Avaan uuden keskustelun ja ihmettelen tätä touhua täällä. Joku kehoittaa nauramaan, irroittelemaan oikeaoppisesti ja seuraavilla vastaajilla onkin kova kiire pohdiskella vain sitä kuinka monella nikillä tämä julkeus täällä pyörii. Seuraavaksi saan perääni varmaan ketjuryöpyn, jossa minut muunnetaan ahkerasti viestiväksi mieheksi. Väliäkö tuolla, sain ainakin mielipiteeni puserrettua. Oikeasti olen vielä työelämässä roikkuva naisimmeinen, joka kahvitaukonsa pirstoi tässä karsinassa.
Ihmiset oikeasti! Teillä on takana upea, eletty elämä. Älkää jämähtäkö, eläkää edelleen! Mitä sen väliä kuka kirjoittaa, mutta sen on väliä mitä.
Ihmiset oikeasti! Teillä on takana upea, eletty elämä. Älkää jämähtäkö, eläkää edelleen! Mitä sen väliä kuka kirjoittaa, mutta sen on väliä mitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä tänne alkaa olla todella arveluttavaa
edes yrittää saada keskustelua aikaseksi,
kun heti joku yrittää muuttaa aiheen riidaksi.
Eikä oikein itsekkään enää tiedä kuka ja ken ja
kumpi ja kumpainen, nimittäin olen pudonnut täysin kärryiltä kuka millä nimellä kirjoittaa.
Tosin ei sillä kai pitäisi väliä ollakkaan, kun
aihehan kai olisi pääasia.
Mutta se muuttuu heti sivuseikaksi.
elämää,joskus upeeta,joskus jotakin muuta ja selvitty on tänne asti.
Nyt sitten kiistellään,näinkö loppu elämä.
Luulisi ,että olisi muuta annettavaa toisillemme,edes myönteistä ja mukavaa palautetta,eikä vain parjausta.
Ehkäpä vielä,kun jaksaa yrittää.
Hyvä kun pusersit mielipiteesi,lisää vain.
Niinhän se on Hele miina ilo pintaan ja kukka rintaan.
Oikeassahan sinä olet hele-miina(mukava nikki).
Voisihan täällä keskusteluketjut sujua
iloisissakin merkeissä, mutta kun aina
tulee mielialan madaltajia joukkoon.
Paksunahkaisena kyllä täällä pärjää. Täällä
on muutamia oikein pontevia kirjoittajia ja
se on mukava.
Tänään on ollut vallan ihana päivä. Tuossa
kulkiessani katselin tilhilaumaa. Hirmu
vauhtia olivat tyhjentämässä lähipihlajia ja
välillä syöksähtivät vesiojaan juomaan raikasta
sadevettä. Varmaan lievitti raikas vesi humala-
tilaa.
Eletään sitä elämää vieläkin. Se vain suo enem-
män tuollaisia pieniä episodeja päivään.
Näin eläkkeellä nimittäin.
Tule mukaan vaan, äläkä pienistä säikähdä.
.... että jämähdetään vatvomaan jotain pikkuseikkaa ,vaikka olisi mitä muuta puhumista vaikka eletystä elämästä. Kuitenkaan muistelut eivät kiinnosta moniakaan ja elämänkokemusten vaihtamisetkin karkaavat heti samaan jauhamiseen .
Eihän mikään estä ottamasta kantaa myös nykymenoon ,meidän kokemuspohjalta.
Hyviä keskusteluaiheita vaan kehiin ,eikä vastata turhaan nikeistä ja niiden omistajista käytyihin keskusteluihin . Nikin takanahan tässä kaikki kirjoitetaankin ,vaikka meidät tutut nikit jo tunnisteaankin,liekö hyvä vai huono asia.
Täällä kirjoitetaan niin usein siitä, mitä tai miten pitäisi kirjoittaa ja miten täällä ei saisi kirjoittaa.
Kirjoitellaan siis kirjoittamisesta. - Eikö mitään aiheita enää ole?
Täällä on joskus pohdittu joskus niin eläkeikää kuin seksiä, niin avioliittoja kuin avioeroja, läheisen ihmisen poismenoa, yksinäisyyttä, samoin elämän murhenäytelmiä.
Ehkä moni on saanut myös täältä apua ja lohtua.
Monelle tämä on kenties ollut myös tärkein kanava tois(t)en ihmis(t)en pariin. Kaiken lisäksi siinä on voinut esiintyä oman hankilöllisyytensä salaten.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka moni tänne kirjoittaja on yksineläjä, on joko aina ollut sellainen tai on elämänsä varrella tullut sellaiseksi.
Olen muutaman kerran vilkaissut keskusteluja näillä palstoilla ja olen kokenut ne jotenkin sisäänpäin lämpiäviksi tai sitten asiattomiksi, joihin ei oikein osaa sanoa mitään.
Mutta siitä elämänilosta: Itse olen vajaan vuoden ollut eläkkeellä ja nauttinut jokaisesta päivästä valtavasti. On ollut mahdollisuus harrastuksiin, esim. ranskan kielen kertailuun ja maalauskursseihin, vielä pitäisi löytää kohtuuhintainen kuntosali, että fysiikkakin tulisi hoidetuksi. Nuorimmalle lapsenlapsellekin (ihanassa 2 wee-iässä) on aikaa riittävästi ja voi olla apuna tarvittaessa. Matkusteluunkin on mahdollisuus nyt viimehetken hinnoilla, kun työelämä ei ole esteenä ja terveyskin vielä kohtalainen.
Ystävättäreni sanoi, kun ihastelin tätä hyvää elämäntilannetta, että elän vaihetta "go,go", seuraavana on vaihe "slow go" ja vihdoin "no go". Ehkä näin, mutta toivottavasti muistan joka vaiheessa elää tätä hetkeä mahdollisimman täydesti.
Toivon jokaiselle yhtä hyvää siirtymistä eläkkeelle, itselläni auttavana vaiheena oli varmastikin osa-aikaeläkeaika, joka on lempeä tapa siirtyä oravanpyörästä, jossa minäkin olin, vapauteen.
Tee Tee, hauska tutustua! Ja tervetuloa oravanpyörästä "vapaaherrattarien" joukkoon!
Kirjoituksestasi palautuu mieleeni ajat, kun itse jäin eläkkeelle. Juuri noin nautin minäkin uudesta leppoisasta elämäntavasta, avautui uusia mahdollisuuksia ajankäyttöön - kuntosaliharrastuksesta muuten, kyseleppä kaupunkisi järjestämiä, jos olet kaupunkilainen.
Mainiot nuo mainitsemasi "go, go", "slow go" ja "no go"! ;)
Minä vuorostani "eläätaiteilen" näistä ensimmäisen ja toisen välillä, aivan jo hipoen toista, mutta sinnittelen. Ja sitä iloa elämään minäkin peräänkuulutan meille kaikille. Tyhmät, riitaisat jutut palstoilta jonkkaan.
Nyt kauniita unia!
Kiitos ystävällisestä vastaanotostasi, Helena:)