat, ammatti-ihminen hoitamaan homman, kaikille eduksi. Jostakin olen aistivinani, että ei Sinulla vielä ikäkään paina.
Mutta että pitävät Sinua itsestäänselvyytenä, niin onko siihen muuta keinoa kuin joskus kylmän rauhallisesti sanoa "ei sovi". Kokeile edes.
- sanoo tässä mokomakin hyväkäs neuvomaan.....