Tuntuu kuin minua varten ei olisi ketään. toisaalta tiedän että jos odotan tarpeeksi, joku pysähtyy hetkeksi eteeni ja poimii minut elämäänsä.
Rankinta elämä on silloin kun tuntuu että jokaisella muulla on joku paitsi minulla.
Haluaisin vaan itkeä.
Tiedäthän että lähtösi jälkeen minulla ei ole ollut ketään.
Ei ketään joka lohduttaisi minua painajaisöinä. Pyyhkisi kyyneleitäni tai vain kertoisi rakastavansa minua. Ei ole ollut ketään.
Istun pimeässä ja odotan. vaikka elämäni loppuunasti.
Rankinta elämä on silloin kun tuntuu että jokaisella muulla on joku paitsi minulla.
Haluaisin vaan itkeä.
Tiedäthän että lähtösi jälkeen minulla ei ole ollut ketään.
Ei ketään joka lohduttaisi minua painajaisöinä. Pyyhkisi kyyneleitäni tai vain kertoisi rakastavansa minua. Ei ole ollut ketään.
Istun pimeässä ja odotan. vaikka elämäni loppuunasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistan alkuajat vaimoni lähdön jälkeen, olin yksin vaikka olisin ollut ihmisjoukossa. Oikeastaan tunsin olevani jossain toisessa ulottuvuudessa, josta itse havannoin muita, mutta muut eivät huomanneet minua lainkaan, olin läpinäkyvä. Se oli karmeaa aikaa, kaipasin ja surin. Kotiin tullessani sydän hakkasi toivosta, jospa hän olikin palannut, ja sitten pettymys.Yöllä heräsin katsomaan näkyykö tuttu kohouma vieressä.
En toivo kellekkään sellaista kaipauksen ja ikävän aiheuttamaa eristäymisen tunnetta. Tuntui että minussa täytyi olla jotain vikaa, koska vaimo, exvaimo ei jaksanut jatkaa kanssani, vaan lähti toisen mukaan.
minun yksinäisyyden tunne on jatkunut jo vuosia... elän perheessä jossa kehenkään ei voi luottaa... vanhempani eivät toimi olkapäänäni vaikeina hetkinä ja sisarukseni viihtyvät keskenään... onneksi minulla on muutamia aikuis ystäviä jotka voivat neuvoa minua elämässä vaikeina hetkinä...
Toinen hups. :(
:)