Elämän kirjoa

Oletkohan Sinä se sama Reetta, jonka juttuja silloin tällöin näkyy? Aivan toinen tunnelma nyt, rauhoittaa lukijaakin. Yksityisyyden suojauksesta on tainnut tulla minullekin tiukka raami, jostakin syystä. Itse kun olen sen luonteinen, että etsin yhtäläisyyksiä sieltä ja täältä, kuvittelen toistenkin niin tekevän. Ja se, mitä kaikkea näistä palstoista kirjoitellaan, saa vähän varuilleen. Halusin tässä nyt oikeastaan vain kiitellä, jos Sinä olet löytänyt itsestäsi aivan uudenlaisen henkilöitymän. Kivoja ne vitsikkäämmätkin olivat, eipä silti.

josta saamme uusia ajatuksia ja aatteita, on parempi kuin jämähtää paikoilleen miettimään menneitä aikoja.

Kun tapahtuu jotain odottamatonta, yllättävää, tai sellaista mitä ei sillä hetkellä ehkä ymmärrä, tekee mieli jonkun kanssa asiasta keskustella. Kysyä ehkä neuvoa tai ohjetta, kertoa hauskasta tapahtumasta tai mitä nyt eteen tulee, täällähän siihen olisi kanava.
Uskaltaako kertoa, on toinen asia.
Pitääkö kätkeä henkilökohtaiset kokemukset ja puhua yleisesti tapahtuneesta? Ei kai.

Kerron hauskan tapahtuman vaikka ei se silloin naurattanut.
Tuttavani mies osti 400 markan kengät, silloin se oli iso raha. Koiralla oli paha tapa kiivetä tuolin kautta pöydälle katselemaan ikkunasta ulos.
Muutenkin pahat tavat sillä koiralla, puri kenjät ja hanskat hajalle jos ne suuhunsa sai.

No, isäntä laski kenkäkassin pöydälle kun puhelin soi, koira tutkimaan pussin sisältöä, löysi kengät, äkkiä toinen mukaan ja toiseen huoneeseen nautiskelemaan mukavasta hommasta, kerrankin ihan aitoa nahkaa.

Isäntä otti kassin, toinen kenkä on pois, Musti perhana, sekö sen vei. Tyttö etsimään koiraa, koira juoksemaan kenkä suussa karkuun pitkin taloa. Lopulta koira pudotti saaliinsa jolloin tyttö silittämään koiraa; No nyt se on hyvä!

Oliko se kenkä hyvä vai koira, kenkä oli kuitenkin kärjestä puhki, isovarpaalle oli tilaa tehty. No onneksi sattuivat olemaan kotimaista tekoa ne kengät ja tehtaalta mies sai ehjän ja kengät tulivat käyttöön.
Niin, koira sai ikioman kengän.