Olin muutama kesä vielä meripelastuksessa vapaaehtoisena. En saanut tehdä mitään jännää mutta sen auttelin mitä taidot periksi antoi. En paistatellut parrasvaloissa mutta niiden vuosien paras kiittävä palaute tuli just mieleeni.
No, joku vanha moottorivene oli ruvennut falskaamaan kotikunnan merillä. Mentiin sitten paikan päälle ja olisko potkuriin tullut osumaa, hiljakseen vuoti potkurin läpiviennistä sisään. Kone sammui, keski-ikäinen pariskunta tuuliajolla ja vene uppoamaan päin.
Niin tehtiin että minä kansimies käsipumpun kanssa ruumaan ja konemies hinaamaan. Tympeä isäntä jäi ruoriin ohjailemaan ja rouva kulki edes takas ja sähläsi voivotteli. Sanoin sille että voi tulla välillä pumppaamaan ja pumppashan se muutaman vedon. En oikeasti tarvinnut apua mutta ajattelin että se tarvii nyt puuhaa. Sitten se rupesi kiittelemään.
Sitten se sanoi että kyllä se on parempi että molemmat pumpataan yhtaikaa, avitti kaluni ulos ja suuhun. Siinä sitten pumppusin samalla kun emäntä otti poskeen, eikä ollut ollenkaan paha rasti. Yritin pitkittää kun en ollut vähään aikaan saanut poskea enkä sitä parempaakaan, ja pumpahtelin aikani kuluksi aina kun vettä tuli ja se rouva imi kulliani mukavasti, aina välillä tunsin kielen hyväilevän teron päätä ja sävähdin, ja yritin miettiä niitä näitä.
Sitten lensi, pumppumies räjäytti sellaisen latingin emännän suuhun että sillä varmaan kitarisat lepattaa vieläkin. Annoin vähän aikaa vedenpinnan nousta kun huohotutti, rouva syljeksi pilssivesiin valkoisia pisaroita. Sanoin että kappas, taitaa olla vaseliinia potkurinakselista. Rouva nyökkäsi vakavana ja sanoi että on se sentään hienoa tuommoinen vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Annoin sille puhelinnumeroni että voin vähän pumpata lisää jos tarvitaan. Ei kuitenkaan enää joutunut merihätään.
No, joku vanha moottorivene oli ruvennut falskaamaan kotikunnan merillä. Mentiin sitten paikan päälle ja olisko potkuriin tullut osumaa, hiljakseen vuoti potkurin läpiviennistä sisään. Kone sammui, keski-ikäinen pariskunta tuuliajolla ja vene uppoamaan päin.
Niin tehtiin että minä kansimies käsipumpun kanssa ruumaan ja konemies hinaamaan. Tympeä isäntä jäi ruoriin ohjailemaan ja rouva kulki edes takas ja sähläsi voivotteli. Sanoin sille että voi tulla välillä pumppaamaan ja pumppashan se muutaman vedon. En oikeasti tarvinnut apua mutta ajattelin että se tarvii nyt puuhaa. Sitten se rupesi kiittelemään.
Sitten se sanoi että kyllä se on parempi että molemmat pumpataan yhtaikaa, avitti kaluni ulos ja suuhun. Siinä sitten pumppusin samalla kun emäntä otti poskeen, eikä ollut ollenkaan paha rasti. Yritin pitkittää kun en ollut vähään aikaan saanut poskea enkä sitä parempaakaan, ja pumpahtelin aikani kuluksi aina kun vettä tuli ja se rouva imi kulliani mukavasti, aina välillä tunsin kielen hyväilevän teron päätä ja sävähdin, ja yritin miettiä niitä näitä.
Sitten lensi, pumppumies räjäytti sellaisen latingin emännän suuhun että sillä varmaan kitarisat lepattaa vieläkin. Annoin vähän aikaa vedenpinnan nousta kun huohotutti, rouva syljeksi pilssivesiin valkoisia pisaroita. Sanoin että kappas, taitaa olla vaseliinia potkurinakselista. Rouva nyökkäsi vakavana ja sanoi että on se sentään hienoa tuommoinen vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Annoin sille puhelinnumeroni että voin vähän pumpata lisää jos tarvitaan. Ei kuitenkaan enää joutunut merihätään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.