En ymmarra.Heikki Huttu-Hiltunen.
http://blogit.yle.fi/dokblog/en-ymmarraheikki-huttu-hiltunen171008
Uskon tietäväni, miltä koulukiusatusta tuntuu, kun kiusaamisesta ei saa edes puhua. Jos puhut, niin kärsit kahta kovemmin. Ei, en puhu nyt Kauhajoesta, vaan itsestäni.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että minua on harhautettu, viety kuin litran mittaa, ja tunne on, että on valehdeltu päin naamaa.
Miksi olen niin naiivi, että kirjoitan tästä tässä ja nyt ja vielä näin henkilökohtaisesti? Tarkoitan, mitä kirjoitan. Siksi, ettei tarvitsisi aina vain niellä.
Suomeenkin on tietoisesti luotu ilmapiiri, jossa olemassaolon perusta on menestyminen, henkilökohtainen menestys. Julkisuus ja raha ovat sen keinoja. Toinenkin riittää, mutta parempi olisi saada molemmat. Häpeä on se, jos niitä ei saavuta. Viidentoista minuutin julkisuus vaikka kuoleman jälkeen oikeuttaa elämän. Näin sairaan ilmapiirin olemme hyväksyneet. Vaienneet kiusaajista. Pelänneet, että menestymättömyytemme tulisi julki. Häpeä siitä, että on toisten autettava.
Hyväkäytöksinen puhumattomuus, jossa hymistellään alan erinomaisuutta, vie hapen. Kun toimii runouden tai teatterin parissa, ihmettelee, kuinka mutkattomasti voi mennä itse asiaan. Eikö olekaan ketään sensoria sanomassa, kuinka sinä voisit ajatella paremmin?
Haluan kirjoittaa tähän blogiin, Iikka, koska häpeän. Minua hävettää niiden ihmisten edessä, joita olen vuoden verran hyvin intiimistikin vaivannut. Hävettää ja kauhistuttaa, että tässähän tunnistan ihan aidon tunteen. Että tässähän olisi ihan asiaa.
Kuvottavinta on päättäjien hokeminen yhteisöllisyyden tarpeesta. Samat päättäjät ovat vieneet rippeetkin suomalaisesta yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys on kilpailukyvyn jarru, joka oli kitkettävä juurineen, ja siinä onnistuttiin kauhistuttavan hyvin.
http://blogit.yle.fi/dokblog/en-ymmarraheikki-huttu-hiltunen171008
Uskon tietäväni, miltä koulukiusatusta tuntuu, kun kiusaamisesta ei saa edes puhua. Jos puhut, niin kärsit kahta kovemmin. Ei, en puhu nyt Kauhajoesta, vaan itsestäni.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että minua on harhautettu, viety kuin litran mittaa, ja tunne on, että on valehdeltu päin naamaa.
Miksi olen niin naiivi, että kirjoitan tästä tässä ja nyt ja vielä näin henkilökohtaisesti? Tarkoitan, mitä kirjoitan. Siksi, ettei tarvitsisi aina vain niellä.
Suomeenkin on tietoisesti luotu ilmapiiri, jossa olemassaolon perusta on menestyminen, henkilökohtainen menestys. Julkisuus ja raha ovat sen keinoja. Toinenkin riittää, mutta parempi olisi saada molemmat. Häpeä on se, jos niitä ei saavuta. Viidentoista minuutin julkisuus vaikka kuoleman jälkeen oikeuttaa elämän. Näin sairaan ilmapiirin olemme hyväksyneet. Vaienneet kiusaajista. Pelänneet, että menestymättömyytemme tulisi julki. Häpeä siitä, että on toisten autettava.
Hyväkäytöksinen puhumattomuus, jossa hymistellään alan erinomaisuutta, vie hapen. Kun toimii runouden tai teatterin parissa, ihmettelee, kuinka mutkattomasti voi mennä itse asiaan. Eikö olekaan ketään sensoria sanomassa, kuinka sinä voisit ajatella paremmin?
Haluan kirjoittaa tähän blogiin, Iikka, koska häpeän. Minua hävettää niiden ihmisten edessä, joita olen vuoden verran hyvin intiimistikin vaivannut. Hävettää ja kauhistuttaa, että tässähän tunnistan ihan aidon tunteen. Että tässähän olisi ihan asiaa.
Kuvottavinta on päättäjien hokeminen yhteisöllisyyden tarpeesta. Samat päättäjät ovat vieneet rippeetkin suomalaisesta yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys on kilpailukyvyn jarru, joka oli kitkettävä juurineen, ja siinä onnistuttiin kauhistuttavan hyvin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.