Tälle viestille saattaisi kenties löytyä aihepiiriltään parempikin palsta, mutta olen huomannut että magia-palsta on suomi24:sen uskonto-osion kenties asiallisin keskustelupaikka.
Pyydän jo etukäteen anteeksi tekstin mahdollista katkelmallisuutta. En ole ikinä ollut kovin hyvä ilmaisemaann itseäni kirjallisesti.
Ja asiaan... Eilen menimme baari-illan (En tarkoita mitään ryyppäämistä kuitenkaan) jälkeen kahden kaverini kanssa istumaan yötä tämän toisen kaverin kämpille.
Aloimme aluksi keskustelemaan melko arkisista asioista, kuten siitä kuinka he eivät oikein sopeudu lukionsa muiden oppilaiden joukkoon (Kaverini käyvät lukion kolmatta luokkaa, itse kirjoitin keväällä) ja meidän ala-astekokemuksistamme (Lähinnä liittyen koulukiusaamiseen).
Jossain vaiheessa keskustelu johti poluille, joille olemme usein ennenkin harhailleet (Harhailleet ehkä väärä ilmaus, hakeutuneet kenties parempi). Keskustelimme siitä, kuinka joskus epäilemme muiden ihmisten, olentojen, yms. olevan vain oman mielemme luomusta (Itselläni oli tämmöinen vaihe n. vuosi sitten). Kaverini myös kertoi hieman aihetta sivuten, että hänestä usein tuntuu että koko maailma pyörisi hänen ympärillään ja häntä tarkkailtaisiin jatkuvasti. Tästä keskustelu johti vainoharhaisiin ajatuksiin siitä, kuinka paljon tietoa meistä on kerätty koko elämämme ajan.
En osaa selittää keskustelumme kulkua kovin hyvin mutta jossain vaiheessa selitin kaverilleni A jotain siitä, kuinka kerran yöllä herätessäni sain tunteen, että pian näkisin, mitä on tämän olevaisen takana jota näen. Kaverini kuunteli puhettani melko kiihtyneen oloisena ja yhtäkkiä käänsi katseensa nopeasti sivulle päin hyvin järkyttyneen näköisenä. Hän kertoi nähneensä samanlaisen varjo-olion, joita hän oli viimeksi nähnyt pienenä penskana. Olentoa hän kuvaili melko saman näköiseksi kuin exit-kylteissä oleva juokseva musta mies. Pelottavintä hän sanoi oliossa olevan sen, että se liikkui aivan luonnottoman oloisesti (Hän puhui myös jotain olion läikkämäisyydestä). A:n reaktio oli hyvin aito ja voin melko suurella varmuudella sanoa, että hän ei puhunut paskaa.
Tämän jälkeen A sanoi huomanneensa tunteen jota hän kuvaili aivan kuin jokin lukko olisi avattu. Minä ja B kerroimme myös tunteneemme sen. En osaa kovin kuvailla tunnetta muuten kuin siten, että siihen liitty ruumiin tärinää (Aivan kuin olisi ollut kylmä) ja kihelmöintiä. B kertoi myös, että hänen aistinsa tuntuivat korostuineilta. Esim. puheeni sattui hänen korviinsa. Tunteeseen myös liittyi kova pelkotila. Vahvimmin luultavasti kuitenkin A:lla ja B:llä. A ei halunnut liikuttaa katsettaan jottei näkisi varjo-olentoa uudestaan. B taas kertoi olevansa todella herkkä henkimaailman asioille ja haluavansa perääntyä tilanteesta (Meistä nimittäin tuntui aivan kuin olisimme murtautuneet jostain läpi ja matkalla johonkin ihmeelliseen, mutta myös hyvin pelottavaan kohteeseen). Puhuimme asiasta vielä kauan. Jotenkin tuntui, että emme olisi pystyneet lopettamaan tähän. B halusi palata takaisin, koska hän pelkäsi, että ei pystyisi tämän jälkeen oleskelemaan asunnossaan yksin ilman samanlaista pelkoa silloin tällöin. Itseäni olisi kiehtonut mennä vielä hieman pidemmälle, vaikka pidin parempana ideana sitä, että hankkisimme aluksi tieto siitä mihin olimme menossa sekä henkistä vahvuutta pelon nujertamiseksi. A tuntui haluavan jatkaa pelosta huolimatta. Lopulta päätimme perääntyä tilanteesta lähinnä B:n mielenrauhan säilyttämiseksi.
A ja B spekuloivat, että kyseessä saattaisivat olla pahat henget (Äh, täytyy yksinkertaistaa asioita hirveästi, äsköiseen päättelyynkin kului ainakin reilu tunti). Itse taas uskoin lähinnä, että syynä tilanteen aiheuttamaan pelkoon oli vain ihmisen tuntemattoman pelko, tms. (Taas yksinkertaistusta) ja että olimme matkalla lähinnä syvälle ihmisen (Siis meidän) sisälle, piilotajuntaan.
Hmmm... Olen ehkä unohtanut joitakin tapahtumia ja sekoittanut niitä keskenään, mutta uskoisin tämän tarinan antavan edes jonkinlaisen kuvan kokemuksestamme. Nyt haluaisin kuulla pohdintaa aiheesta jo teorioita siitä mitä se oli, mitä meille tapahtui. Onko meillä vain liian villi mielikuvitus vai tapahtuiko jotain oikeasti?
Olisi vielä paljon kirjoitettavaa aiheesta, mutta nyt pitää päästää pikkuveli koneelle.
Murtauduimme jonkin läpi eilen.
19
2002
Vastaukset
- Qadesha
Varmasti saat vielä vastauksia joissa käydään läpi mahdollisesti käyttämienne aineiden laatu, ja saattaapa joku Jeesuksen ystäväkin ilmoittautua. Tämä minun vastaukseni on sellainen mitä ei kannata ottaa vakavasti; tulipahan vain mieleeni...
Carlos Castaneda, tuo New Age -shamanismiin ehkä syyttä suotta liitettävä kirjallinen lahjakkuus on väkertänyt monta kirjaa, joista suomentamaton taitaa olla vielä "The Active Side of Infinity". Tässä kirjassa äijä keskittyy enempi lapsuusmuistoihinsa (oikeisiin tai tekaistuihin), mutta on siellä semmoinenkin pikku jännyyden täky kuin ajatus "flyer"-nimellä kutsutuista olennoista. Nämä olisivat jo ammoisina aikoina jostakin hevon kuusesta tänne Maahan tulleita olentoja, jotka alkavat tuotapikaa loisia ihmisen energialla kun ihminen vain tänne syntyy. Flyer kehittää ihmisessä keinopersoonan (egon) joksi ihminen itsekin itseään kuvittelee, mutta todellisuudessa ihminen ei ole oma itsensä... Ja sehän vissiin syö ihmistä, se että on aavistus siitä että ei ole oman itsensä täydessä potentiaalissa, vaan pelkkä feikki ja flyerin ruokaa.
Herkkä ihminen voisi periaatteessa nähdä tuollaisen varjo-olion, mustan hahmon, joka yhtäkkiä jossakin häilähtää. Ja rankan itsekasvatuksen putken päälle voi ehkä päästä omasta loisestaan eroon.
Mutta todellakin, älä ota tätä tosissasi. CC on voinut keksiä varjo-olionsa kukatietää vaikkapa Babylon 5 -sarjasta...
Filosofisella tasolla idea voi kuitenkin olla käyttökelpoinen. Olemmeko todella niitä joita meidän piti alunperin olla? Onko energiamme omassa käytössämme, vai onko meillä loisia (viha, kateus, itsetärkeys, masennus jne.)?- Lumia
>>Tässä kirjassa äijä keskittyy enempi lapsuusmuistoihinsa (oikeisiin tai tekaistuihin), mutta on siellä semmoinenkin pikku jännyyden täky kuin ajatus "flyer"-nimellä kutsutuista olennoista.>>
Kirjoitin juuri tuonne etusivulle juttua tästä. En tiennyt että joku muukin on keksinyt niille olennoille nimen "flyer".
>>Flyer kehittää ihmisessä keinopersoonan (egon) joksi ihminen itsekin itseään kuvittelee, mutta todellisuudessa ihminen ei ole oma itsensä... Ja sehän vissiin syö ihmistä...vaan pelkkä feikki ja flyerin ruokaa.>>
Olen nähnyt flyereita 13-vuotiaasta lähtien, ja koska näen niitä yhä kiihtyvässä tahdin, minulla on ollut mahdollisuus tutkia/tarkkailla niitä. Ja tuo mistä puhuit on valitettavasti täysin totta. Kuulostaa naurettavalta, mutta helpoin keino havaita tällainen flyeri itsessään, on alkoholin vaikutuksen alaisena.
>>Herkkä ihminen voisi periaatteessa nähdä tuollaisen varjo-olion, mustan hahmon, joka yhtäkkiä jossakin häilähtää. Ja rankan itsekasvatuksen putken päälle voi ehkä päästä omasta loisestaan eroon.>>
Itse pääsin minua otteessaan pitäneestä flyerista eroon parisen vuotta sitten. Se ei ollut helppoa, ja aluksi tuntui kuin minusta olisi puuttunut pala. Kaipasin sitä takaisin, ja olin jopa vihainen, että olin muuttunut..Mutta se oli vain jonkinlaista vieroitusoiretta..
Monet ihmiset ovat kanssani keskusteltuaan alkaneet näkemään näitä olentoja. Mm. eräs ystäväni näki ensimmäisen kerran flyerin n. puoli vuotta sitten. Sittemmin hän on alkanut nähdä niitä säännöllisemmin..Hän oli käymässä luonani about pari viikkoa sitten, kun näin yht äkkiä flyerin joka kulki hitaasti katonrajaa pitkin (kun ne yleensä viipottavat tajutonta vauhtia). Osoitin/seurasin sitä sormellani, ja sanoin ystävälleni että katsoo..aluksi hän ei nähnyt mitään, mutta sitten hän yht äkkiä hätkähti, ja näki sen. Ja hän pystyi kuvailemaan sen minulle täysin sellaisena kuin minäkin sen näin :)
>>Mutta todellakin, älä ota tätä tosissasi. CC on voinut keksiä varjo-olionsa kukatietää vaikkapa Babylon 5 -sarjasta...>>
Suosittelen että otatte tosissanne, sillä ne ovat todellisia.
- Rödfinne
Kuten Q. tuossa jo viittasikin, aloin minäkin epäillä mahd. canna-osaston vaikutusta asiaan. En väitä, että kyse olisi kuitenkaan mistään "epätodellisesta" vaan päinvastoin "laajentuneesta" ja jopa "kollektiivisesti laajentuneesta ja herkistyneestä tajunnasta" kokea ja herkistyä muutoin huomaamattomille vaikutteille. Tai jotain. Käytännössä: bisse, väsymys ja canna teettävät tuon kaltaisia havaintoja.
Joskus nuoruudessani lukemissani romanttisissa kauhunovelleissa kuvattiin ihmissudet juuri mainitsemasi kaltaisiksi varjo-olennoiksi. Mutta olette oikeassa: elämä on elokuvaa ja valkokankaan takana vaanivat olmimaiset tummat hahmot. Ihan oikeasti: katsokaa joskus muumeja ja kiinnittäkää huomionne Tove Jansonin kehittelemään Mörköön. Tove on nähnyt saman kuin te - ja minä.- Satyr
Rödfinne kirjoitti:
"En väitä, että kyse olisi kuitenkaan mistään "epätodellisesta" vaan päinvastoin "laajentuneesta" ja jopa "kollektiivisesti laajentuneesta ja herkistyneestä tajunnasta" "
Joo, itseänikin usein ärsyttää kun päihteillä saadut mystiset kokemukset katsotaann valheellisiksi ja harhaksi. Jokin aika sitten suuntauduin vielä vahvasti päihteillä saavutettuihin mystisiin tiloihin (Vaikka en montaa kertaa kokeillukkaan [Sieniä ja kannabista)). Nykyään alan kääntyä muiden tekniikoiden puoleen. Haluan enemmän kontrollia kokemuksiini. Haha, taidanpa olla aika klisee ;)
Emme muuten olleet käyttäneet muita päihteitä kuin alkoholia tapahtumailtana.
Rödfinne kirjoitti:
"Ihan oikeasti: katsokaa joskus muumeja ja kiinnittäkää huomionne Tove Jansonin kehittelemään Mörköön"
Mörkö onkin aina ollut lempihahmoni muumeista. Pitääpä joskus katsoa kaikki vanhat muumikasetit läpi.
- Satyr
Kiitoksia kummallekin vastauksista.
Qanesha, Olen lukenut jonkin verran Castanedaa, muotta tuota mainitsemaasi kirjaa ei ole vielä osunut kohdalle, kiitos vinkistä.
Rödfinnelle: Emme olleet nauttineet kyseisen illan aikana yhtään kannabista. Itse join kaksi lonkeroa, B yhden ja A kaksi lonkeroa sekä yhden drinkin. Hyvä arvaus siinä mielessä, että B:n kokema aistien herkistyminen kuulosti kerrottuna melko samanlaiselta kuin omat kannabiskokemukseni. - Turmelus
Olennaista mielestäni teille olisi hallita pelkoanne ja välttää pinnallisia tulkintoja. Kun kaverin kanssa kokee todellisuuden murenemista, on helppo joutua yhteiseen kauhun kierteeseen, kun toinen alkaa pohtimaan onko kyseessä paha henki vaiko mikä. Pian olette aivan jännittyneitä. Lähestyittepä tuntematonta sienien kanssa tai ilman tai tapahtuipa sellaisia asioita teille spontaanisti baarireissuilla, minä neuvoisin aina suhtautumaan tuntemattomaan avoimella mielenkiinnolla ja diplomaattisella neuvottelumielialalla. Jonkin olion tummuus tai läikkämäisyys ei vielä tarkoita sitä, että olisitte vaarassa, tai jokin kihelmöinti tai pahaenteinen tunne sitä että jokin haluaisi teille pahaa. Itselläni kokemukset todellisuuden murtumisesta olivat pitkään neuroottisia ja saivat aikaan tärinää, pelkoa ja hikoilua. Kuitenkin, kun otin asenteen, että kohtaan reilusti silmästä silmään mitä tahansa mitä eteeni tulee perääntymättä enkä anna pelolle valtaa, olen voinut kohdata entistäkin omituisempia olentoja ja mielentiloja ilman paniikkia tai fyysistä/mentaalista vauriota. Asenne todella ratkaisee tässä. Turha pelko pois ja reilua soturihenkeä ja neuvotteluhalukkuutta tilalle! Toisissa maailmoissa voi olla vaikka kuinka mielenkiintoisia olentoja ja paikkoja, mutte me typeryydessämme pidämme pahaenteisenä kaikkea mikä poikkeaa totutusta.
- Satyr
Olen samaa mieltä. Kaipa minun täytyy hieman vahvistua ennen kuin onnistun tekemään suurempia tutkimusmatkoja.
Kokemus muuten myös opetti minulle henkioppaan/jumalan/hyvän haltian, yms. merkityksen. Tollaisessa tilanteessa olisi ollut helppoa jos olisi ollut jokin suurempi taho jolta saada voimaa, vaikka tämä taho olisi kuviteltukin (En tietenkään väitä, että nuo mainitsemani auttajat olisivat välttämättä vain kuvitelmia). Taidanpa kuitenkin olla niin egomaanikko, että haluan suoriutua kuvaillun tapaisista kokemuksista ihan omin voimin. - Qadesha
Satyr kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Kaipa minun täytyy hieman vahvistua ennen kuin onnistun tekemään suurempia tutkimusmatkoja.
Kokemus muuten myös opetti minulle henkioppaan/jumalan/hyvän haltian, yms. merkityksen. Tollaisessa tilanteessa olisi ollut helppoa jos olisi ollut jokin suurempi taho jolta saada voimaa, vaikka tämä taho olisi kuviteltukin (En tietenkään väitä, että nuo mainitsemani auttajat olisivat välttämättä vain kuvitelmia). Taidanpa kuitenkin olla niin egomaanikko, että haluan suoriutua kuvaillun tapaisista kokemuksista ihan omin voimin.En minä katsoisi että se mitään egomaniaa on jos haluaa selviytyä ihan itse. Se se vasta egomaniaa on jos alkaa kuvitella että jokaisen hyvän hengen, jumalan tai ties minkä pitää heti rynnätä apuun kun minä täällä vähän pelosta vinkaisen.
Katsoin juuri Solaris-elokuvan ja yritin ymmärtää mikä niitä ihmisiä siellä avaruusasemalla niin kauheasti pelotti kun heidän vanhoja (kuolleita) tuttujaan alkoi vilistä nurkissa. Pitäisi kai itse olla vastaavassa tilanteessa että ymmärtäisi, nyt en osaa tajuta. Eikö se olisi huitsin mielenkiintoista...
Öhkömönkiäiset ja mörrimöykyt voisi ottaa samalla asenteella kuin naapurin mirrin. "En tiedä mitä aivoissasi liikkuu, mutta morjes kumminkin, annatko silittää?" No, ehkä tämä nyt on vähän turhan kepeä ja pinnallinen asenne, eikä tietenkään tyhmänuteliaasti kannata kaikkeen kajota, mutta jos ei tiedä mitä jokin on, miksi aina automaattisesti pitäisi pelätä? Varmaan se pelkääminen on jokin primitiivireaktio, kotoisin suoraan esivanhempiemme hermostosta.
Ilmoitan tällä palstalla sitten heti kun itse joskus tapaan jotain mikä irrottaa kakat irti... xD - On sitä jotain tullut nähtyä, mutta ei ikinä mitään tarpeeksi pelottavaa. - Satyr
Qadesha kirjoitti:
En minä katsoisi että se mitään egomaniaa on jos haluaa selviytyä ihan itse. Se se vasta egomaniaa on jos alkaa kuvitella että jokaisen hyvän hengen, jumalan tai ties minkä pitää heti rynnätä apuun kun minä täällä vähän pelosta vinkaisen.
Katsoin juuri Solaris-elokuvan ja yritin ymmärtää mikä niitä ihmisiä siellä avaruusasemalla niin kauheasti pelotti kun heidän vanhoja (kuolleita) tuttujaan alkoi vilistä nurkissa. Pitäisi kai itse olla vastaavassa tilanteessa että ymmärtäisi, nyt en osaa tajuta. Eikö se olisi huitsin mielenkiintoista...
Öhkömönkiäiset ja mörrimöykyt voisi ottaa samalla asenteella kuin naapurin mirrin. "En tiedä mitä aivoissasi liikkuu, mutta morjes kumminkin, annatko silittää?" No, ehkä tämä nyt on vähän turhan kepeä ja pinnallinen asenne, eikä tietenkään tyhmänuteliaasti kannata kaikkeen kajota, mutta jos ei tiedä mitä jokin on, miksi aina automaattisesti pitäisi pelätä? Varmaan se pelkääminen on jokin primitiivireaktio, kotoisin suoraan esivanhempiemme hermostosta.
Ilmoitan tällä palstalla sitten heti kun itse joskus tapaan jotain mikä irrottaa kakat irti... xD - On sitä jotain tullut nähtyä, mutta ei ikinä mitään tarpeeksi pelottavaa.Itsekin torjun monia pelkoja tietynlaisella huumorilla. Lisäksi koetan uhmakkaasti ajatella esim: "Et voi minua vahingoittaa" tms. Yleensä nämä tekiniikat toimivat, mutta joskus taas mikään ei tunnu toimivan. Olen kuitenkin huomannut että olen päivä päivältä pelottomampi.
- Qadesha
Satyr kirjoitti:
Itsekin torjun monia pelkoja tietynlaisella huumorilla. Lisäksi koetan uhmakkaasti ajatella esim: "Et voi minua vahingoittaa" tms. Yleensä nämä tekiniikat toimivat, mutta joskus taas mikään ei tunnu toimivan. Olen kuitenkin huomannut että olen päivä päivältä pelottomampi.
...voi aivan mainiosti olla käyttökelpoinen idea että mielessään tuntee rakkautta jotain tuntematonta ja pelottavaa ötökkää kohtaan. Eihän vara venettä kaada. Jos kysymys yhtään on minkäänlaisista energioista, niin ylenmääräinen raivontunne ei ehkä välttämättä olisi paras mahdollinen menettelytapa, koska saattaahan hättiäinen aistia sen ja vastata samalla mitalla.
Tai jos tuntee itsensä aivan naurettavaksi aasiksi "kuule sinua rakastetaan" -asenteen kanssa, niin ehkäpä sitten kannattaa vaan tyhjentää pää ja heittäytyä kokonaan tunteita ja mielikuvia vaille... katsoo mitä tuleman pitää.
Kovin helposti vain esim. uskovaiset haluavat ylläpitää hyvä/paha-fantasiamaailmastaan kiinni, ja lajitella näpsäkästi kaiken oudon demonien ja enkeleiden määritelmien alle. Tylsää... - OmKrimKali
Satyr kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Kaipa minun täytyy hieman vahvistua ennen kuin onnistun tekemään suurempia tutkimusmatkoja.
Kokemus muuten myös opetti minulle henkioppaan/jumalan/hyvän haltian, yms. merkityksen. Tollaisessa tilanteessa olisi ollut helppoa jos olisi ollut jokin suurempi taho jolta saada voimaa, vaikka tämä taho olisi kuviteltukin (En tietenkään väitä, että nuo mainitsemani auttajat olisivat välttämättä vain kuvitelmia). Taidanpa kuitenkin olla niin egomaanikko, että haluan suoriutua kuvaillun tapaisista kokemuksista ihan omin voimin.>> Tollaisessa tilanteessa olisi ollut helppoa jos olisi ollut jokin suurempi taho jolta saada voimaa, vaikka tämä taho olisi kuviteltukin >>
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minäkin olen periaatteesta vastaan kaikenlaisia kuviteltuja apuja. Kuviteltu suojelusenkeli tuskin nykäisee sinua esimerkiksi suojaan auton edestä. Kyseessä on lähinnä itseaivopesulla indusoitu kokemus mielenrauhasta.
Tavalliselle ihmiselle tällainen metodi on hyvä tapa välttyä kaikilta kohtaamisilta henkimaailman kanssa ("Levolle laske luojani, jeesus ole suojani" tms.), mutta niille jotka kokevat itsensä maagikoiksi, noidiksi, mystikoiksi tai uskonsotureiksi tämä on liian passiivinen ja pelkurimainen tapa kohdata tuntematon.
>> Taidanpa kuitenkin olla niin egomaanikko, että haluan suoriutua kuvaillun tapaisista kokemuksista ihan omin voimin. >>
Pidätkö haasteista? Mitä hallitsevampi ego sinulla on, sitä väkivaltaisempia ovat kohtaamisesi todellisuuden kanssa. Toisaalta, jos siitä huolimatta tarjoat kädenpuristustasi äärettömyyteen, sitä palkitsevampia ja ihmeellisempiä ovat edistyksen askeleesi, mikäli haluat avautua kommunikoimaan universumin kanssa sen omilla ehdoilla.
Parasta sinulle,
- Patakurka
Tämähän kuulostaa hyvinkin psykoottiselta. Jännää, että kaverisikin koki samaa. Onhan niitä ufojakin nähty oikein joukolla. Joukkopsykoosi on tuttu ilmiö. Jos koet asian merkitykselliseksi niin hyvä niin. Muista että mieli voi tehdä tepposet.
- Rödfinne
>>Jos koet asian merkitykselliseksi niin hyvä niin.>>
Aivan! Olet ymmärtänyt yskän: olemme tekemisissä subjektiivisen todellisuuden kanssa ja se ei tietenkään noudata ns. objektiivisuuden lainalaisuuksia. Subjektiiviset kokemukset tosin voivat olla myös jaettavissa ja niistä voi tätä kautta oppia.
>>Muista että mieli voi tehdä tepposet.>>
Niin voi. Esimerkiksi siten että pyrkii selittämään prosesseja puhki sen sijaan että tulkitsisi itse ilmiöitä. - Dude
tekemistä valveunien kanssa. Tässä olis linkki ja lisää asiasta Googgelista haulla: lucid dreaming.
http://brain.web-us.com/lucid/luciddreamingFAQ.htm
- RockLee
Hyvä, Satyr. Kuvastit tuntemuksiamme kyseisen kokemuksen aikana varsin osuvasti. Satun nimittäin olemaan "Kaveri B" ihan omana itsenään ;) En osaa selittää miksi olen niin herkkä kaikelle yliluonnolliselle ( vaikka uskonkin yliluonnollisuuden olemassaoloon ). Pelkään ehkä, että minulle tapahtuu jotain, tai että menetän järkeni. Tai että menen niin pitkälle ettei paluuta enää ole...
Hassua kyllä, seurustelin noin puoli vuotta sitten fundamentalisti-kristityn kanssa. Meidän välillämme kehkeytyi varsin hupaisia väittelyitä ( ja juuri nämä istunnot viimein ajoivat meidät erilleen ) tämänkaltaisista kokemuksista. Jos tyttö olisi ollut mukanamme, hän olisi tuominnut kokeilun saatanalliseksi ja meidät pakanoiksi. Hänen mukaansa olemme vielä tällä hetkellä tuomitut palamaan helvetin ikuisessa tulessa... Paitsi jos käännymme kristityiksi.- Satyr
RockLee kirjoitti:
" Hyvä, Satyr. Kuvastit tuntemuksiamme kyseisen kokemuksen aikana varsin osuvasti. "
Jaa, no hyvä. Pelkäsin etten muistanut kaikkia juttuja juuri niin kuin ne tapahtuivat.
RockLee kirjoitti:
" Tai että menen niin pitkälle ettei paluuta enää ole... "
Itsellänikin on samantyylinen pelko. Tavallaan kuitenkin tekisi mennä niin pitkälle ettei ole paluuta, mutta liian moni asia pitää minua vielä tässä maailmassa. Uskon kuitenkin että oikeat tekniikat opettelemalla osaa palata takaisin arkimaailmaan.
Miten muuten löysit tänne? Kirjoitteletko suomi24:ssa paljonkin vai kertoiko A? - RockLee
Satyr kirjoitti:
RockLee kirjoitti:
" Hyvä, Satyr. Kuvastit tuntemuksiamme kyseisen kokemuksen aikana varsin osuvasti. "
Jaa, no hyvä. Pelkäsin etten muistanut kaikkia juttuja juuri niin kuin ne tapahtuivat.
RockLee kirjoitti:
" Tai että menen niin pitkälle ettei paluuta enää ole... "
Itsellänikin on samantyylinen pelko. Tavallaan kuitenkin tekisi mennä niin pitkälle ettei ole paluuta, mutta liian moni asia pitää minua vielä tässä maailmassa. Uskon kuitenkin että oikeat tekniikat opettelemalla osaa palata takaisin arkimaailmaan.
Miten muuten löysit tänne? Kirjoitteletko suomi24:ssa paljonkin vai kertoiko A?A taisi mainita asiasta :)
- Usva9
Satyr Kuvailit tilanteessa syntyviä tuntemuksia seuraavalla tavalla: ” ruumiin tärinää (Aivan kuin olisi ollut kylmä) ja kihelmöintiä. B kertoi myös, että hänen aistinsa tuntuivat korostuineilta. Esim. puheeni sattui hänen korviinsa. Tunteeseen myös liittyi kova pelkotila.”
Niin nuo tuntemukset ovat minullekin tuttuja.
Olen ollut koko ikäni tekemisessä yliluonnollisten asioiden kanssa ja tunnen noiden lainalaisuudet ja ilmiöt kuin omat taskuni esim. vakavammin v.1989 lähtien ja voimakkaammin v.1994 lähtien.
Ja minä tulkitsen nuo kokemukset seuraavasti:
Aistien korostuminen ja voimakas melkein hallitsematon ja paniikkimainen pelkotila selittyvät sillä, että ihminen on avautunut toisille, korkeammille esim. astraalisille tasolle/ulottuvuuteen, tai toiset tulkitsevat sen olevan alitajuntaa tai psyykeä tai sitten subjektiivista todellisuutta, johon on yhteys avautunut.
Silloin voi myös nähdä erilaisia olentoja toisista todellisuuksista ja keskustella heidän kanssaan.
Itse en ole koskaan käyttänyt mitään huumeita (kannabista tai sieniä tms.) ja/tai alkoholia, vaan olen muuten vain luonnostaan tarpeeksi herkkä noille asioille ja käytän mielestäni turvallisempaa tai ainakin sellaisista taktiikkaa jota ihminen voi itse hallita ja kontrolloida eli psykodraamaa.
Ja ”ruumiin tärinää (Aivan kuin olisi ollut kylmä) ja kihelmöintiä” kokemukset taas tulkitsen yhteydeksi johonkin olentoon, olkoon se jokin henki tai jumaluus, opas tai neuvontantaja, enkeli tai demoni, jokin arkkityyppi Jumala tai Saatana/Lucifer jossa ko. yhteys tulkitaan joko itsensä ulkopuoliseksi tai oman mielen eli psyyken ja alitajunnan tuotoksi tai ilmennykseksi, kun ihminen pääsee kosketuksiin ko. kohteen kanssa niin hänen energiakenttänsä ja ko. kohteen energiakenttä enemmän tai vähemmän yhdistyvät ja voivat parhaimmillaan tulla yhdeksi niin ihmisen oma keho reagoi ko. tilanteessa vastaavalla tavalla ja lisäksi voi ihmisen asenne, luonteenpiirteet, ääni, tapa puhua siis ilmaista itseään, käytös, olemus ja/tai ulkomuoto muuttua ko. kohteen mukaisesti, jolloin samalla ko. ihminen voi saada ko. kohteelta energiaa/voimaa, tietoa, viisautta ja/tai ymmärrystä.
Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia paljonkin kun olen erilaisten olentojen kanssa ollut tekemisessä ja yhteydessä tietoisesti vuodesta 1994 lähtien ja luultavasti tietämättään sitä ennenkin.
Ensimmäiset tietoiset yhteydet uusiin olentoihin voivat aluksi pelästyttää, jos siihen liittyy tuo aikaisemmin mainittu avautuminen esim. astraalisille tasoille ko. oireineen, mutta se tasoittuu ja oppii hallitsemaan tilanteen haluamallaan tavalla kun ei anna pelolleen valtaa ja antautuu ko. tilanteessa esiintyville energioille ja olennoille. Varsinkin jos on tilanne hallinnassa ja tietää mitä tekee sekä hyväksyy ja ymmärtää seuraukset eli on valmis siihen muutokseen mihin tuo kohtaaminen ja tilanne voi viedä.
Eli antaa mennä ja ylittä raja rohkeasti, eikä pelkää mihin se voi viedä ja sitten kun raja on ylitetty niin paluuta entiseen ei enää ole. Luottaa vain itseensä tai todelliseen Itseensä, omaan jumaluuteen tai oppaaseensa/neuvontajaansa.
Mutta varoituksen sana niille, jotka ovat taipuvaisia hermoheikkouteen, pelkotiloille, neurooseihin, psykoottisiin tiloihin, skitsofrenialle, maanis-depressioon yms., niin saattavat nämä rajan ylittämiskokemukset esim. apuvälineiden avulla spiritismin, meditaation, huumeiden ja alkoholin käytön seurauksena johtaa ihmisen mielenterveyden menettämiseen ja hullujen huoneeseen yms.
Itselleni tuli eteeni monta eri kertaa rajanylittämistilanteita ja eka voimakas kerta taisi olla 23.1.v.1994, joka alkoi muuttaa minua yhä herkemmäksi noille kokemuksisille ja vahvisti niitä sekä avasi minut yhä uusille kokemuksille. Ja sitten oli seuraavia voimakkaita rajan ylittämiskokemuksia vuosina v.1995, 1997 ja v.1999 spiritismikokeilujen myötä ja viimeisin hyvin voimakas oli 31.5. v.2002, jonka seurauksena se alkoi muuttaa minua lisää ja uuteen suuntaan jolta ei ole enää paluuta.
Koen nämä kaikki muutokset itsessäni posisiiviseksi ja ne ovat rikastuttaneet ja laajentaneet elämääni. Viimeisin rajan ylittäminen on tehnyt minusta vapaaksi peloista, riippumattomaksi muiden mielipiteistä, antanut lisää ymmärrystä ja viisautta elämän mysteereitä kohtaan ja vahvistaneet psyykettäni ja maagisia voimiani ja energiani tasoa.- Qadesha
Tuli tuossa mieleeni että olisi kiva tietää mikä aiheuttaa lämpötilan laskun erinäisten ilmiöiden yhteydessä.
Oma kokemukseni oli kovin henkilökohtainen ja täysin itseeni rajautunut: 1994 lueskelin jotain kirjaa parin ihmisen reirnkarnaatiokokemuksista, ja minua alkoi paleltaa niin että hampaani löivät loukkua. Avasin tv:n ja sieltä tuli jotain ihan muuta kuin ohjelmassa oli ollut, ja tuo "jokin muu", jota en viitsi tähän laittaa asian arkaluontoisuuden vuoksi, alkoi häiritä minua niin että tulin aivan tuskaiseksi. Kärsittyäni sisäisestä helvetistä hetken aikaa mieleeni pusertui tietoisuus eräästä tapahtumasta mikä aukaisi kokonaisen uuden luvun siihen mitä pidän muistoinani edellisistä elämistäni.
Itsepsyykkausta? Tuota tapahtumaa ennen olin lukenut hemmetin paljon reinkarnaatiokokemuksista, ja olen lukenut sen jälkeenkin. Eikä koskaan toiste ole käynyt noin että lukemisen jälkeen alkaa viluttaa ja jokin "sattumalta" esille tuleva asia saa minut "fantasoimaan" itselleni tietyn tapahtuman tietyssä menneessä elämässä.
Toisaalta joskus (oikeastaan melkein aina) tunnen tietynlaista "kihelmöintiä" kun puhun ihmisestä jonka uskon olleen minulle erittäin tärkeä parissa inkarnaatiossani. Jos on kyse kokoajan vain kuvittelustani, niin miksi se tunne...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h42726Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062541Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv42239Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.441855- 321443
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141433- 1761155
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011144Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201053Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81938