Mamma

Miksei koirasi saisi olla kiintynyt sinuun ja osoittaa sitä jos kuitenkin osaa olla nätisti yksin päivät ja tietää pääsevänsä harrastelemaan kun tulet kotiin.Oletko lellitellyt sitä liikaa pentuna?Pelottaako sitä joku jäädessään yksin kotiin?

Voisiko sille arkuudelle tehdä jotain? Reippaat otteet joka paikassa, koiralle tulisi luoda kuva siitä, että olet todella varma johtaja, ja että sinuun voi tilanteessa kuin tilanteessa luottaa; näin koiran arkuutta/epävarmuutta ympäristöä kohtaa voisi alkaa karsimaan. Kaikki turhat lellittelyt pois, jos tulee viereen koko ajan liiallisuuksiin asti, yritä keksiä jotain muuta tekemistä kuten namujen piilottelua tai vastaavaa.Kun on siitä suoriutunut voit palkita. Koiran ei tulisi sallia VAATIA ohjaajaltaan mitään vaan päinvastoin eli omistaja päättää milloin on aika tehdä mitäkin.Käytä positiivista vahvistamista eli jos tekee jotain sellaista minkä tahtoisit saada karsittua pois, älä huomioi mitenkään, jolloin toiminta pikkuhiljaa lakkaa. Älä rankaise arkaa koiraa.

Meillä laitettiin tiukka treeni päälle lähisuvun kesken, kun yksi koira meinasi alkaa roikkua koko ajan omistajansa perässä: jokainen joka meni käymään talossa, otti koiran edes pienelle kävelylle. Tällä totutettiin koira siihen että se voi olla muidenkin ihmisten kanssa turvallisesti ja on muidenkin käsiteltävissä. Ja voi olla hoidossa ilman että panikoi; koskaan ei voi tietää milloin omistaja liukastuu ja murtaa jalkansa.

Olkoon sitten sosiaalistamista, ja osa sitä kun totutetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mutta koiraa treenataan niin että se saa muutakin ajateltavaa, eikä kehitä jotain pakko-oiretta yhden ihmisen perään. Olisi aika aloittaa myös koiran hoidossa olemisen harjoitukset... Ja varsinkaan sitä ei kiitellä ja rapsutella kun liimautuu perään; huomioimatta jättäminen/ jääkausi parempi.

Koira olikin pienempänä äitini hoidossa päivisin. Mutta koska hän on vanha, ei pysty enää käsittelemään energistä ja pörhistelevää koiraa. Voimaa on kuin pienessä kylässä :) Koiran kanssa puuhailu on ollut minun vastuullani, eikä niitä hoitopaikkoja olekaan, suku on jo niin vanhaa. En tiedä, kasvaako tuosta koirasta yhtä ihana kuin edellinen, joka ei pelännyt, ei pörhistellyt ja jonka uskalsi antaa tutustua muihin. Elämä on... tämä on nyt vain ollut pienestä asti samantyyppinen, eikä luonne ole mennyt iän myötä aremmaksi, on aina ollut sellainen.

Sittenhän tiedät miten toimia, jos edellinen koirasi on ollut samanluonteinen ja sait siitä tehtyä tasapainoisen aikuisen koiran. On paljon yksilöstä kiinni kuinka tehdä se hienosäätö koulutettaessa peruskäskyjen opettamisen jälkeen. Edellinen koirani oli täysin erilainen luonteeltaan kuin tämä nykyinen, joten sen kanssa eivät toimineet samat metodit kuin tämän nykyisen. Edellinen oli epävarma jo pentuna ja sellaisena se koko ikänsä pysyi luonteeltaan, nykyinen taas ei voisi rennommin elämää ottaa kuin mitä on mahdollista, tämä näkyi jo heti siellä, mistä koiran hain, siksi sen valitsinkin. Kuten ihmisiä, koiriakin on erilaisia, siinäpä haastetta kerrassaan, jos saa koiran perusluonteen muutettua täysin erilaiseksi. Jotkut oppivat kun treenataan tarpeeksi, toiset eivät koskaan muutu olemukseltaan vaikka olisi kuinka taitava koiranohjaaja kyseessä. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin, että koira saadaan sosiaalistettua kunnolla, arka saksanpaimen kun voi olla erittäin vaarallinen ympäristölleen. Pidä koiraa aina mukana joka paikassa missä se on mahdollista, yhtä tärkeää on myös, että se osaa olla työpäivät yksin kotona tuhoamatta paikkoja tai häiritsemättä naapureita.
Tsemppiä koulutukseen, hiljaa hyvä tulee.

Miten tuo nyt on tehty ongelmaksi??? Kyllä meidän ukkeli on niin äitinpoika kun olla ja voi! Tottakai se on sinulle hyvänä kun tulet töistä kotiin,miten sen pitäisi reagoida tuloosi? Maata vaan paikallaan hiljaa....?
Saku on yhden ihmisen koira ja se ihminen olet sinä.
Meidän uros nukkuu yöt omalla pedillä eteisessä ja joka aamu se on onnessaan kun noustaan ylös ja mennään keittään aamukahvia porukalla. Minua ei haittaa vaikka koiruus onkin tällainen. Ja koirahan on vielä pentu,ei siltä voi odottaa kovin jämptiä käytöstä vielä,kyllä se oppii pikkuhiljaa rauhoittumaan. Toinen on vaan niin iinnoissaan ja kiintynyt emäntäänsä

On tämä minunkin mammanpoika, mutta reipas ja rohkea sellainen. Ei nuku vieressä vaan omassa sohvassaan öisin ja on erittäin itsenäinen vaikka mammanpoika onkin. 8 kk ikäinen tosiaan on vielä pentu ja tuossa iässä on hyvin tärkää alkaa ohjata sitä oikeaan suuntaan luonteenkehittymisen kannalta. Ehkäpä koira tottui äisisi luona hoidossaollessaan siihen, että se saa koko ajan huomiota, kuitenkaan ei ole vielä liian myöhäistä totuttaa se pikkuhiljaa "normaalielämään".