Heips!
Koirani (melkee lapukka) 8 viikkonen ei millään kävelis ulkona, tekee kyllä pisut ja kakit sinne, mut kun tulis aika hiukka kävellä, ni lysähtää istumaan nokka kohti kotia ja vikisee. Tulee kyllä luo kun pyytää mutta istahtaa taas ja vikisee ja yrittää syliin(en ole ottanu syliin)Hirveesti oon koittanu kehuu kun rupee liikkumaan, mut ei auta. leluja kokeillu ja makupaloja, mutta ne ei ulkona kiinnosta. Mitenkä sen sais liikkumaan, ei oikee raaskis vetää kun pulkkaa perässä.
Pitäs vähän saada puhtia pois, kun kotio pääsee ja kotona ollessa valveilla, se on ihan mieletön energia pakkaus... syö kaikkee puree hyppii haukkuu juoksee kun päätön kana...
Oisko hyviä neuvoja???
(ainii vien sen aina ulos kun on heränny, syöny leikkiny tai kun on "vahinko" tulossa ja sit ihan muuten vaan)
Koirani (melkee lapukka) 8 viikkonen ei millään kävelis ulkona, tekee kyllä pisut ja kakit sinne, mut kun tulis aika hiukka kävellä, ni lysähtää istumaan nokka kohti kotia ja vikisee. Tulee kyllä luo kun pyytää mutta istahtaa taas ja vikisee ja yrittää syliin(en ole ottanu syliin)Hirveesti oon koittanu kehuu kun rupee liikkumaan, mut ei auta. leluja kokeillu ja makupaloja, mutta ne ei ulkona kiinnosta. Mitenkä sen sais liikkumaan, ei oikee raaskis vetää kun pulkkaa perässä.
Pitäs vähän saada puhtia pois, kun kotio pääsee ja kotona ollessa valveilla, se on ihan mieletön energia pakkaus... syö kaikkee puree hyppii haukkuu juoksee kun päätön kana...
Oisko hyviä neuvoja???
(ainii vien sen aina ulos kun on heränny, syöny leikkiny tai kun on "vahinko" tulossa ja sit ihan muuten vaan)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Labbikset eivät yleensä ole arkoja, joten ehkä se toinen rotu joka siinä on, aiheuttaa tuon arkuuden. Onkohan siinä paimenkoiraa seassa?
Älä väkisin yritä ulkoiluttaa sitä esimerkiksi liikenteen seassa. Kyllä se sitten pikku hiljaa, kun viikkoja karttuu, tottuu siihen. Meillä on nyt labbiksen jälkeen corgi. Sillä oli samoja ongelmia pikkupentuna, ettei se olis millään halunnut lähteä pois kotipiiristä. Vieläkin se pelkää autoja, mutta kyllä lähtee iloisena kävelylle.
Olisiko mahdollista että alkuun kantaisit sitä johonkin rauhalliseen paikkaan missä ei ole autoja eikä muita koiria?
emä puhas lappis ja isän jompi kumpi vanhempi ajokoira ja toinen lappis.
Asutaan ihan metsän vieressä ja yleensä kannankin sen tuonne metsätielle missä aika rauhallista on.
Et mainitse tuossa kuljetatko koiraa lenkillä taluttimessa ja saako se muuten olla tarpeita tehdessään irti. Hihna on monen koiran mielestä ikävä juttu, varsinkin jos omalla pihalla saa olla irti. Olisi myös hyvä tietää miten reagoitte kun koiraa temmeltää sisällä. (komennatteko, kiellättekö, leikitte lisää vai ette ole huomaavinaan...?)
Nyt sulle itselle on haastetta siinä, että onnistut tekemään lenkistä maailman hauskimman ja kivoimman jutun, missään ei ole niin kivaa kuin lenkillä. (koirien edessä joutuu tekemään välillä itsestään niin hölmön, että naapurit kattoo välillä todella pitkään, mutta mikäs siinä pääasia, että koira oppii)
Ole ennen lenkille lähtöä kotona neutraali, kotihan on mielestäsi melko tylsä paikka. Taluttimen laitosta alkaa hauskuus, jee tosi kivaa! (kokeile aluksi muussa tilanteessa miten saat koirasi innostumaan kunnolla) Ole lähtiessä itsevarma, jos olet epävarma, että mitenkähän tämä nyt taas menee tai vielä pahinta olet valmiiksi haappamana ettei tästä mitään tule, pentu alkaa varmasti jarrutella.
Leikkikää ensimmäisillä kerroilla, ei tavoitteitakaan pitemmälle kuin metsä tien alkuun. Koiran istuttua kutsu se luoksesi ja koita saada se innostumaan, pian se huomaa, että yhdessä on tosi kivaa!
Jos mahdollista pyydä joku heittämään tiedät autolla vaikka kilometrin päähän ja kävelkää sieltä kotiin. Älä anna koiran vetää itseäsi kotiin vaan anna sen ymmärtää, että se olet sinä joka määräät suunnan.
Voit myös kokeilla, että kävelet autolta eteenpäin jonkin matkaa ja palaatte autolle tai auto tulee hakemaan. (nämä ovat vain yksittäisiä harjoituksia, joista ei kannata tehdä rutiinia)
Mikäli teillä on "koira tuttuja" tai muita omia koiria joiden kanssa pentu tulee hyvin toimeen ja leikkii, lähtekää välillä (näitäkään ei joka kerta) yhdessä lenkille.
Niin ja kotiin tulohan oli sinustakin paljon tylsempää kuin lenkille lähtö, eikö?!
On hyvä jos pentu saa vapaasti tutustua toisiin koiriin ja uusiin ihmisiin, eikä niin että vieraiden/auton tullessa vastaan otat sen syliin. Näin vain vahvistat sen pelkoa tai arkuutta, annat koiran ymmärtää naapurin mummon olevan niin pelottava että se voi vaikka puraista, vähintään hyökkää päälle. Autoa pelkäävän koiran huomio pitää kiinnittää muualle ja ihmisiä sekä koiria pelkäävää pitää rohkaista ja mennä itse juttelemaan vaikka oma koira epäröi.
Lenkin ja hihnassa kulkemisen on oltava paljon hauskempaa, kuin kaikki muut jutut kotona yhteensä!
Toivottavasti tästä on edes vähän apua.