Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin, kun yritin myydä kuplahintaista homekorsuani. Kiinteistövälittäjä lupasi tähtitieteellisen hinnan tästä vanhasta mörskästä. Korupuheita kuunnellessa tuntui siltä että kyllä siihen kuuluu taivaspaikkakin sitten kaupan päälle kun toimeksiantosopimuksen allekirjoittaa.
Kyllä en ehtinyt kovinkaan monta heilautusta kiikussani ottaa kun puhelin pärisee soimaan. Se on sellainen perinteinen, numerokiekolla varustettu malli. Välittäjä soitti. Sanoi että ennen ensiesittelyä pitäisi korsun hinta tarkistaa markkinavoimia vastaavaksi. Minä vähän ihmettelin sitä kielenkäyttöä. Ei se kovin karkealta kuulostanut, en sitä sano, mutta en minä ymmärtänyt niistä sanoista puoltakaan. Oli siinä niin monta epämääräistä sanaa, puhui markinaaleista ja vaikka mistä. Minä sanoin välittäjälle että tee mitä haluat, sinähän se ammattilainen olet.
No sitten tuli se esittelypäivä, sunnuntai. Väkeä lamppasi sisälle ja ulos. En minä niitä laskemaan ehtinyt, montako uteliasta oli kurkkimassa paikkoja, mutta olisiko tusinan verran ollut. Onneksi sitä ei kestänyt pitkään, olisi muuten pitänyt kepin kanssa alkaa ajamaan kuin karjaa ulos niitä paikkojen penkojia. Laatikoitakin kurkkivat! Ei minkäänlaisia käytöstapoja.
Samana sunnuntai-iltana taas puhelin pärisee soimaan, sama välittäjä. Sanoi että nyt on semmoinen tarjous jotta nimi paperiin äkkiä. Kyllä ei enempää voi ihminen hätähousu olla, kuin tuo välittäjä, sen sanon. Kysyin mikä se semmoinen tarjous on. Vähän hennolla äänellä kuuluu hetken päästä "Kolmekymmentäkaksituhatta euroo, eli melkeen kakssataatuhatta vanhaa mummomarkkaa". Kyllä täytyy sanoa jotta onpahan tuolla hienostelijalla otsaa kehua tuommoista tarjousta! Korsun hintahan on satatuhatta euroa eli kuusisataatuhatta mummomarkkaa ja se lukee lapuissakin. Nuokin pitää aina varmuudeksi tarkistaa, nuo markat. Ei se vanha valuutta mihinkään ole kadonnut, minä olen sitä mieltä.
Taas puhelimesta ei kuulunut kuin huokauksia. Ja sitten: "Mutta hintaahan tarkistettiin, sinun luvalla, ja laitoin sen kuuteenkymmeneentuhanteen." Kyllä nyt meni jo ihan sekavaksi tämä kaveri. Voisi hänen olla parempi painella suoraa päätä sairaalaan ettei mun tarvi enää sitä sinne toimittaa. Kuusikymmentätuhatta! Ja taas niitä kummallisuuksia perään: "Katos, nyt on niin että markkinat määrää hinnan ja ostajat on niin hintatietoisia." Totta ihmeessä ne on hintatietoisia, sehän ilmoitettiin julkisesti lehdessäkin. Mutta mikä se on kun markkinat on alkaneet hintaa määräämään. Kyllä minä olen isäntä omassa korsussa ja määrään sille hinnan! Sanoin sille välittäjälle että painu helevettiin.
Kyllä en ehtinyt kovinkaan monta heilautusta kiikussani ottaa kun puhelin pärisee soimaan. Se on sellainen perinteinen, numerokiekolla varustettu malli. Välittäjä soitti. Sanoi että ennen ensiesittelyä pitäisi korsun hinta tarkistaa markkinavoimia vastaavaksi. Minä vähän ihmettelin sitä kielenkäyttöä. Ei se kovin karkealta kuulostanut, en sitä sano, mutta en minä ymmärtänyt niistä sanoista puoltakaan. Oli siinä niin monta epämääräistä sanaa, puhui markinaaleista ja vaikka mistä. Minä sanoin välittäjälle että tee mitä haluat, sinähän se ammattilainen olet.
No sitten tuli se esittelypäivä, sunnuntai. Väkeä lamppasi sisälle ja ulos. En minä niitä laskemaan ehtinyt, montako uteliasta oli kurkkimassa paikkoja, mutta olisiko tusinan verran ollut. Onneksi sitä ei kestänyt pitkään, olisi muuten pitänyt kepin kanssa alkaa ajamaan kuin karjaa ulos niitä paikkojen penkojia. Laatikoitakin kurkkivat! Ei minkäänlaisia käytöstapoja.
Samana sunnuntai-iltana taas puhelin pärisee soimaan, sama välittäjä. Sanoi että nyt on semmoinen tarjous jotta nimi paperiin äkkiä. Kyllä ei enempää voi ihminen hätähousu olla, kuin tuo välittäjä, sen sanon. Kysyin mikä se semmoinen tarjous on. Vähän hennolla äänellä kuuluu hetken päästä "Kolmekymmentäkaksituhatta euroo, eli melkeen kakssataatuhatta vanhaa mummomarkkaa". Kyllä täytyy sanoa jotta onpahan tuolla hienostelijalla otsaa kehua tuommoista tarjousta! Korsun hintahan on satatuhatta euroa eli kuusisataatuhatta mummomarkkaa ja se lukee lapuissakin. Nuokin pitää aina varmuudeksi tarkistaa, nuo markat. Ei se vanha valuutta mihinkään ole kadonnut, minä olen sitä mieltä.
Taas puhelimesta ei kuulunut kuin huokauksia. Ja sitten: "Mutta hintaahan tarkistettiin, sinun luvalla, ja laitoin sen kuuteenkymmeneentuhanteen." Kyllä nyt meni jo ihan sekavaksi tämä kaveri. Voisi hänen olla parempi painella suoraa päätä sairaalaan ettei mun tarvi enää sitä sinne toimittaa. Kuusikymmentätuhatta! Ja taas niitä kummallisuuksia perään: "Katos, nyt on niin että markkinat määrää hinnan ja ostajat on niin hintatietoisia." Totta ihmeessä ne on hintatietoisia, sehän ilmoitettiin julkisesti lehdessäkin. Mutta mikä se on kun markkinat on alkaneet hintaa määräämään. Kyllä minä olen isäntä omassa korsussa ja määrään sille hinnan! Sanoin sille välittäjälle että painu helevettiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mainiosti kirjoitettu!
kjäh kjäh kjäh! entiedä kenelle tässä pitäisi nauraa mutta kyllä naurattaa! hieno novelli!
Taisipa tuossa pahoittaa mielensä myyjän lisäksi välittäjä ja ostajakin :) Karrikoidusti ja hauskastikin kirjoitettu juttu, mutta taitaapa juurikin tuossa olla perimäinen syy miksi talokauppa on seis.