Uusi rescue koira hyökkäilee vanhaa kohti

Itse en pitäisi yhdessä kun olette poissa. Kokoeroakin kuitenkin on. Vaikea on sanoa että miksi koira hyökkäilee, voi olla epävarmuutta ja jotain mitä on oppinut tarhalta että tämä keino toimii.
Yrittäkää luoda rauhallinen tunnelma kodissa ja on tärkeää että olette itse rauhallsia. En lähtisi kieltämään rescuekoiraa liikaa koska teidän välilen luottamus voi kärsiä. Sen sijaan kehutaan kun on rauhallinen toisen koiran lähellä.
Jos haluaa estää hyökkäykset voi mennä koirien väliin ja jääkylmä asenne päälle. Ei sanota mitään vaan tujotat vaan rescuekoiraa kunnes tämä kääntää katseen pois niin sinäkin poistut tilanteesta.

Ei tulisi mieleenkään pitää koiria yhdessä vielä tässä vaiheessa. Sen verran uhkaavalta tuo tilanne näyttää juurikin tuon kokoeron takia.
Tuo käytös näyttää kyllä ihan siltä, että tulee ihan reaktiona, niin ettei oikein itsekään ehdi miettimään mitä on tekemässä. Eli kyse voisi juuri olla tuosta opitusta käytöksestä.
Rauhallisina ollaan pyritty pysymään, mutta itsessäni tunnistan kyllä pientä p*skajäykkyyttä kun koirat ovat kauempana meistä ja en välttämättä ehdi väliin jos jotain tapahtuu. Tuota väliin kävelyä olen tehnyt ihan alusta alkaen, mutta olen todennäköisesti tehnyt virheen siinä, että olen estänyt rescuen liikkumista työntämällä tätä rinnasta pois. Tämä tietysti vaan lisää jännitteitä ja onneksi hokasin sen nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan...

Tilanteita on vielä hankala ennakoida, kun uutta koiraa ei tunne ollenkaan.

Melko huonolta on tämä päivä näyttänyt.
Nyt huomasin, että tämä uusi koira puolustaa meitä ihmisiä, joka ei sinänsä käy järkeen. Koira ei ole ollut meillä kuin kaksi hassua päivää ja jo nyt pitää itseään johtajana. Tässä asiassa olin ensimmäisestä päivästä lähtien todella tiukka. Minä kuljin ovista ensimmäisenä, minä päätin mihin mennään ja mihin ei jne.

Nyt tilanne on äitynyt jo niin pahaksi, että koiria ei voi pitää enää samassa tilassa vapaana. Pelkään, etten ehdikkään väliin ja pienemmälle käy huonosti.
Lenkillä kaikki menee hyvin ja käytiin uudestaan juoksemassa kaukalossa ja siellä leikittiin todella nätisti. Heti kotiin tullessamme tämä lohmiminen ja hyökkäily jatkui. Eli suurimpana ongelmana on nyt tämä reviirikysymys.

Koiran käytös on minusta opittua tapaa aikaisemmasta kodistaan. Siellä koira on joutunut puolustamaan itseään. Uudessa kodissaan alistaa toista koiraa, ettei itse joutuisi alistetuksi. Koira siis tietää toisen olevan heikompi, mutta entisessä kodissaan on voinut olla toisin.

Koira on ollut teillä niin lyhyen ajan, ettei voi edes vaatia koiralta hyväksyntää ja luottamusta kaikkeen. Teidän pitää ensin ulkona luoda hyvä suhde, joka ei tule muutaman kerran lenkillä, vaan viikkojen tai kuukausien kuluttua. Olette tehneet aivan oikein tuon ulkoilun, mutta tuloksia ei synny hetkessä. Sisällä koiraa pitää totuttaa toiseen koiraan pikkuhiljaa, lyhyitä hetkiä aluksi. Portilla olisi hyvä eristää koirat, jotta uusi koira oppii tietämään, että tuo kuuluu myös laumaan. Totutus tehdään samoin, kuin jos perheeseen tulee sisäkissa, varovasti viikkoja.
Mikäli tutustuttaessa uusi koira murisee tai väistää tai hyökkää, niin molemmat koirat vierekkäin maahan ja omistaja pitää varansa, että molemmat ovat "käskyn alla". Tämä saa kestää aluksi vain noin 15sekunttia. Torumista ei saa käyttää, koska pikkukoira voi yhdistää sen itseensä. Senjälkeen koiria kehutaan "hyvä" ja eristetään molemmat erilleen omiin oloihinsa. Harjoittelua pitäisi tehdä muutaman kerran päivässä ja aina samassa paikassa. Uudelle koiralle tottelevaisuus koulutusta, myös lenkillä.

Kokonaisuutta jos ajattelee, niin ei tuo mikään niin huolestuttava asia ole. Nuori koira hakee paikkaansa epävarmana uudessa kodissaan. Ajan myötä alun ongelmat kyllä loppuu, kun koira aikuistuu.

"Senjälkeen koiria kehutaan "hyvä" ja eristetään molemmat erilleen omiin oloihinsa."

Tähän jäi sanomatta, että koiria ei vapauteta, vaan uusi koira ohjataan kaulapannasta omalle paikalleen ja taputuksin kera jätetään sinne. Tutustumisharjoittelussa voi myös käyttää uudelle koiralle jotain kevyttä talutinta perässä, jolloin koirat saavat tilaa.

Johtajuutta tuo ei ole, vaan koira tuntee itsensä epävarmaksi., että "puolustaa teitä". Ovista ensin meneminen ei vaikuta mihinkään. Se miten paljon sinä hyväilet, koskettelet, komennat, vaadit käskyn noudattamista, koiraa, luo suhteen. Suhteen kautta syntyy luottamus ja sen kautta kunnioitus. Vasta sen jälkeen syntyy tottelevaisuus. Tämä kaikki on teillä vasta alussa.

tulipahan mieleen sana resurssiaggressivinen. otappa selvää. se kumpuaa nimenomaan sairaalloisesta epävarmuudesta. en ole tavannut koiraa jolta tätä resurssiaggressiivisuutta olisi saatu pois pitkäkestoisellakaan koulutuksella.koska epävarmasta koirasta ei koskaan tule rohkeaa ja itsevarmaa siinä mittakaavassa mitä se edellyttäisi, jotta voisi lakata puremasta toisia koiria. tälläiset koirat ovat sitten ainoita koiria perheessä, eivätkä juurikaan elämänsä aikana ole tekemisissä muiden koirien kanssa.
oman pikkuisen koiranne takia suosittelisen miettimään tarkkaan mitä aiotte tehdä. se,että elää jatkuvasti varjona eikä omassa kodissaan koira uskalla avautua kunnolla stressaa koiraa älyttömästi.

Taustoistahan se kumpuaa tuollainen käytös. Onko koiralla edes ollut kotia vai onko se entinen katukoira? Kaduilla toimii nimittäin vahvimman laki: jos jotain hyvää löydän (oman ihmisen), niin TODELLAKIN puolustan sitä muilta koirilta.
Jos heti lähdetään voimakkaasti "luomaan suhdetta" uuteen koiraan, kihahtaa sille pissa päähän oitis moisesta hemmottelusta, johon se ei ole tottunut.

Itse lähtisin liikkeelle tiukoista säännöistä, jotka tehdään selväksi päivästä yksi alkaen. Uudessa kodissa laumaa johtaa ihminen, ja koirilla ei ole lupa esittää aggressiota. Tästä syntyy kunnioitus, joka tuo tottelevaisuuden. Koiralle pitää viestiä, että sitä SUVAITAAN laumassa, kunhan se kunnioittaa laumanjohtajaa. Eikä heti olla nostamassa eturiviin.

Tiukkakin viestintä täytyy olla rauhallista ja väkivallatonta.
Kun koira oppii, että laumanjohtaja turvaa sen hyvinvoinnin, se rentoutuu ja hyökkimisen tarve vähenee. Suhde kehittyy ihmiseen ja toiseen koiraan. Näin koira ansaitsee paikkansa laumassa ja ihmisen hellimisenkin. Koiran hellimisessä tulee aluksi käyttää harkintaa. Jos rescue ei ole sellaiseen tottunut, se voi nostaa sen egoa liikaa. Ja mitteli saa hammasta.

1,5v rescuekoira narttu. Tässä täytyy ottaa huomioon myös koiran ikä. Tuon ikäinen on vielä niin leikkimielinen. Tilanteet, joissa toinen koira nousee ylös, niin uusi koira on heti haastamassa juuri leikkimielisyyttään alistaen. Tuo kyttäys ei ole aggrea, vaan koirien välisen suhteen luomista. Jos tässä olisi kaksi samankokoista koiraa, niin koirat keskenään selvittäisivät mitä he hyväksyvät. Samoin on emo ja pentu suhteessa. Emo pistää rajat pennulleen. Voidaan siis sanoa, että uusi koira ei ole aggre kenellekään. Jos olisi, niin pikkukoiraa ei enään olisi.

weiwei
21.9.2014 17:37 "Jos heti lähdetään voimakkaasti "luomaan suhdetta" uuteen koiraan, kihahtaa sille pissa päähän oitis moisesta hemmottelusta, johon se ei ole tottunut."

Onko tämä mielestäsi koiran hemmottelua?
Se miten paljon sinä hyväilet, koskettelet, komennat, vaadit käskyn noudattamista, koiraan, luo suhteen.

On ihan eri asia pennusta asti samalla reviirillä asuva koira, kuin vasta kaksi päivää sitten uuteen paikkaan tullut koira.

Kyllä minusta suhdetta aletaan luomaan heti. Ja ei voi vaan juuri tullutta koiraa käskyttää tottelemaan, ellei siihen tule vastapainoksi hyväilyä ja käsittelyyn totuttamista. Entäs, jos koira on arka ja epävarmuuttaa uhittelee. Pitäisikö silloinkin olettaa, että koiran pitää ansaita hyväksyntä.

Aloittaja ei tunne koiran luonnetta vielä ollenkaan ja ymmärrettävästi koirakin on uudessa paikassaan vasta tottumassa talon tapoihin. Siinä tilanteessa jos koiralle ei omistaja osoita hyväksyntää, syntyy koirassa epävarmuudesta johtuva aggressio omistajaankin.

"minä lauman johtajan sanon ketä purraan, milloin purraan ja kuinka lujaa."

Tässä tulee se meidän näkemys ero. Jos koiraa opetetaan johtaja sidonnaisesti, luulot pois, niin tyhmäkin koira alistuu. Asia on toinen, kun se "lauman johtaja" ei ole paikalla. Siitä syystä uuteen kotiin totutettavan koiran täytyy kokea omistajan taholta hyväksyntää, jolloin stressitilanteista vältytään koirien ollessa yksin kotona.

Aloittaja kertoo: "Tuo käytös näyttää kyllä ihan siltä, että tulee ihan reaktiona, niin ettei oikein itsekään ehdi miettimään mitä on tekemässä." Jos tälläisen koiran alkumetrit uudessa kodissa ovat huomioimattomuus, niin melko varmasti koirasta tulee pelkopuria.

Aikoinaan erään virkakoiria kouluttavan säätiön johtava kouluttaja iskosti minuun koulutuksen ytimen. "Koiran koulutuksessa epämiellyttävän kokemuksen jälkeen on aina tultava miellyttävä".Jos hyväily, käsittelyyn totuttaminen, vaaditun käskyn noudattaminen on koiran paapomista, niin ihmettelen.

Samoilla linjoilla sakumaanikon kanssa. Silittelyt ja hyväksynnän voi hyvinkin lyhyesti alussa antaa silloin kun koiran käytös on kunnioittavaa. Pienikin ele riittää viestimään. Mistään huomioimattomuudesta ei ole kysymys. Eikä normaali rajojen laitto sinällään ole mikään epämiellyttävä kokemus.

Koiralta ei pidä hyväksyä uhittelevaa käytöstä mistään syystä, esim. epävarmuudesta johtuvana. Epävarmaa auttaa parhaiten selkeä asema ja selkeät säännöt. Vahva johtajuus antaa psyykkisen turvan koiralle. Näin hallittu lauma on rauhallinen myös johtajan poissaollessa.

"Eikä normaali rajojen laitto sinällään ole mikään epämiellyttävä kokemus. "

Tässä tarkoitan, että epämiellyttyvän (toruminen, kuritus, niskasta ravistus, selätys ym) jälkeen pitää tulla miellyttävä (hyväily, sanallinen ilmaisu tai nami, siis palkka), jotta koira oppii oikean suorituksen ja välttää stressin.

Hiljattain katsoin videon, missa MM-tasolla ipossa kisaava kouluttaja nosti alle 1vuotiasta pentukoiraa kädellään selästä ilmaan, kun koira poikitti "istu" asennon. Haki varmaan sitä, että minä olen johtaja ja määrään. Ei tuollainen ole mitenkään hyvää mainosta ammattikouluttajalle.

"onko uuden koiran miellyttämisyritykset nostettu joka kerta jalustalle ja huomioitu ja ihmetelty ja ja ja".

sakumaatikon kanssa tuossa ollaan samaa mieltä, ettei koiran mielistelylle saa antaa valtaa.

Mutta käsittelyllä tarkoitan koiran totuttamista hoitotoimiin, siten että se pysyy seisomassa paikallaan. Kosketellaan varpaan välejä, korvia, harjataan turkkia ym. Olkoon koira arka tai dominoiva, sen on alistuttava (hyväksyttävä) koskettelu. Hyväilyllä tarkoitan, että koiran on ensin totuttava käden kosketuksiin, ennenkuin voidaan käsittelyharjoituksia opettaa. Normaalistihan tämä kaikki kuuluu jo pentukasvatukseen, mutta kun kyse on rescuekoirasta jonka traumoista ei saa selvää muuten kuin kokeilemalla.

" kisakoirien rakentaminen on aivan eri asia kuin kotikoiran koulutus"

Niinhän se on, mutta tavallisen kotikoiran ostaja ei sitä aina tiedä. Siksi ei ole oikein, että näytetään pentukoulutusta, jossa pentua vedetään korvasta oikeaan seuruuseen tai nostetaa selkanahasta ilmaan. Tavallinen kotikoiran omistaja saa vääränlaisen mallin, jolle vastapainoksi eräs eläinkouluttaja tarjoaa niitä, älä hymyile, älä mene ovesta ensin juttuja.

sakumaatikko sun kanssa oli kiva vaihtaa mielipiteitä, kun näytät olevan kokeneemmasta päästä näitä koiraharrastajia, kuten minäkin.

Tervehdys taas kaikille ja kiitoksia vastauksista. Mukavaa kun ei tarvitse puida ongelmaa päänsä sisällä ihan yksin.
Lisään nyt tähän alkuun, että koira on tullut venäjältä tarhalta. Taustoista ei tiedetä mitään. Todennäköisesti on ollut pentuna kadulla.

Rescue alkoi seuraamaan minua kuin varjo ja omimaan toiselta koiralta kaikkea mahdollista. Piha, keittiö, makuuhuone.. jne. Lisäksi alkoi ulisemaan heti perääni kun poistuin näkökentästä.
Soitin eilen sitten nimenomaan rescuekoiriin omistautuneelle koirakouluttajalle ja hän sanoi, että tämmöinen omiminen on rescueille hyvinkin tavanomaista. Samoin seurailu ja päsmäröinti. Kouluttaja ehdotti, että rescue jätetään kokonaan huomiotta sisällä ainakin muutaman päivän ajaksi ja jos muutosta entiseen ei tapahtu, soittelisimme uudelleen. Toki ruokinnasta ja muusta hyvinvoinnista pidetään huolta, mutta ei rapsutuksia, katsekontaktia tai juttelua.
Muutaman tunnin huomioimattomuuden jälkeen tilanne koheni todella paljon. Kyräily, hyökkäily ja muriseminen loppui melkeinpä kokonaan. Koira rauhottui ja söi vihdoinkin kunnolla. Nukkuikin sikeämmin tämän jälkeen. Stressaavahan se koiralle on jos kokee tarvetta joutua vahtimaan toisen koiran ja ihmisen kaikkia liikkeitä.
Jatkamme nyt tätä rataa ja toivomme, että kehitys jatkuu. Olen onnellinen siitä, että soitin ammattilaiselle, enkä itse osaamattomuudellani/tietämättömyydelläni pahentanut tilannetta entisestään. Toivoa ei ole menetetty, nyt sitä alkaa vasta löytymään!

Tulen parin päivän päästä kertomaan miten meillä on yhteiselo alkanut sujumaan.