Itken ja suren ja syytän itteeni, kun menkat alkaa. On kokeiltu kaikkea, testit, jumpat vitamiinit yms. Yli vuosi jo yritetty, kummassakaan ei pitäs olla vikaa...
Jos jollekin kerron tästä, hän katsoo ihan outona ja sanoo ettei tuo vielä ole mitään, mutta ootappas kun hän kertoo kuinka häneltä katkesi kynsi...
Pitäisikö tässä alkaa uskoo kohtaloon? Miksi se pieni otus ei tee pesää mun masuun?
Jos jollekin kerron tästä, hän katsoo ihan outona ja sanoo ettei tuo vielä ole mitään, mutta ootappas kun hän kertoo kuinka häneltä katkesi kynsi...
Pitäisikö tässä alkaa uskoo kohtaloon? Miksi se pieni otus ei tee pesää mun masuun?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Oletteko käyneet tutkimuksissa? Jos ette, niin kannattaa mennä. Jos syy selviää, niin on paljon helpompi olla ja sitten asialle voi tehdäkin jotain. Niin se ainakin omalla kohdallani oli. Yritystä on takana useampi vuosi ja pari lapsettomuushoitoakin. Ei voi ainakaan syyttää itseänsä siitä, ettei ole vienyt asiaa eteenpäin. Hoidothan ovat tietysti subjektiivinen asia sinänsä, toinen hyväksyy ne, toinen ei. Suosittelen kuitenkin tutkimuksiin menoa, oman mielenrauhan takia. Jos se ei tunnu omalta, niin toivottavasti onnistaa muutenkin. Tsemppiä!! :)