Pelottava minä

Qadesha

Tällä palstalla kun nyt taas viime aikoina on kovasti pelätty yhtä sun toista (spiritismiä, henkiä, demoneita) niin minua on jäänyt mietityttämään miten olisi jos se todellinen syy pelätä onkin siellä ihmisen itsensä s i s ä l l ä ?

Mielestäni on vähintäänkin kiinnostavaa että Tiibetin buddhalaiset pyrkivät kertomaan jo kuolleelle ihmiselle että ne jumalat ja demonit jotka hän kohtaa juuri alkaneella matkallaan ovat hänen oman mielensä luomuksia.

En nyt suin surminkaan väitä että "kaikki on alitajunnasta lähtöisin", sillä enhän ole materialisti, vaikka se välillä houkuttaakin (kun täytyy paeta hetkeksi spirituaalisuutta ettei kyllästy). Mutta voihan olla että *jokin* ihmisessä itsessään on se mikä vetää sitä kaikkea pelottavaa matskua puoleensa. Jos ei se itsestä aina sitten tulekaan, niin jokin kutsu lähtee sinne jonnekin mistä näitä öhkömönkiäisiä tulee.

Pelottava ajatus. Se että olisimme vastuussa itse itsestämme. Mutta se on se johtoteema jota minä tässä elämässäni höylään läpi, ja välillä tulee vimma suositella muillekin. Vain sinä itse, eikä kukaan muu, on elämäsi laivan ruorissa. Voit turvata Jeesukseen, voit rukoilla kielesi irti suustasi, mutta lopulta sinä olet keskenäsi, on vain sinä siinä eikä ketään muuta.

Ei sen tarvitse olla pelottavaa, mutta tietysti jos et halua katsoa alaspäin Syvyyteen Joka Sinä Olet, niin se on silkkaa kauhua niin että sukat jaloissa pyörivät.

Kosketteletko koskaan kielenkärjellä hampaitasi tietoisena siitä että voisit raadella jonkin elävän, lämpimän olennon hengiltä? Tuntuuko sinusta koskaan siltä että oikeasti et välitä hittojakaan kenestäkään tai mistään, että koko maailma olentoineen on täynnä vikiseviä, uikuttavia olentoja jotka ovat naurettavia kuvitellessaan että heillä on jotakin merkitystä tässä elämän suuressa näytelmässä? Tuleeko tunne että jonkun iki-ihanat lapset, lemmikit, kaunis koti ja samantien balttiarallaa vaikka puolet koko maailmasta voisi räpsähtää alas tuhkana sinun silmiesi edessä, eikä viisarikaan värähtäisi sisälläsi?

Tunnetko syyllisyyttä siitä?

Ajatukset ja tunteet siitä että ei olekaan niin välittävä, rakastettava ja kaikenkaikkiaan INHIMILLINEN ihminen ovat sitä syvyyteen katsomista. Ei tietenkään tarvitse raadella ketään, osoittaa kylmyyttä ja ylenkatsetta elämää uhkuvia olentoja ja tilanteita kohtaan... Mutta kuitenkin se toinenkin puoli on aivan yhtä totta, se mustansekainen yönsininen puoli - tai tumman verenpunainen, kaiken sen vaaleanpunaisen ja herttaisen rinnalla. Maailmankaikkeus, jumala, valtameri... mikään niistä ei ole yksinomaan valoa, turvaa, huolehtimista ja murehtimista kaikista ja kaikesta. Ehkei edes valaistuminenkaan olisi silkkaa ekstaasia, vaan se olisi myös jotain järisyttävää jossa kaikki typerät pienet asiat palavat kuin koiperhonen liekissä.

Mielestäni on hienoa jos magia voi muistuttaa meitä siitä että meistä voi löytyä vielä edes rippunen jotain alkuperäistä mitä oli jo ennen ihmisenä olemista.

Voiko?

11

778

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • OmKrimKali

      Kuinka aiot toimia?

      • Qadesha

        Aikomiset ja yrittämiset ovat ennenkin olleet yhtä tyhjän kanssa.

        Olen ja katson.

        Oikeastaan yölliseen purkaukseeni oli syynä se että taannoin näin meditatiivista liippaavassa tilassa jotain ohimennen, ikäänkuin sellaisia tyypillisiä "demonisia" kasvoja - ja minua ihmetyttää että mikä sellaisessa sitten kuuluisi olla niin kamalaa ja pelottavaa. En todellakaan ymmärrä. (Tosin ne kuvat olivat jotenkin niin... vähän kuin jotain mitä voi olla näkevinään tulenliekeissä tai vedenvirtauksessa tai taivaan pilvissä... onko sellainen muka pelottavaa...)


      • Qadesha
        Qadesha kirjoitti:

        Aikomiset ja yrittämiset ovat ennenkin olleet yhtä tyhjän kanssa.

        Olen ja katson.

        Oikeastaan yölliseen purkaukseeni oli syynä se että taannoin näin meditatiivista liippaavassa tilassa jotain ohimennen, ikäänkuin sellaisia tyypillisiä "demonisia" kasvoja - ja minua ihmetyttää että mikä sellaisessa sitten kuuluisi olla niin kamalaa ja pelottavaa. En todellakaan ymmärrä. (Tosin ne kuvat olivat jotenkin niin... vähän kuin jotain mitä voi olla näkevinään tulenliekeissä tai vedenvirtauksessa tai taivaan pilvissä... onko sellainen muka pelottavaa...)

        Niin, tässä kai pitäisi taas käydä läpi mitä näillä sanoilla tarkoittaa. Oleminen ja katsominen voi olla hyvinkin aktiivista, eikä suinkaan että maataan pahnoilla kylkeä kääntäen ja piereskellen.

        *Olen* tällä hetkellä irrallisempi kuin yleensä, ja tunnen vierautta ja etäisyyttä ihmisten hömpötyksiin. *Katson* syvyyteen aina kun se kutsuu minua.

        ---

        Mutta jos nyt hieman vähemmän runollisesti etenisi, niin minua on viime aikoina kiinnostanut kovasti KELPAAMATTOMUUDEN idea. Onko niin että täälläkin peloistaan puhuvat ihmiset takertuvat demoneihinsa vain sen vuoksi että ne antavat heidän elämälleen sellaista synkkää hohtoa että sitä jaksaa sitten taas kitkuttaa hieman eteenpäin? Entä jos olenkin ruma, tyhmä, rupsahtanut, ei-menestynyt jne. Entäs jos se on ne demonit ja muut pelot jotka saavat tuon kelpaamattomuuden pysymään piilossa, niin ettei se todellinen, kaikkein kauhein epätoivo ryöpsähdä päälle?

        Pelossa on hyvä elää ettei se Kauhujen Kauhu tule tykö.

        Mistä se kelpaamattomuus sitten syntyy? Odotuksista. Siitä että ensin meille kerrotaan mitä meiltä odotetaan (tämä voi tapahtua myös sanattoman viestinnän kautta), ja sitten alamme itse uskoa tosissaan että joo, täytyy ja pitää odottaa ja vaatia sitä sun tätä.

        Minkä helvetin takia.

        Meistä kukaan ei ole paskankaan väärtti. Eikö se ole aika ihana ajatus vapauttavuudessaan?

        Antaa pimeyden laskeutua, yön tulla, antaa tulla lopullisesti ja vastaanpanemattomasti se tunne että olen vain pieni, mitätön, tarpeeton, yhdentekevä... eikä minun tarvitse enää kyetä mihinkään, olla mitään tai kukaan... Ei tarvitse kurkottaa valoon, paeta pimeyttä, takertua turvaan ja hoivaan, kammota sen tiedostamista että tässä maailmassa on vähän helvetin paljon suurempia ja merkityksellisempiä asioita kuin joku hemmetin kaksijalkainen alaston apina jossakin hevon veen kuusessa parkumassa omia ongelmiaan...

        *rakkaudella Q*


    • Tuota kirjoitusta oli mukava lukea. Tuntui siltä kuin ruusu olisi viimeinkin saanut tungettua itsensä valoon kaiken sen sonnan läpi, jota lannoitteeksi luultiin.

      Ei se materialismi välttämättä karkoita kaikkea magiaa pois. Uskoisin, että olet jo perehtynyt kosmologiaan jonkin verran, mutta siihenkin on monenlaisia lähestymistapoja. Myös modernin fysiikan reduktionismi ym. maailmantulkinta on jotain sellaista, mitä Newton ei olisi mitenkään tunnistanut materialismiksi.

      • Qadesha

        En nyt kuitenkaan innostuisi liikoja satunnaisista julistuksistani.

        Mutta.

        Ehkä jotain on ilmassa.


      • Ifrit

        Niin, on olemassa materialismia ja materialismia, jotka ovat toistensa poissulkevia asioita. Maagikko voi mielestäni hyvin olla ilman mystisiä oletuksia ja uskoa että tämä elämä on se ainoa ja että olemassaolomme on sidottu kehoon. Sittenhän on tietysti se materialismi että on kulutusfriikki jonka elämä tuntuu sisältä tyhjältä. Sellainen ei kyllä missään nimessä tee paria maagikon nimikkeen kanssa.

        Minulle nämä vaihtoehdot ovat avoimia, mutta en kuitenkaan käsittele näitä asioita kuitenkaan niissä vakiintuneissa "jos sitä niin tätä" BASIC-ohjelmointikaavassa: "JAAHA. Olipas outo kokemus" -> i=rnd(100) -> if i90 "UFOT NAPPAS!"...

        Kokemus ja tieto on tärkeämpää kuin oletuksien vakiintuminen. Pitäkää hauskaa älkääkä uskoko mihinkään. :-)


      • Ifrit
        Ifrit kirjoitti:

        Niin, on olemassa materialismia ja materialismia, jotka ovat toistensa poissulkevia asioita. Maagikko voi mielestäni hyvin olla ilman mystisiä oletuksia ja uskoa että tämä elämä on se ainoa ja että olemassaolomme on sidottu kehoon. Sittenhän on tietysti se materialismi että on kulutusfriikki jonka elämä tuntuu sisältä tyhjältä. Sellainen ei kyllä missään nimessä tee paria maagikon nimikkeen kanssa.

        Minulle nämä vaihtoehdot ovat avoimia, mutta en kuitenkaan käsittele näitä asioita kuitenkaan niissä vakiintuneissa "jos sitä niin tätä" BASIC-ohjelmointikaavassa: "JAAHA. Olipas outo kokemus" -> i=rnd(100) -> if i90 "UFOT NAPPAS!"...

        Kokemus ja tieto on tärkeämpää kuin oletuksien vakiintuminen. Pitäkää hauskaa älkääkä uskoko mihinkään. :-)

        "Pitäkää hauskaa älkääkä uskoko mihinkään."

        ...ainakaan niin paljoa että sitten kun se onkin väärin niin tulee pitkä poru.


      • Qadesha
        Ifrit kirjoitti:

        "Pitäkää hauskaa älkääkä uskoko mihinkään."

        ...ainakaan niin paljoa että sitten kun se onkin väärin niin tulee pitkä poru.

        En oikein ymmärrä että miksi tietynlaiset kokemukset elämässä johtavat joillakuilla väistämättä Jeesukseen (tai johonkuhun muuhun, mutta tietysti tässä maassa harvemmin) tarrautumiseen.

        Eikä se tietysti mihinkään jeesusteluun yksinomaan jämähdä, onhan näitä tukisauvoja ihmisillä. Joku selittää kaikki psykologialla, toinen vaikkapa kvanttifysiikalla, tai millä nyt sitten milloinkin. Millainen mahtaisikaan olla elämä ja maailma ilman minkäänsorttisia taipumuksia jämähtämiseen ja jähmettymiseen? Saati itseään toteuttavia ennakko-odotuksia?

        Porun välttämiseksi joutuu elämään varsin jakomielitautisessa tilassa. Toisaalta sitä veri vetää johonkin uskoon, toisaalta ollakseen edes itselleen rehellinen on pakko ajatella myös sitä vaihtoehtoa että usko onkin pelkkää itsepetosta.

        Meneehän sitä tietysti hermot vähemmästäkin. Ehkä moni sitten mieluiten vaan valitsee sen tunnepitoisen uskonvarmuuden ja asettuu alttiiksi poraamiselle. Itku puhdistaa...


      • Ifrit
        Qadesha kirjoitti:

        En oikein ymmärrä että miksi tietynlaiset kokemukset elämässä johtavat joillakuilla väistämättä Jeesukseen (tai johonkuhun muuhun, mutta tietysti tässä maassa harvemmin) tarrautumiseen.

        Eikä se tietysti mihinkään jeesusteluun yksinomaan jämähdä, onhan näitä tukisauvoja ihmisillä. Joku selittää kaikki psykologialla, toinen vaikkapa kvanttifysiikalla, tai millä nyt sitten milloinkin. Millainen mahtaisikaan olla elämä ja maailma ilman minkäänsorttisia taipumuksia jämähtämiseen ja jähmettymiseen? Saati itseään toteuttavia ennakko-odotuksia?

        Porun välttämiseksi joutuu elämään varsin jakomielitautisessa tilassa. Toisaalta sitä veri vetää johonkin uskoon, toisaalta ollakseen edes itselleen rehellinen on pakko ajatella myös sitä vaihtoehtoa että usko onkin pelkkää itsepetosta.

        Meneehän sitä tietysti hermot vähemmästäkin. Ehkä moni sitten mieluiten vaan valitsee sen tunnepitoisen uskonvarmuuden ja asettuu alttiiksi poraamiselle. Itku puhdistaa...

        Minulla tuntuu veri vetävän täydelliseen uskonpuutteeseen. Olen kyllä käynyt läpi erilaisia vaiheita jo teini-iässä fanaattisesta materialismista kokeilevaan okkultismiin.

        Lähinnä kaikki sen jälkeen on ollut variaatiota näistä teemoista, koska niissä ei ole kummassakaan ollut todellista ymmärrystä siitä mitä se toinen tahtoo tarkoittaa. Molemmat ovat tahoillaan todistaneet uskontojen puutteet. Molemmat olettavat yhteisymmärryksen puutteen johtuvan "vastapelurin" kokemuksen ja/tai tiedon vähäisyydestä.

        Olen siis vähän skeptinen molempiin suuntiin ja ainakin luulisin, että se antaa minulle paremman näkymän koko pelipöydästä. Yllätyksiähän tietysti tulee.

        Siitä itkun puhdistavuudesta: ei siitä itkemisestä tule kuin paha olo. Ainoa hyöty siitä on että mahdollisesti saa toisia ihmisiä tekemään mitä haluaa ja sekin toimii lähinnä vauvoilla tai amerikkalaisissa oikeusistuimissa. ;)


    • Aamu

      Oot kyllä raju! Otappa taakse vähän , oman itsesi vuoksi.

    • Ifrit

      Omat kokemukseni ovat hyvin samanlaisia kuin sinunkin. Kyllä se kaikista pelottavin asia näkyy siellä peilissä kun oikein katsoo. Ei mikään henki, demoni tai jumala pysty vakuuttamaan pelottavuudestaan kun on katsonut "kuilun lasta" itseään. Kyllä se on helppoa pelätä jotakin asiaa mikä ei ole olemassa, kun joku toinen voi lohduttaa ja vakuuttaa että se ei ole totta. Luulen, että tiedätkin kaiken mitä voin sanoa jo oikein hyvin, mutta halusin vain sanoa että et ole yksin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      5
      2752
    2. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      106
      2581
    3. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      18
      2297
    4. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      46
      1875
    5. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      14
      1453
    6. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1453
    7. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      177
      1163
    8. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      101
      1144
    9. Persu ajoi autoa

      Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1
      Perussuomalaiset
      20
      1063
    10. Oletko tyytyväinen

      Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?
      Ikävä
      81
      948
    Aihe