Onko muiden kohdalle sattunut näitä tapauksia. Kun tutustutaan, niin ollaan olevinaan niin sataprosenttista lesboa, mutta sitten aletaan vihjailla että "kyllä mä oikeastaan voisin mieheenkin ihastua ja eihän sillä sukupuolella nyt oikeastaan ole väliä" ja lopulta "oikeastaan mä olenkin bisse..."Ja kun itse on 100% lesbo ja tietää ettei ikinä voisi olla miehen kanssa eikä varmasti tule olemaan, niin hyvin vaikea ymmärtää tuollaista ajatusmaailmaa. Näitä "muka-lesboja" on minun kohdalleni jo osunut kolme kappaletta! Alkaa jo pikkuhiljaa kyrsiä. Olkaa ihmiset rehellisiä! Jos kerta oikeasti olettekin bissejä, niin sanokaa se heti alussa, tai jos ette tiedä mitä haluatte, älkää ryhtykö suhteeseen kummankaan sukupuolen kanssa ennenkuin varmasti tiedätte. Harmia siitä vain seuraa!
Surkeus
Swimmer
343788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ikävää, että sulla on ollut huono onni ihmissuhteissa.
Bisseyttä voi olla vaikea ymmärtää "100%:n" lesbon kannalta, kun välillä tuntuu, että bissen on aika ajoin vaikea ymmärtää toista bisseäkin.
Aivan, kuin seilaisimme erikohdissa jotain ihmeen seksuaalista asteikkoa.
Luultavasti monilla bisseillä on lähinnä paineita siitä, hyväksytäänkö heidät kaksijakoisen suuntautumisen takia lesboseuraan.
Täälläkin tuntuu välillä olevan lynkkausmeininki, joten vähempikin pelottaa. Meidän bissejen kohtaama ympäristön paine on tavallaan kaksinkertainen.
Koko suuntautumisen ongelma on osalla ikuine jakomielisyys, mutta usko pois, ei se helppoa ole meillekään. Tuntuu, että koskaan ei uskalla alkaa mihinkään kenenkään kanssa, jotta ei loukkaa tätä. Saa pohtia päänsä puhki vastausta saamatta, että enkö mä perkele voi olla onnellinen vain yhden kanssa aina?
Vai olenko tuomittu siihen, että persoonan lisäksi myös sukupuoli vetää tietyllä lailla ja aina on jotain vaille. Enkä nyt puhu vain seksistä.
Valitettavasti bisse persoona ei välttämättä koskaan tiedä varmasti, tai lopullisesti mitä haluaa. On niitä, jotka tietävät, on niitä, joille fantasiat omasta sukupuolesta riittävät, ja niitä, jotka todella rakastuvat "vain2 ihmiseen ja niitä, joiden olisi pitänyt synty mikä-mikä-maahan ja voida saada sekä mies, että vaimo.
Ei ole helppoa, ei.
Epäilen joskus, että olenkin "muka-bisse" enkä bisse. Jos heterosuhteeni loppuisi, en todellakaan tiedä, miten jatkossa kävisi. Ehkä on minun onneni, etten ainakaan koskaan voi sanoa/tule sanomaan olevani lesbo ja osoittautua bisseksi; sitä en tiedä, voisiko käydä päinvastoin.
Luulisin, että ainakin niille, jotka tätä palstaa lukevat, on käynyt ilmi, että kannattaa rehellisesti kertoa omasta identiteetistään. Aika pahalta tuntuu sekin, että itsensä bisseksi tietävä nainen menisi naimisiin miehen kanssa, eikä kertoisi suuntautumisestaan ennen kuin potentiaalinen tyttäystävä ilmaantuisi näköpiiriin.
Mä olen edellisen kanssa samaa mieltä mitä lesbon "bisseksi kääntymiseen" tulee.
Saattaa kyllä olla mahdollista, että jossain elämänsä vaiheessa bi huomaa olevansa lesbo. Käyhän niin heteroillekin. (tai no, eivät he koskaan täysheteroja ole olleetkaan).
Mä elän myös heterosuhteessa, enkä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee myöhäinen herääminen. Eli mainitsemasi painajainen on eletty. Menin naimisiin. Elettiin ja oltiin.
Ja sitten kohdattiin se "erilaisuus" meillä kotona.
Ei ole helppoa, kun elämänsä on uskotellut itselleenkin jotain muuta. Vielä vaikeampaa saattoi olla miehelleni, joka niinikään joutui muotoilemaan kuvan vaimostaan uusiksi. No asiaa lienee helpottanut tieto, että en ole liitosta lähdössä, enkä bisseyteni "täytteeksi" halua sitä kuuluisaa "salaista naisystävää". Bisseys on muutakin kuin seksiä. Ainakin minulle.
En tiedä miten elämä muotoutuu, mutta ainakaan en enää pelkää itseäni.
Miten voi olla muka-bisse? Miten sitten ollaan aito bisse?
Muka-bisse elää miehen kanssa ja aito naisen kanssa? Mutta eikös naisen kanssa pelkästään elävä vain heitä kohtaan vetoa tunteva ole lesbo?
Tässäpä biseksuaalisuuden problematiikka.
Myös minä elän heterosuhteessa, vaikka hetero en olekaan. Enkä myöskään tunnusta olevani bisse, vaikka sitä ehkä joskus olen ajatellut olevani. En ainakaan siinä mielessä, että kiinnostuisin miehistä. En ole koskaan ollut kiinnostunut miehistä ja silti elän ns. heterosuhteessa (tosin seksitön heterosuhde!). Minä olen siis lesbo sanoi kukahyvänsä mitä tahansa. Tai sitten on käynyt niin, kuten yllä pohdittua, että olen "kääntynyt" bissestä lesboksi. Oli miten tahansa, olen aina ollut rehellinen kumppanilleni ja ystävilleni, kertonut avoimesti suuntauksestani. Eli en elä tässä heterosuhteessa sen vuoksi, että saisin piilotella itseäni. (Voitte uskoa, kuinka joillakin on todella vaikeaa ymmärtää.)
Mutta se syy miksi yleensä olen tässä tilanteessa, johtuu varmaankin minusta itsestäni. En ole osannut olla/tajunnut olla riittävän rehellinen itseäni kohtaan. Sosiaalinen paine varhaisvuosina ja epävarmuus on toki kääntynyt varmuudeksi ja mulle on aivan sama mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Olisihan ollut helppoa tietää heti miten minun tulee elää, olisi monelta itkulta säästynyt, muttei sillä niin väliä, koska tunnen todella kasvaneeni "vahvaksi" ihmiseksi tämän prosessin myötä.
Jokainen saa pitää mielipiteensä, mutta fundamentaalisuus ja yksisilmäisyys ei kertakaikkiaan johda mihinkään.
Ymmärrys ja myötätunto ovat suurinta rakkautta ja sitä minä olen kumppaniltani saanut. Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa, vaikka jotain elämästäni puuttuukin, mutta kaikkea ei voi saada, eikä ihmissuhteita tuosta vaan heitetä romukoppaan...
Hiljaa hyvä tulee :D
..kuin sisko ja sen veli..;)
Kaverisuhteessa, toverisuhteessa, ystävyyssuhteessa..
Kuinka vanha olet, jos saan kysyä? Etkö kaipaa rakkautta, toisen naisen hellyyttä ja lämpöä? Ja miltä sinusta tuntuu, kun ulkopuoliset pitävät sinua kuitenkin heterona?
Kyseleepi Jennifer ihan ihmeissään..:O
Olemme kuin olemmekin kuin sisko ja veli. Tähän ollaan tultu yli 12 vuoden seurustelun jälkeen. Olemme kasvaneet yhteen ja ystävyys sekä kumppanuus on todella tärkeää. Molemminpuolinen arvostus on varmasti avoimuuden ja rehellisyyden seurausta.
Rakkautta saan kyllä ihan yllinkyllin, mutta tämä hellyys ja fyysinen kosketus on todellakin jäänyt pois kuvioista ja sitähän minä kaipaan.
Tämä "veljeni" kyllä kannustaa kovin ja olenkin ottanut nyt ihan viimeaikoina asian työn alle. Jokaisen on vaan ylitettävä itse nämä omat kynnyksensä.
Eipä tuo oikeastaan tunnu miltään jos ulkopuoliset pitävät minua heterona. Kaikki tärkeät ihmiset kuitenkin tietävät kuka olen ja mikä olen.
Joopa joo neljääkymmentä lähestytään kovaa vauhtia :)
millä lailla olet "ottanut asian työn alle"?
..itse en pystyisi tuohon, mutta mahdotontahan se on tietää, mitkä tiet ovat johtaneet tuohon sinut. Ja eihän siinä mitään, jos itse on tyytyväinen.
...aina tiennyt sen, minkä tiedän nyt, en varmaan minäkään olisi pystynyt tähän. Näin on joka tapauksessa minun kohdallani käynyt. Se on ollut minun ainutlaatuinen tieni. Raiteet jatkuu, kunnes puomi tulee vastaan. Enkä ole tyytyväinen, mutten tyytymätönkään. Olen kuitenkin saanut suuren ystävyyden.
Nyt, kun voin vähän keskittyä itseeni, on aika kuitenkin mennä eteenpäin ja katsella ympärille - vähän tarkemmin. ;)
Tuo kirjoitus toveruudesta miehesi kanssa oli kuin minun elämästäni...ajauduttu tilanteeseen tahtomattamme ja tietämättämme...ja kun asiat ovat valjenneet, on liikaa panoksia piipussa(lapsia), hajottaakseen sitä kaikkea mitä on jo saavuttanut...ja mieti kuinka paljon toinen todella sinua rakastaa jos hyväksyy sinut sellaisena kuin olet- kuinka usein sellaiseen rakkauteen törmää??..kaikella on kuitenkin kääntö puolensa..en ole reilu ketään kohtaan vaikka rehellinen olenkin!!!
Minulla ei ole lapsia, eikä siis ihan niin kovia panoksia, mutta elämässään sitoutuu kyllä myös moniin muihin asioihin... ja paljon tapahtuu sellaistakin, johon ei oikeen itse voi vaikuttaa, eikä ajatella vain itseään. Mä kyllä uskon reiluuteen ja rehellisyyteen tässä yhteydessä. Täytyy vain toivoa, että se rehellisyys lisää ymmärrystä tai ainakin halua yrittää ymmärtää ja ennenpitkää kukin kohdallaan (menneisyydeessä ja tulevaisuudessa) tajuaa sen reiluuden ja haluaa myös olla reilu. Naiivia ehkä, mutta siihen minä haluan uskoa. Ihmisen ainokaisesta elämästä kun on kyse.
Niin ja tuo ystävyys tämän kumppanini kanssa on ja pysyy, vaikka tiemme tulevatkin eroamaan...
No sitten varmaan ymmärrät heteroita. Viesti lesboille: Sanokaa heti alussa että olette lesboja,että ei tule hankaluuksia.Vaikea ymmärtää niin erilaista ajatusmaailmaa.Itse te ette hyväksy ketään, mutta kaikkien pitäisi hyväksyä teidät.
"Itse te ette hyväksy ketään, mutta kaikkien pitäisi hyväksyä teidät."
Normaalin ihmisen kommentti? Onneksi enemmistö suomalaisista on normaalempia normaaleja ja tämä kyseinen normaali on ... hieman epänormaali.
vielä, ensiksi nimimerkissäsi esilletuomaasi normaaliuttasi. Minkä lajin normaali ?
Kun aika ahistaviakin määritelmiä normaaliudesta on. Ettei olisi tuo keskinormaali kyseessä. Vaikeaksi menee elo, huh huh! Ei käy katteeks kyllä.
"Suora (pituus ääretön), joka on kohtisuorassa toista suoraa vastaan, on tämän NORMAALI.
Janan (rajallinen pituus) KESKINORMAALI on janaa vastaan kohtisuora sen keskipisteen kautta kulkeva suora."
Myös toinen epäselvyys, jota soisin sinun tarkentavan: 'hankaluuksia' ?
..normaalinaiselle normaalilta normaalilesbolta normaalielämässä normaalilla normaalilesbopalstalla..:D
Kyllä kertomasi juttu on tuttua. Olen seurustellut, luottanut ja tuntenut ihmisen ns. lesbona. Mutta... eräänä päivänä selvisi, että tämä ei tiedä mitä haluaa eli ei ole varma itsestään. Vakuuttaa, ettei voi olla miehen kanssa seksuaalisesti. Kuitenkin on eräällä tavalla pettänyt koska ei ole kertonut mikä on ja voi kuitenkin nukkua miehen kanssa ja tuntea läheisriippuvuutta. Ihminen on monimutkainen olio, jota ei pysty selvitttämään hetkessä.
On varmasti edes vähän helpottavaa huomata, että muutkin kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Rakkaussuhde on herkkäpiirtoinen, ja se haavautuu pienestäkin epäluottamuksesta, ihan ymmärrettävää ja haavojen parantamiseen kuluu aikaa ja siihen tarvittaisiin luottamuksen uudelleen rakentamista. Ja tämä rakentaminen vaati kummaltakin osapuolelta ongelmaan paneutumista. Mutta entäs sitten, jos toinen kieltää ongelman olemassaolon?
Joopa joo. Rakkaussuhde onnistuessaan on ihanaa balsamia ihmiselle, mutta epäonnistuessaan todella repivää ja energiaa vievää. Joskus mietin, että miksi ihmiset eivät jaksa paneutua ihmissuhteisiinsa kunnolla. Miksi toisen sanomiset on niin helppo ohittaa? Miksi..miksi?
Jaksamisia sinulle edelleen!
Mä en ymmärrä..en ymmärrä tätä keskustelua, jota loputtomiin käydään aina vaan.
Mitä hiton väliä sillä on onko hetero, bisse, lesbo..? EIKÖ vain sillä ole väliä että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan.
Se että osoittautuu että toinen on jotain muuta kuin piti, niin mitä sitten, jos silloin kuitenkin rakkaus on niiden kahden ihmisen välillä.
Seksuaalisuus on niin laaja maailma, kuka pitää sängyssäkin mistä jne.
Se että joku nokkiintuu siitä, että kuuleekin toisen pitävän jostain sellaisesta, seksuaalisessa mielessä, mistä ei itse pidä (koska siitähän tässä on kyse)niin on vain helvetin epävarma itsestään!!!
Koska eikö sillä ole suurin merkitys mitä juuri kyseisten kahden ihmisen välillä on, eli se rakkaus.
Jos rakkaus ja seksi toimii..ei ole syytä bissen lähteä miehen perään eikä lesbon tuntea tuskaa että on bissen kanssa!
Herranjesta...sama kuin kristitty ei voisi olla juutalaisen kanssa, tai mustan ja valkoisen suhde ei voi toimia tai köyhä ja rikas..jne. Vinksahtanut-ajattelumaailma kertakaikkiaan...
JOS rakastaa mitä helevetin väliä millään????
Sekin asia pitää ymmärtää.
En osaa selittää tarkemmin, mutta se ei vain mene minun kaaliini että sukupuolella ei olisi väliä. Minulle on. En jaksa kinata toisen kanssa siitä, kun asia vain on niin eikä muuksi muutu. En vain voi ymmärtää. Ja minut on kerran jätetty miehen takia. Se oli pahempaa kuin tulla jätetyksi naisen takia. Niin se vaan on.
että samaistut enemmän miehiin kuin naisiin ja siksi mies tuntuu pahemmalta kilpailijalta kuin nainen? Tuli vain mieleen...tai sitten se on joku naisten välinen solidaarisuusjuttu. Kun tarkemmin mietin niin itsellenikin olisi ehkä kovempi pala jos kumppanini jättäisi minut miehen takia naisen sijasta. Ehkä se vain olisi niin suuri yllätys, tavallaan pettymys..kokisin tulleeni kaksinkertaisesti petetyksi, mutta en silloin jos olisin etukäteen asennoitunut niin, että ihmisen seksuaalisuus muuttuu, eikä kukaan ole 100% varma mistään. Rakkaus ja ihminen on tärkein, ei sukupuoli...siis monille.
Tottakai sitä kokee tulleensa petetyksi, jos ensin on luullut naista lesboksi ja sitten selviääkin muuta. Musta tää on ihan selvää. Eikä omia tuntemuksiaan tarvitse pystyä selvittämään, riittää että itse tuntee ja tietää. Näin minusta.
Vai ei sukupuolella ole väliä, hah haa. Kysyppä asiaa vaikka heteromieheltä!
Monet lesbot eivät yksinkertaisesti voi seurustella bissen kanssa. Tämä pitäisi bissejen ymmärtää ja selvittää asia heti alussa ettei tulisi pettymyksiä ja harmia. Senkin voisi heti sanoa, jos ei ole ihan varma mitä on. Etsii sitten toisen samanlaisen. Kun itse on itselleen selvittänyt oman identiteetin ja on siitä varma, niin haluaa myös seurustella toisen samanlaisen kanssa.
Näin minäkin ajattelen.
Miksi se on vähemmän loukkaavaa niitä heteroita kohtaan, joiden puoliso herääkin ja ilmoittaa olevansa oikeasti lesbo?
Älkää katsoko ihan noin yksinkertaisen putken läpi, tuskin kukaan teistäkään lapsellisista (siis lapsen omaavista) ja naimisissa miehen kanssa olleista lesboista on kertonut sulhaselleen ennen vihille menoa?
Ei kai lesbous ole sen jalompi suuntaus kuin bisseys.
Eikä suuntauksellaan ketään halua loukata, ei bisseys ollut pirullinen juoni loukata aviosiippaani.
Toisen samanlaisen kanssa? Että vain bisseyden vuoksi eroaisin ja etsisin esim. bi-miehen?
Ihan tätäkään ajattelua en ymmärrä.. en tosin paljoa muutakaan..edes itsestäni.
Näin se on. Sitäpaitsi missään suhteessa en haluaisi olla ihmisen kanssa joka ei koskaan muutu millään tavalla. Enkä haluaisi että minulla ei olisi lupa muuttua. Voi jos olisi pakko olla samanlainen kuin 20 vuotta sitten. Hirve!!ääh
Tietyt asiat eivät muutu. Esimerkiksi seksuaalinen identiteetti, jos sen on itselleen selvittänyt ja tietää mitä haluaa. Jotkut ihmiset eivät koko elämänsä aikana tiedä mitä haluavat. Sellaisen kanssa en haluaisi olla. Tottahan muuten ihminen voi muuttua, esim. ulkonäkö, henkisesti voi kasvaa paremmaksi ihmiseksi, jne.
En ole sanonutkaan, että se olisi vähemmän loukkaavaa heteroille.
Bisset eivät ole sen huonompia kuin lesbotkaan, mutta monet lesbot eivät halua seurustella bissejen kanssa, mukaanluettuna minä.
Minusta suhteessa pitää olla rehellinen, heti alkumetreistä lähtien.
En minä ainakaan ole valmiina syntynyt. Onneksi:-) Itselleenkin selvitetyn identiteetin ilmenemismuodot muuttuvat ja kehittyvät. Ihan eri asia sitten miten. On kai nyt päivänselvää, että on sitten lesbo, bisse tai hetero niin senkin hakeminen kestää ja sitten kun elää jossain suhteessa niin seksuaalinen identiteetti vasta alkaakin kehittyä . Ihminen muuttuu myös tahtomattaan koko ikänsä. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että lesbosta voisi leipoa heteron tahdonvoimalla. Tai päinvastoin. Kuitenkin elämänpiirimme ja kokemuksemme muokkaavat myös sitä miten identiteettimme, halumme, toiveemme ja tekomme kehittyvät.
Kaiken inhimillisyyden nimissä olet oikeassa.
Mulla herää tästä keskustelusta lähinnä se kysymys, että miksi meidän ihmisten täytyy aina kaventaa kaikenlainen ymmärrys.
Toisaalta ymmärrän sen, että jos elämä todellakin on niin helppoa ja suoraviivaista, että oikeesti tietää oman elämänsä suunnan alun alkaen, eikä tarvitse kyseenalaistaa, se varmaankiin vähentää tuota kykyä ja tarvetta ymmärtää. /:)
Minäkin olen onnellinen siitä, etten syntynyt valmiina. Antaahan se mahdollisimman paljon perspektiivejä tähän elämään, ja siten ehkä jopa mahdollisuuden jonain kauniina päivänä hahmottaa kokonaisuutta.
..se että joku kokee itsensä lesboksi vähennä hänen kykyään tai tarvettaan ymmärtää erilaisuutta. Viittaan nyt ylempänä olevaan keskusteluun.
Itseasiassa minusta on tuntunut jo erittäin pitkään ihan pakkopullalta tuo ainainen kysely/ihmettely, miksi lesbo ei voi haluta rakkaakseen bi-naista. Sitä ikään kuin on tuputettu jokaisessa mahdollisessa välissä.
Ja kuitenkin moneen kertaan on vastauksia ja selityksiä aiheeseen annettu, mutta kohta taas sama kysely ja ihmettely jatkuu. Kun puhut ymmärtämisen kaventamisesta, niin ihan sitä samaa voi sanoa niistä, jotka eivät halua ymmärtää, että jotkut ovat lesboja ja haluavat rakastaa juuri ninenmenomaan toista lesboa. Ei ole mikään laaja ymmärryksen mittari se, että on bi-seksuaali. Eikä lesbokaan tarkoita kehittymätöntä pakettia, joka pysyy samana kehdosta hautaan, vaikka se itse seksuaalinen suuntaus ei muutu.
Mikä kumma tässä kaihertaa. Minusta tämä on maailman yksinkertaisin juttu. En ainakaan minä tuhlaa yhtään energiaani bisseyden tai heterouden ihmettelyyn. Omassa elossa riittää aihetta ihan tarpeeksi.
Siis ei millään pahalla, lievällä tuskastuneisuudella vain..;)
..siis viittasin tuohon tekstiin, joka on tuon 'sitäsuntätä' kirjoittama.
Yhtäläinen oikeus bisseillä on asiaa loputtomiin ihmetellä, kuin lesboilla olla sitä mieltä :)
Kuten eräs tämän palstan vakkareista taannoin sanoi (Zor-ro muistaakseni), se, että ei välttämättä ymmärrä toisen ajatusmaailmaa ei tarkoita, etteikö sitä voisi hyväksyä.
Eikä sitäkään, ettei ajattelun erilaisuudesta voisi keskustella.
Yleispätevää lopputulostahan ei ole, vaan jokaisessa tilanteessa, lesbo/bisse, bisse/hetero, hetero/lesbo-kohtaamisessahan kyseessä olevat ihmiset määrittelevät itse miten suhtautuvat sillä erää.
Älä suotta tuskastu, elämä on täynnä ihmeitä ja heräämisiä. Sitäpaitsi, välillä vähän syvällekin luotaava keskustelu ilman erityistä lokerointia, voi olla se ratkaiseva, joka auttaa bisseäkin käsittämään itsensä lopullisesti :)
Eiköhän me kaikki sovita tähän yhteiseen erilaiseen maailmaan. Emmehän me keskenämme olemassaolosta kilpaile.