Liian vanhoina tehneet

Hei!

Taisin ehkä huonolle " osastolle" kirjoittaa, ymmärtääkö lienee kukaan?


Äitini eli 35v ilman mitään seksuaalisia suhteita, Meni naimisiin isäni kanssa, joka 9 v nuorempi,
Viidessä vuodessa meitä lapsia oli kolme. Minä heistä nuorin.

Kovin vahva oli hengellinen kasvatus, lähinnä äidiltä. Olihan hän silloisen paikkakunnan diakonissa. Äiti meitä löi ja hakkas. Isä ei koskaan, muutakuin äitini pakostuksella.


Nyt kun olen 40 ja äiti 80, tilanteet sen kuin kärjistyy.

Olen vuosia ollut sinkku. Tavallaan. Mikään miesystävä ei ole kyllin hyvä, joko auto, ammatti, talo tms, ovat olleet huonoja.(vanhempien mielestä)
Minun on vain kuunneltava noita iäinikäisiää valituksia, jos itselläni on huono päivä, en vaan jaksa kuunnella, miten taas puottiin ämpäreeltä, lonkka keljuilee..muiden sisarusten kanssa välit poikki. Äiti sanoi eilenkin, että minä olen se johon hän hermonsa purkaa.


Aikoinaan minä olin murrosiässä ja äiti vaihkareissa. Ei kovin hyvä yhdistelmä!
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset tehdään nuorena. Itsekkin kahden lapsen äitinä muistan ne ajat. Mutta olen nuori ja nuori:) ja ei ole suurempaa kuilua.


Äitini törttyää liikenteessä, ei erota edes kolmion merkitystä. Siihen olen yrittänyt saada parannusta. Turhaan. Hyväveli suoja..joten tarvitaanko lapsi kuolemaan /vammautumaan ennenkö kortti lähtee, näitäkin tilanteita ollut.


Epätoivoisuutta pukkaa! Että nuoret, jolle tämä palsta lähinnä niin miettikää milloin lapsenne teette. Ei yhteisiä shoppailuita, vaan tena vaipan ostoon.