On niin ihanustunut, et halii vaan tyynyä. Miks joku saa mut hymyileen? Miks oikeasti on niin kiva olla jonkun lähellä, miksi jokainen hetki kanssasi on unelmaa. Miksi en tunteita osaa näyttää? Mutta silti olen lumoissasi... miten ihanaa on olla kanssasi.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä en ole koskaan ihastunut ihmiseen. En tiedä, mitä on rakkaus.
Jotain todella ihanaa. Et tiädäkkään miten ihanaa on olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Todella ihanaa. Tekis vaan mieli kutittaa ton pikkusen mahaa. Just semmonen persoona, joka vetää puoleensa. Oikeasti! Oikeasti kaduttaa, miksen uskakaltanu? Hetki oli täydellinen.
En minä ymmärrä. Minä ihastun vain asioihin.
Mitä sitten ylipäätään tunnet ihmisiä kohtaan?
Monia ystäviäni kohtaan en tunne juuri mitään, mutta he eivät ole kovin läheisiä muutenkaan, liekö edes oikein kutsua heitä ystäviksi. Joitakuita kohtaan tunnen syvää kiintymystä, jota ei voi sanoa ihastumiseksi tai rakkaudeksi.
Mitä tarkoitat ystävällä? Minä käytän sitä sanaa vain ihmisistä, joihin nimenomaan olen kiintynyt. En tiedä miten muut tekevät.
Suurin osa heistä on vain ympärilläni pyöriviä ihmisiä, joista en välitä mutten vihaakaan.
Kiinnyn jossain määrin vain senkin takia, että olen tuntenut jonkun pitkään. Eikö sinulle käy niin?
Esimerkiksi kiroileva naapurinmummo, jolla on dementia ja viisi kissaa, alkaa muutaman vuoden kuluttua olla jollakin lailla ihan sympaattinen.
Joskus. Pisin ystävyyssuhteeni perustuu lähinnä sille.
Tuota... En haluaisi päteä mutta jos ihminen kiintyy johonkin, se ei välttämättä tarkoita ystävyyttä. Ystäväksi kannattaa kutsua vain ihmisiä, joihin todella luottaa eikä niitä jotka ovat kavereita.
Oikeastaan siihen tapaan sen ajattelinkin. Ajattelin, että kiintymys on ystävyyden edellytys, mutta ei ainoa edellytys.
Minulla on aina ollut "omituisia" ystävyyssuhteita siinä mielessä, että vaikka suurin osa tutuistani on samanikäisiä kuin minä, saatan olla hyvinkin läheinen ihan lapsen tai toisaalta 90-vuotiaan kanssa. Jos bongaan hyvän tyypin, en ole kiinnostunut siitä, edustaako hän ulkoisesti juuri samaa viiteryhmää kuin minä.
Minä en ole koskaan tajunnut ystävien valitsemista iän perusteella.
Valitsemista? Valitsetko ystävät, vai kiinnytkö niihin, joiden kanssa olet tekemisissä?
Eikö sekin ole valikoimista?
Onhan se tavallaan. Sitä ei voi valita, ketkä kaikki tulevat samalle luokalle, mutta jonkun kanssa on mieluummin kuin jonkun toisen kanssa.
Kuulostaa valikoimiselta.
Niin no kummankohan kanssa se ryhmätyö tulee tehtyä, jos toinen sanoo että mee vittuun ja toinen sanoo että alota vaikka tosta.
En sanonut, että siinä olisi mitään pahaa.
Nykyään teen niin, että menen aika suoraan itse sen luokse, josta tykkään. Lapsena toivoin vain, että jotenkin ajaudun sen toisen seuraan tai että se tulee mun luokse.
Minä teen edelleenkin noin.
Miksi?
En osaa muuta.
Menet vaan tarjottimesi kanssa valitsemasi tyypin viereen ja alat syödä.
Joo ei. Täällä syömiseen ei liity tunnesidettä vieressä istuvaan, joten hänelle pitäisi myös puhua.
Kuule. Keksin tosi hyvän idean. Sitten kun olet kaksi viikkoa syönyt saman tyypin vieressä ja menet taas siihen, niin voit sanoa moi.
Se ei onnistu, jos tyyppi on eri luokalta.
Joo, ja lisäksi tuota sanotaan varmaan stalkkaukseksi.
Mie en yleensä ole ryhmässä. Minulla ei ole kavereita. Eikä ystäviä. Viihdyn kyllä yksin.
Etkö pidä kenestäkään?
Pidän, olen yrittänyt monesti ystävystyä muiden kanssa mutta kukaan ei ole sopiva kaveri minulle. Kukaan ei nähtävästi pidä nörtistä joka pelaa roolipelejä ja lenkkeilee ja joka on muslimi.
Itte voin sanoa et mulla on yks ystävä ja muut on jotain joille puhun, mutten niinkää näe niissä mitään erityisempää. Tylsää. Tiijjän että jotenki alitajuntaisesti mie piän ihmiset vähä loitolla.
ocetherunq /väsyttää, panettaa, itkettää ja tahtoisin raivota muille. Normaali väsymys siis
Eli siis masentaa, vai?
Sitäki...... Innostuin taiteilemhaa...huono juttu