Lisää kasvatusta kouluihin ! Heti !

Kyllähän koulut parhaansa tekevät, samoin yksittäiset opettajat.

Yläkoulussa kukin aineenopettaja tapaa oppilaitaan parhaimmillaankin vain muutaman tunnin viikossa ja oppilaita on yleensä opettajaa kohti sellaiset 200-400. Tunneilla on yleensä tarkoitus oppia kyseistä oppiainetta ja edetä siinä opetussuunnitelman mukaisesti. Aika iso osa tunnista menee usein erilaisten triviaalien juttujen hoitamiseen: puuttuu kyniä ja oppimateriaaleja, tullaan myöhässä, häiritään open ja toisten oppilaiden työskentelyä, tarvitaan riitojen ja kiusaamisten selvittelyä... Vaikka oppilaista suurin osa on tavallisia hyvin käyttäytyviä nuoria, joukkoon mahtuu myös monia, joilla on ongelmia (tai jotka niitä koko ajan hankkivat).

Vaikka saisin kaksi vuosiviikkotuntia yksinomaan kasvatuksellisten asioiden hoitamiseen, en usko sillä suuria saavuttavani. En ole huomannut merkittävää eroa oppilaiden ongelmien määrässä ja suuruudessa, vaikka olen joidenkin luokkien kanssa pitänyt säännöllisesti luokanvalvojanvartteja tai -tunteja. Mistä saataisiin rahat tähän työhön, nytkin jaossa on vain niukkuutta? Oppilaiden ja vanhempien mielestä koulupäivät ovat nykyiselläänkin toisinaan liian pitkiä. Ymmärräthän, että antamasi tehtävä on mahdoton?

Yhä useammin käy niin, että kun lapsi saa koulussa rangaistuksen tai huonon käytösnumeron, vanhemmat tulevat linjoja pitkin, kun kotona ei ole mitään ongelmia. Eivät he ihan helpolla usko, että koulussa lapsi todellakin on melkein toinen persoona. Toisinaan on niin, että vanhemmat itsekin huomaavat, että nuorella menee nyt liian lujaa eikä mikään puhe tehoa. Silloin pyydetään koululta apua, mikä sinällään on tietysti hyvä. Varsinkin yläkoulun mahdollisuudet korjata tilannetta ovat aika huonot, koska silloin on kasvatus KOTONA mennyt pieleen jo toistakymmentä vuotta.

Koulujen kuraattorit ja terveydenhoitajat sekä koulupsykologit ovat yleensä ylityöllistettyjä ja opettajien ammattitaito ei välttämättä riitä pahojen ongelmien ratkaisemiseen - eikä sen tarvitsekaan. Myös vaitiolovelvollisuus sitoo, emme voi kertoa kollegoille likimainkaan kaikkia asioita, joita oppilaasta tietoomme on tullut - joko vanhemmilta tai oppilaalta itseltään.

Sen sijaan, että lasten ja nuorten (=vanhempien) kaikki ongelmat yritetään siirtää koulun ratkaistaviksi, pitäisi perheiden tilanne kartoittaa säännöllisesti jo päivähoidosta, eskarista tai ekaluokasta lähtien ja todellista apua olla saatavissa riittävästi. Jos vanhemmat eivät ymmärrä tehtäväänsä ja vastuutaan, mitä oikeasti on tehtävissä? Tiedän, että jo lastenneuvoloissakin tehdään todella paljon työtä perheiden hyvinvoinnin ja kasvatuksen eteen, mutta silti ongelmaperheitä on paljon.

Olet ottanut esille ikuisuuskysymyksen. Ehdottamasi ratkaisu on hyvä, mutta ei toteuttamiskelpoinen.

Kärttyisä vanhus: mitä jos sitä opetusta annettaisiin niille lapsista haaveleville tai ne kasvattamatta jättäneille? Koulussa opiskellaan kouluaineita, kotona opitaan käyttäytymisen malli jota sovelletaan koulussa.