liian ankaraa?

isäsi on raivopää., eikä äitisi paljoa parempi.
Yritä opetella lukitsemaan korvasi, niin ettet välittäisi mistään, ja ala suunnitella, minne muutat kun täytät 18v.
Yritä hankkia vaikka opiskelupaikka sisäoppilaitoksesta, niin että saat asunnon saman tien, ja pääset jo hieman aikaisemmin omiin oloihisi.
Väittelemään ja vastaan huutamaan vanhemmille ei kannata alkaa. Mykkäkoulu on paras, mahdollisimman hiljaa, ja huomaamattomana eläminen, niin välttää enimmät haukut ja lyönnit. ( mua ei läpsitty, tukisteltiin kyllä, ja sain kuulla usein olevani typerys toljake, ja vaihdokas ,koska siivosta suvusta ei kuulemma mun laistani olisi koskaan voinut sikeentyä) Vaan elossa ollaan, ja oma mökki on saatu, ammatti ja ukkokin tuli pyydystettyä, kun 40v sinkkuna ensin elelin.
Senkin voin sanoa, ettei yksinäisyyteen kuole, eikä sitä rakkautta, ja niin mainostetaan, ole olemassakaan., ei ainakaan vielä (58v) ole vastaan tullut. Ja kirjoista löytyy ystäviä yltäkyllin,