Haluan jo eläkkeelle

Mistä se oikein johtuu kun minä työttömänä stressaannun samalla tavalla kun olen työkkärin luukulla? Jokin ihmeellinen juttu? Kun sitten teen vaikka pimeest jotain hanttihommaa mukavassa porukassa aamusta iltaan niin ei stressaa yhtään.

Miksi näitä töitä ei osata kohdentaa oikein? Työnantaja palkkaa työntekijät, mutta väitän että työnantajat eivät osaa tehdä työtään oikein. Päätökset on aivan väärillä perusteilla tässä yhteiskunnassa. Ihmisillä tulisi olla mukavaa työssä että jaksaisivat pitempään.

Jokin tässä nyt mättää?

Hei sinä väsähtänyt. Ehotan että hakeutuisit työterveyteen ja pyytäisit työkykyarvioita. Tai ainakin vaikka kuntotukseen .sehän vaatii lääkärin b-lausnnon ja pitää hakea kelalta kuntotuskursille.(ehkä tiedät työsi puolesta nämä jo ) Mahdollisuus myös pitkän sairasloman jälkeen osa-aika sairaspäivärähaan 3kk ja silloin teet puolet työajasta. Tai vaikka 30h työviikkoa. Olen itse sairastunut pahaan ja hankalaan astmaan ja muutakin kremppa ja ikää alle 50v..en jaksa raskaalla hoitoalalla eläkeikään mutta teen osa-aikaista työtä. Olen myös kuntouksessa. Näillä eväillä jaksan tositaiseksi hyvin.

Tyyppi-ikä.

Elikkäs rakkaalla lapsella monta nimeä, keski-iänkriisi, vaihdevuodet, jne. Ei varmasti lohduta pätkääkään, kaikilla jotain kriisiä viisissäkympeissä. Et kertonut oikein muuta, kuin että duunit stressaa. Erittäin huolestuttavaa, aloit höåisemään elääkkeestä. Sun onkelmien ydin voi olla kyllä ihan jossain muualla ja syytät duuneja siitä.

Ei tämä ole mikään spesiaaliportaali missään asiassa, ei tässäkään, kuka tahansa voi kirjoittaa, mitä tahansa. Sä tarvitset selkeästi neuvoa, jotain apua, kokeile tosiaan lekuria. En ollenkaan varma, että työterveys paras paikka. Terkkari, tai yksityinen. Kun mun mielestä sulla on vaan alkanut ne vaihdelaatikkovuodet ja panet ne duunin syyksi. Ja hattuuntuminen duuneihisi edesauttaa asiaa. Ikinä käynyt mielessä alan vaihtaminen ?

Mutta todella typerää alkaa viiskymppisenä höpisemään eläkkeistä jne, jonkin tekosyyn varjolla, sullahan voi olla vaikka ihan tavallinen lorvikatarri. Ajattele pikasen, naisten elinikä suomessa kai keskimäärin noin 80. Mitä wittua oikein olet suunnitellut tekeväsi seuraavat 30 vuotta ?

=DW=

Sinulta järkevä teko alkaa säästäminen mahdollisia tulevia eläkepäiviä varten.

Itse riuduin loppuvuodet töissä fyysisten sairauksien ja lopulta myös uupneena ja masentuneena.

Kaikkeni koetin; hain apua, tein lyhennettyä viikkotyöaikaa, otin palkatonta vapaata. Ei vain auttanut, suunnittelin irtisanoutumista, mutta onneksi viisas lääkäri sanoi näihin tilanteisiin olevan omat työelämän ratkaisut.

Niin sitten jäin noin vuoden kestäneen sairausloman jälkeen ensin kuntoustuelle ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle 53-vuotiaana.

Viimeisten työvuosieni luhennetyt viikot ja palkattomat lomat tuntuvat nyt eläkkeessäni, joka on vain 1650€ brutto.

Tällä on nyt pärjättävä, joten tiukkaa on! Toisaalta henkisesti on helpompaa, kun työstressiä ei tarvitse potea, mitä nyt huonommuutta ja epäonnistumisen tunnetta kesken jääneen työuran vuoksi. Samoin fyyset sairaudetkin pysyvät paremmin hallinnassa kun voi säädellä ajankäyttöään ja toimien kuormittavuutta.

Pettymystä omaan eläkeläisyyteen lisää myös tämä voimakas keskustelu, mikä on yhteiskunnassa vallalla työuran pidentämisen suhteen. Toivoisin, että tässäkin huomioitaisiin, ettei työeämästä pois jäänti ole aina oma toive, vaan pakon sanelema tilanne.

Pistäpä tähän seuraavaksi näytille jonoon sinun "terveelliset elämäntapasi".

Hyvä ajatus, tosin katso rahastot ilman suuria maksuja- ei sisään ulos maksua ja hoitomaksu pitää olla pieni.

Tietenkin matkassa pitää olla sellaisia jotka tuottavat paljon.

Yritän säästää tulevaan jaksoon joka alkaa 2016 ensimmäinen alkoi tavallaan kun olin 58 vuotias.

Yritä kestää jos ei niin asian täytyy olla lääkärien jne. kanssa.

Täydellisen totta, että vitamiinien saannista kannattaa pitää huolta. Tärkein tällä hetkellä on D-vitamiini. Kun on pimeää, auringon pitää tulla sisältä päin.

Itse työskentelen myös kaupungin palveluksessa sosiaalialalla. Työtahti on järkyttävä ja joka ikinen päivä lähden töistä riittämättömyyden tunne mukanani. Minua haukutaan ja nimitellään asiakkaiden puolelta. Mamut haukkuu rasistiksi ja suomalaiset mamujen suosijaksi. Näen, ettei järjestelmämme kestä näin suurta työttömien ja tyhjäntoimittajien määrää. Ylipalvelemme asiakkaita.

Ihminen luulee, että sossu maksaa vuokravelat jos perheessä on lapsia ja sitte eletään ku kroisokset konsanaan... vuokria ei makseta. Häädön uhatessa sossunluukulle. Joulun jälkeen vuokrat maksamatta... pitihän lapselle ostaa lahjoja... kyllä sossu maksaa... kesälomalla sama. Mitä kesälomaa työttömällä on? Mistä hänen pitää rentoutua ja palautua? No... on oltu lintsit ja särkkikset...majoituttu hotellissa ja vuokrattu mökkiä... ja vuokrat maksamatta.
vielä Sipilä puhuu et julkisella sektorilla on liikaa työpaikkoja... no ei ainakaan sosiaalialalla. Paska palkka ja paskat asiakkaat. Etsin uutta duunia koko ajan.

Itsensä hoitaminen ja hyvästä olostaan huolehtiminen auttaa myös jaksamaan tätä "apinoiden planeettaa" paremmin.

http://www.listamedia.w2.fi/

Toivottavasti 3 x kiire -nimimerkki ei kuulu niihin hoitajiin, jotka tekevät kaiken niin kuin aina ennenkin, silloin kun oli vielä runsaasti enemmän henkilökuntaresursseja hoitopaikoissa työtä tekemässä.

Kiltit, velvollisuudentuntoiset, ahkerat, runsaalla oikeudentunnolla ja moraalilla varustetut vanhan kansan hoitajat raatavat hiljaa ja kuuliaisesti eivätkä ikinä kerro pomolle eivätkä kenellekään, että eivät enää jaksa, että takki on tyhjä ja paikat prakaavat jne ... He eivät koskaan sano "ei kiitos, nyt riitti" tai aseta omalle jaksamiselleen rajoja. He vain tekevät niin kuin hyvin opetetut koirat konsanaan pysähtymättä miettimään 'syntyjä syviä'.

En tiedä, mutta otaksuisin, että kun tarpeeksi iso joukko hoitopuolen 'sankareita' ilmoittaisi, että muutosta tarvitaan jotta oma terveys kestää, niin sen on aiheutettava toimintaa pomopuolella ja herrahississä. Eli siellä, missä aivojensa päällä istujia on liikaa.

Ap:lle ja muille sosiaalialalla työskenteleville:

Onko työ noin stressaavaa ainoastaan maamme suurimmissa kaupungeissa?
Vai kaikkialla?

Kysyn, koska harkitsen sosiaalialan opintoja, ikää 44