jutttuja. Hän ottaa joka kerta kun menemme viihteelle puheenaiheeksi vanhoja deittikavereitani ja koulumenestystäni. Kieltämättä deittikavereita oli melkoisesti ja tosi hyvännäköisiä. Hän puhuu minulle paheksuen ikäänkuin minun pitäisi hävetä ja yrittää saada selvästikin itseni tuntemaan maanmatoseksi kun tuli koulua käytyä teini-iässä vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Minusta on kuitenkin tullut tunnollinen ja kunnollinen, tasapainoinen ihminen, joka hoiti koulunkin aikanaan kunnialla loppuun. Mistä kysymys. Peilaako tämä ystävätär omaa huonoa itsetuntoaan minuun vai mikä mättää? Olen kyllä paljon nurekkaampi kasvoistani kuin hän. Ei oikein jaksaisi enää jauhaa 40:n vuoden takaisia asioita!!!:(( Enemmänkin kiinnostaisi lähimenneisyys, mutta hän ei avaudu itsestään millään tasolla ja koskaan ei puhuta hänen vanhoista deiteistään. En edes ollut kiinnostunut koskaan, olen aina elänyt vain omaa elämääni. Tuntuu että hän on pitänyt päiväkirjaa asioistani kun muistaa niin tarkasti ihmisten nimiä jotka itse olen jo unohtanut. Olemme nykyään molemmat sinkkuja ja hänen utelunsa jatkuu miestuttavistani, mutta puhun aina vain yleisistä asioista. Tyttäreni on nykyään paras ja luotettavin ystävättäreni. Tuntuu että ihmiset ovat nykyää niin kovin pahansuopia etten halua "henkiystäväksi" ketään koska en voi tietää kertoileeko toinen asioitani sitten kahvikupposen ääressä jollekulle muulle. Onko muilla yhtä keljuja kavereita?
Ystävättäreni jauhaa ikivanhoja......
Muinaismuisto
3444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
et ole yksin murheinesi. Olen myös ollut sinkkuna nyt jonkin aikaa ja kohdalleni on valitettavasti sattunut "mukamas" ystäviä, jotka haluavat vaan udella ja aiheuttaa minulle mielipahaa ja harmia.
Olen miettinyt miksi nämä ihmiset haluavat pahaa ja tullut siihen tulokseen, että heidän omassa elämässä on pahasti jokin vialla.
Olenkin joutunut karsimaan muutaman "pahanilmanlinnun" ystäväpiiristäni.
Pidetään kiinni vaan niistä "tosiystävistä".
viitsisi moista "ystävätärtä" kovin kauaa noteerata. Hänhän on ilkeä ja vallanhaluinen ihminen, ja lisäksi sivistymätön. Miksi yleensä hengailet moisen kanssa? Olen joskun törmännyt vastaavaan, ja hän on nyt entinen "ystävä". Mielestäni todellinen ystävä ajattelee ja toimii toista kunnioittaen, eikä aiheuta pahaa mieltä ystävälleen.
itsekin miettinyt miksi aina lähden viihteelle hänen kanssaan kun vain pyytää. Kuinka erilaista voisikaan olla yhdessäolo kun ajattelee että olemme tunteneet toisemme jo ala-asteikäisestä! Tässä on tosiystävyys kaukana. Hän käyttää minua selvästikin terapiaihmissuhteenaan. Kuljen kyllä itseksenikin ja silloin tunnen itseni vapautuneemmaksi ja rennommaksi. Täytyy varmaan ruveta vähentämään näitä yhteisiä menoja. Mitähän siitä seuraisi jos joskus nostaisin kissan pöydälle ja keskustelisin asioista, miten koen ne vai innostuiskohan hän vain lisää? Hän ihmetteli kerran että muut ystävättärensä eivät ota koskaan yhteyttä eivätkä ole koskaan tulossa viihteelle hänen kanssaan. Miksiköhän...!!!