kertokaa!!

Kaikki Erlend Loen teokset ovat tutustumisen arvoisia, humoristisia kirjoja, joiden kerronta on yllättävän erilaista, hyvällä tavalla. Toisesta ääripäästä sitten Jeff Longin Helvetin piirit joka on paksu kirja, mutta niin hyvä että tulee luettua jo parissa päivässä kun ei malta käsistä laskea.

Ihan viimeksi luin Jari Järvelän Pieni taivas-teoksen. Saattaapa olla kolmen parhaan joukossa tänvuotisista. Sitä ennen kannattaa lukea saman jätkän Veden paino. Auttaa ymmärrystä, samoja henkilöitä vaikka 10 vuotta (1919-1929) tapahtumien väliä. Paatsjoki virtasi mielessäsi melkein kuin luonnossa, sinne halajan ma uudelleen. Ihan lapset ei näitä ehkä jaksa ja ymmärrä, mutta me uittokympin jälkeläiset saamme nautittavan lukukokemuksen.

Muista äskettäin luetuista Jari Tervon Myyrä oli ihan hyvä, jätkä osaa kirjottaa vaikka haaskaa aikaansa telkkarissa pelleilyyn.

on aina pettämätön valinta. Pelurit on paikoitellen aivan poskettoman hauska, Idiotti puolestaan saa tipan silmään maailman pahuutta ja viattomuutta ihmetellessä. Viimeksi luin Jarkko Laineen Saksalainen vävy, aika riemukkaita juttuja muutamat, hiukan ehkä roiseja.

Yleensä luen Stephen Kingiä, jolta parhaat ehottomasti Musta torni -kirjat ja Cujo, mut viimeksi poikkesin hieman linjasta ja luin Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli. Aivan loistava kirja, alkuun itkettää lukijoita ihan häpeemättömästi ja sit pääsee seikkailuun... Sopii vallan hyvin myös aikusille lukijoille!