Pehmustettu pulpetti?

Muut siis jo aikuisia, yksi on vielä ala-asteella.

Ehkä ilmaisin itseäni epäselvästi. Ajattelitko, että valitan työstäni? Siitä ei suinkaan ollut kysymys! Mutta miksi mainitsit erikseen opettajan tuolin?

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että oppilaiden työpisteisiin pitäisi todellakin panostaa enemmän. Tiedän hyvin, että rahasta kaikki on kiinni. Meillä on esim. ATK-luokassa oikeat pehmustetut työtuolit, joiden korkeuden voi säätää. Ikävä kyllä, niiden käyttöikä näyttää jäävän lyhyeksi, ei niinkään kulumisen, vaan tahallisen vaurioittamisen vuoksi. Siinä on asia, joka ei ole ihan nopeasti ja helposti käsitettävissä.

Useasti tunnen syvää myötätuntoa ysiluokkalaista rotevaa ja pitkää äijää kohtaan, kun hän ruotsintunnin alkajaisiksi yrittää viikata vartensa kuudesluokkalaisen pulpettiin. Niinpä olenkin pyytänyt kaikkeen pystyvää ja kaiken hoitavaa talkkariamme tuomaan kyseiseen luokkaan, jos jossakin osuu silmään joutilaita isompia pöytiä ja tuoleja. Jonkin verran niitä onkin ja ysin pojat ottavat ne tarvittaessa käyttöön (useimmiten myös palauttavat luokan takaosaan), mutta kuutosten oma ope, joka kyseisessä luokassa opettaa varmaan parikymmentä tuntia viikossa, ei luonnollisestikaan oikein tykkää siitä, että luokassa on niin paljon tavaraa. Toistaiseksi olemme päässeet neuvotteluratkaisuun, kun kumpikin ymmärrämme toistemme kannan. Ehkäpä ensi jaksossa minulla ei ole ysin tunteja kyseisessä opetustilassa.

Edellisessä koulussa, jossa opetin, varsinkin tytöt olivat ottaneet tavakseen roudata mukana omaa tuolinpehmustetta. Joillakin oli vaikka kuinka hienoja valinnaisessa tekstiilityössä itse suunniteltuja ja toteutettuja persoonallisia luomuksia. Jopa niin hienoja, että oli sääli, kun niiden päälle istuttiin! ;-)

Huoh! kirjoitti:

Ehkä ilmaisin itseäni epäselvästi. Ajattelitko, että valitan työstäni? Siitä ei suinkaan ollut kysymys! Mutta miksi mainitsit erikseen opettajan tuolin?

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että oppilaiden työpisteisiin pitäisi todellakin panostaa enemmän. Tiedän hyvin, että rahasta kaikki on kiinni. Meillä on esim. ATK-luokassa oikeat pehmustetut työtuolit, joiden korkeuden voi säätää. Ikävä kyllä, niiden käyttöikä näyttää jäävän lyhyeksi, ei niinkään kulumisen, vaan tahallisen vaurioittamisen vuoksi. Siinä on asia, joka ei ole ihan nopeasti ja helposti käsitettävissä.

Useasti tunnen syvää myötätuntoa ysiluokkalaista rotevaa ja pitkää äijää kohtaan, kun hän ruotsintunnin alkajaisiksi yrittää viikata vartensa kuudesluokkalaisen pulpettiin. Niinpä olenkin pyytänyt kaikkeen pystyvää ja kaiken hoitavaa talkkariamme tuomaan kyseiseen luokkaan, jos jossakin osuu silmään joutilaita isompia pöytiä ja tuoleja. Jonkin verran niitä onkin ja ysin pojat ottavat ne tarvittaessa käyttöön (useimmiten myös palauttavat luokan takaosaan), mutta kuutosten oma ope, joka kyseisessä luokassa opettaa varmaan parikymmentä tuntia viikossa, ei luonnollisestikaan oikein tykkää siitä, että luokassa on niin paljon tavaraa. Toistaiseksi olemme päässeet neuvotteluratkaisuun, kun kumpikin ymmärrämme toistemme kannan. Ehkäpä ensi jaksossa minulla ei ole ysin tunteja kyseisessä opetustilassa.

Edellisessä koulussa, jossa opetin, varsinkin tytöt olivat ottaneet tavakseen roudata mukana omaa tuolinpehmustetta. Joillakin oli vaikka kuinka hienoja valinnaisessa tekstiilityössä itse suunniteltuja ja toteutettuja persoonallisia luomuksia. Jopa niin hienoja, että oli sääli, kun niiden päälle istuttiin! ;-)

Lue lisää

Mainitsin erikseen opettajan tuolin siksi, että siinä opettajan seisoessa ja selittäessä olin kateellinen siitä pehmustetusta melkein uudesta tuolista, jossa opettaja ei siis istunut kertaakaan. Itse istuin yhtä leppoisasti kuin kirkon penkissä. Opiskelu on lapsen työtä, viihtyisyys/mukavuus on heillekkin tärkeää ihan samalla lailla. Kunnallinen maailma on ihmeellinen. Jos sairaaloissa tai kaupungintalon odotustiloissa on pehmustetut tuolit ja sohvat (jotka lötköttää usein tyhjinä) miksi lapset istuvat vanerin päällä päivästä toiseen.