Tuomas Vimma : Ruutukymppi

Vimma jatkaa Raksassa debytoineen Samin elonkaaren päivitystä. Toki tämän voi lukea irrallaankin, mutta Raksan tunteminen tekee henkilöstön heti tutuksi. Sami on edelleen laatuhuoneistoja remontoivan Hyperborean projektipäällikkö, jota omistajajohtaja Danike käyttää oikeana kätenään ja uskottunaan. Uskollisuus kokee kovia firman saadessa haasteellisen kohteen Eirasta. Kahden kerroksen huoneistot pitäisi yhdistää kunnon opiskelukämpäksi Välimerelliselle teiniprinsessalle. Toki siihen ainakin 300 neliötä tarvitaan. Työ olisi mahdollinen ja kannattavakin, mutta kylkiäisenä tuleva hollantilainen seurapiirijulkkisarkkitehti vie Daniken sydämen ja arvostelukyvyn.

Jo aiemmin Danike on jyrkästi kieltäytynyt viemästä firmaa mukaan tositeeveen remppaohjelmaan. Uskomaton remontti on yhtä kuin epärealistista kusetusta ja sponsoreiden kamojen tyrkyttämistä, tuumaavat Sami ja Danike yksimielisesti. Kun mustasukkaisuus riipii Samia alkaakin teeveetähteys vähitellen tuntua kiinnostavalta urakokeilulta. Vallankin kun tuotantoyhtiön uhkea Lada-assari antaa esimakua alan luontaiseduista.

Remppaohjelman tositeevee-tekeminen aloittaa kirjan toisen puoliskon. Vimma marssittaa varsinaisen kavalkadin karikatyyrejä media-alan ja rakennustyöväestön valikoimasta. Kaikki realitysarjoja yleensä ja ihmeremppoja erityisesti inhoavat saavat uskonvahvistusta kun bisneksen rahavirrat ja toimintatavat avataan käytännön esimerkein. Tokihan remppamiesten pitää työskennellä mikroshortseissa karvaiset pallit vilkkuen, kun se kuuluuu kansainväliseen formaattiin. Ja tokihan puoli tusinaa raksahenkilöä ja samanverran mediaväkeä voi varrota päivän tumput suorana, koska herra ohjaajalla on tennistunti. Tietennii seinä voidaan purkaa kuuteen kertaan, jotta kuvaaja saa mieleisensä valon. Ja tottahan toki valmista seinää voi siirtää kymmenen senttiä, koska sisustussuunnittelijan mielestä fengshui on silloin paremmin. Aikatauluhan on sivuseikka, pääasia on että kämppä on valmis sovittuna kuvauspäivänä. Vaikka hommia olisi pakko tehdä kellon ympäri sähköttä. Tässä tekemisen ja tekemisen kuvaamisen pakkoraossa Sami yrittää tehdä parhaansa tai ainakin kunnollista. Se, ollaanko tekemässä televisio-ohjelmaa vai remonttia on jatkuva skisman aihe ja paineen nostattaja.

Vimman kieli laulaa edelleen yhtä notkeasti. Vaikka ymmärrettävyys voi tökkiä sen kansanosan keskuudessa, jolle rakennustyömaakirjallisuus alkoi ja loppui Päätalon myötä. Mitä ny joku Uunia muurasi yhden kirjan verran. Vimman maneeriset vertaukset, joita minäkertoja Sami heittää joka paikkaan, kärsimätön hipsterien alakulttuureita tuntematon lukija joko ohittaa tai pitää googlen auki koko ajan tarkistaakseen mitä mikin oikein tarkoittaa. Vaivansa siinäkin. Rakennushommista Vimmalla on tietääkseni jopa pikkuisen kokemusta, joten termien ja tavaramerkkien tiputtelu kuulostaa luontevalta. Jotain patouteneen patologista syväkaunaa hänellä on sisustussuunnitelijoita kohtaan niin tässä kuin edellisessä Raksassa.

Loppukäänne töksähtää yhtä yllättäen ja uskottomasti kuin Raksassakin. Kaikkiaan luin putkeen parissa päivässä ja hetkittäin pidin ja melkein nauroin. Tämä Sami-sarja on kuulemma ajateltu trilogiaksi, joten jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Makuasia lätkästäänkö tälle veijaritarinan, tilannekomedian vai romanttisen viihdejännärin leima. Kaikki sopivat osittain ja paikotellen teksti on kuin suoraa käsikirjoitusta elokuvattavaksi. Rohkenen suositella erityisesti realitysarjojen ystäville ja pientä pintaremonttia suunnitteleville.