60 ikäinen sukulaistäti murhasi minut katseellaan, kun en vain sanonut hänelle, että pitäkää vaan koko perintötalo ja tontti itsellänne. Lisäksi hän osoitti sormellaan taivasta ja sanoi, että tuolla on kaikki ja älä ahdehdi maallista mammonaa sanoo raamattu.
Minä siis tappelen perinnöstä, koska en halua että yksi saa kaiken vaan jako menee tasapuolisesti ja lain mukaan.
Miten kiero voi olla ihminen!
Siellä oikein koko perhe riensi jankuttamaan, että talo ja tontti eivät ole minkään arvoisia ja minun pitäisi siitä luopua. Voi, mitä manipulointia!
Minä siis tappelen perinnöstä, koska en halua että yksi saa kaiken vaan jako menee tasapuolisesti ja lain mukaan.
Miten kiero voi olla ihminen!
Siellä oikein koko perhe riensi jankuttamaan, että talo ja tontti eivät ole minkään arvoisia ja minun pitäisi siitä luopua. Voi, mitä manipulointia!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Perintö jaetaan laillisesti, sitähän varten laki on
Eri asia, miten sen kukin ottaa. Älä välitä, ei sukuunsa ole pakko olla yhteydessä.
Minä sain aikoinaan pahan nimen, kun panin jaon toimeen, lopulta kaikki olivat saamaansa tyytyväisiä.
Eikä jakamattoman pesän veroja ym. maksuja enää tarvinnut pulittaa.
Päästiinhän me lautamiehet vihdoin hommiin.
Mä luin just yhrestä reippaasta nuorukaisesta jota vanha mies sortaa.
Jospa saisit sen kaverikses puolustamaan sinua,kerrankin oikeus toteutuis.
Olitko sinä se vanha mies?
Olen mä jo semmosen metusalemin luokkaa mut pohjatonta hyvyyttä,lapsetkin sai vierä viisarit kellosta kun halusivat.
Miksi tuollaista sortoa sit tapahtuu?
Ettei vaan tää sukulaistäti hoitanut kaiken valmiiksi tälle ainoalle perijälle,joka p....at piittaa mistään ja jättti kaiken muiden tehtäväksi,kuulostaa niin tutulta.
Tää perijä sais olla ikikiitollinen että hän pääsi kuin koira veräjästä,no-ulosotto odottaa etteipä taida jäädä hällekkään muuta kuin luu kouraan.Joten jatka vaan kaduilla dallaamista.Hyvä siitä tulee,kuka rappiotilan haluisi?
Vähän kokemusta.
Tapellut yhdestä perinnöstä ja luopunut toisesta. Tämä luopuminen oli enenpi omien periaatteiden ja käytännön asioiden yhdistelmä, mun mielestä se oli win/win kaikille, siis tietenkin itsellekin, eikä todellakaan ikinä ole kaduttanut, päinvastoin.
Ja yhden kerran sitten tarvittiin asianajajia, kaheli sisareni yritti putsata meitsin, ei onnistunut. Ihan hyvin sekin sitten loppujenlopuksi meni, pääsi eroon kaiken lisäksi kahelista sukulaisestakin :D
Mun mielipide, vaadi vaan jako. Ja odottle sitten aikasi, joitamia vuosia. Jos alkaa ostotarjouksi tulemaan, kyseessä oli kucetusyritys ja jos ei ala tulemaan, mitäpä sitten. Monia tympii se, että joku pikkutila pirstaloituu tilkkutäkiksi perinnönjaoissa, sityä ne usein koittaa välttää. Voihan joku alkaa ostelemaan ne muut palaset pois, jos haluaa kaiken. Ja sitten puhutaan vähän rahastakin. Ei ilmaiseksi mitään kannata antaa, pienen osuuden omistaminen jostain pikkutilasta ei rasita pahemmin kukkaroa. Kunhan pitää varansa, että ei suostu mihinkään remontteihin, antaa vaan pytinkien mädäntyä. Suomessa niin paljon vanhoja pientiloja, ei niille kaikille tule ostajia ikinä löytymäänkään. Joku ostaa palaset aikanaan ja tekee niistä pottupellon tai jotain. Jos ite olet sitten elossa, jonkin killingit voit itsekin saada.
=DW=
Ehkä sun kannattaisi myydä osuutesi muille osakkaille, sillä se pesänjakaja saattaa laskuttaa niin paljon ettei juuri mitään jää kellekkään ja lopulta koko kiinteistö menee myyntiin. Varsinkin jos on käräjäoikeuden määräämä, joka tietysti toimii lain mukaan.
Ota selvää kiinteistön arvosta, mm. verotoimiston laskelma on suuntaa antava, mutta voi mennä pahasti pieleenkin.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa. Eivät ne palkkiot taivaita hivo.
Ei jakopaperi maksa paljoa. Ei yhtään mitään, jos sen laatii itse. Se miten jakamisesta sovitaan, se voi maksaa sitten paljonkin, etenkin, jos käräjiä joutuu käymään. Usein tosiaan niin, että käräjöinti kalliimpaa, kuin perinnön arvo.
Mun mielestä missään tapauksessa ei kannata alkaa myymään sukulaisille sopuhintaan osuuksiaan, ne kucettavat kuitenkin. Todellinen arvo alkaa selkiämään vieraitten maksuratjousten kautta. ais sitten siinä vaiheessa, kun joku sukulainen alkaa esittämään tarjouksiaan toisten osuuksista. Perinnöjako siitä herkkä paikka, että härskeimmät heittäytyvät todella härskeiksi ja koittavat pökkäytellä muita perillisiä. Niitä aina löytyy. Pitääpi ottaa eetäisyyttä ja aikaa, ei pidä suinpäin alkaa jakamaan yhtään mitään.
Suomi kyllä pullollaan jkamattomia pesiä, kertoo lähinnä siitä, ei sukulaisilla ole oikein samat käsitykset asioista. Se pitää muistaa, jos yks vaatii jakoa, se on niinkuin jaettava. Jälki voi olla kamalaa, mutta ei se karmean pitkä sukuvihakaan rahasta hääviä touhua ole. JA sekinb, omaisuudesta aina kulunkeja, jos nyt ei muuta niin, kiinteistöveroja ja sellaista. Niihin kannattaa kuitenkin usein satsata, että ei kärsi isoja menetyksiä sukulaisten pökkäyttämänä. Jostiukksi menee, se vaan kertoo siitä, jollain sukulaisella pisnesajatuksia toisten kautta hyötymällä.
Hetki aikaa, lailliset systeemit ilman mitään tunnesiteitä, kun homma takana, tilillä selkeää rahaa tai sitten on omaisuutta, mistä itse vastuussa, ei mikään hiton perikunta, jossa kaikki koittavat vetää himaan päin.
=DW=
Kaikkien perintojen saajia
ehkä toivoisi kohtaavan joku siunaus
mieluummin kuin kirous
- että ihminen arvostaisi saamaansa lahjaa
ja kunnioittaisi lahjan antajaa ja arvostaisi
menneitten sukupolvien työtä
ja jatkaisi sitä ihmiskunnan perintöä
että on ilo tehdä työtä ja rakastaa
kanssaihmisiään ja isänmaataan.
Ei mulle koskaan ole siunaantunut perintöjä mistään,
kaikki elämiseen tarvittava on täytynyt itse hankkia ja maksaa myös.
raskasta kuormitusta niin henkistä kuin fyysistäkin
on aiheuttanut kyllä joittenkin suvun jäsenten ja heidän tuttavapiirinsä
toiminta, jossa mielestäni ollut ihan vendettan l. verikoston piirteitä.