mä saan, teidän mielestä, heittää sen kapsäkinkaas rappusia alas?
Mitä naisen pitää tehä että
körmy
211113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Heippa, Suomi ja palstalaiset. Olen nyt muutaman kuukauden pyöriskellyt tällä palstalla, joten minulla on jo joku haju touhusta. Ensinnäkin haluan sanoa, ettei tule väärinkäsityksiä, että tiedän tarvitsevani palstaa enemmän kuin se minua; todennäköisesti enemmän kuin te muut yhteensä.
Olen kuitenkin alkanut ihmetellä eräänlaista isojakoa, joka näyttäisi olevan käynnissä: Toiset (etupäässä naiset) haikailevat elämänsä rakkauden perään, kun taas toiset eivät tiedä, miten nykyisestä kumppanistaan näppärimmin eroon pääsisivät. Mistä oikein on kysymys?
olen ihmetellyt myös minä. Olisiko säännöllisin ajoin esiintyvä kriisi syynä? Tai sitten ihmisillä menee vaan muuten niin hyvin, että jää aikaa etsiskellä aina vain parempaa... oisko tuo nyt sitä ihmisen inhimillisyyteen/eläimellisyyteen liittyvää...
Täällä vain tuntuu olevan arvostelu ja ilkeä kritiikki paikalla heti kun joku uusi jotain kirjoittaa.
Jokaisen täytyy saada tänne osallistua jos haluaa.
Tympii vaan kun samat nikit hölöttää ja valittaa ja joka asiaan nokkansa pistää eikä anna toisille ollenkaan tilaa .
Joka kerta kun joku uusi on kirjottanut se mollataan eikä anneta olla sitä mieltä kuin on .
TEilläkö vakkarit on muka joku oikeus täälä määräillä ja arvostella miten kukakin kirjoittaa
ja mitä .
Haluaisitko kertoa miksi tarvitset tätä palstaa enemmän kuin me muut yhteensä.
Taitaapi olla vähän sama asia noin prosessina haikailla rakkauden perään ja päästä jostain suhteesta eroon.
Huomenta, Emppu. Palsta on minulle tärkeä ensinnäkin siitä syystä, että olen viimeisten lähes kymmenen vuoden aikana asununut kolmessa eri maassa. Sellaisessa tahdissa ihmissuhteet jäävät helposti ohuiksi ja/tai katkeavat muuttojen mukana. (Tässä nykyisessä jumalan-hylkäämässä-kaupungissa olen majaillut vasta vuoden päivät.) Minulla ei siis yksinkertaisesti ole oman perheeni ulkopuolisia kontakteja. Toiseksi olen juuri tällä hetkellä korviani myöten uponneena duuniin, joka vaatii kaiken liikenevän energiani (ja vähän ylikin), jolloin en voi edes lähteä kylille niitä puuttuvia kontakteja kehittelemään. Siinä mielessä olen ikään kuin puun ja kuoren välissä. Kolmanneksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on minulle itseni ilmaisemisen muoto siinä kuin jollekin toiselle pianonsoitto tai piirtäminen. Riittääkö?
Riittääkö kysyit. No ei tietenkään riitä. Noin mielenkiintoisesta ja henkevästä persoonasta mieluusti kuulisi enemmän.
Ei päästä samoihin aikoihin mailailemaan, vahinko. Yksityisyrittäjän työpäivä on pitkä ja paperityöt vielä päälle.
esiintyvästä kriisistä, joka ajoittuu naisilla viidenkymmenen ikävuoden paikkeille.
Tutun turvallisen aviokumppanin kanssa arjen pyörittäminen ei varmaankaan ole enää useimmissa tapauksissa intohimon ja romantiikan ryydittämää siinä määrin kuin nainen toivoisi.
Alkuaikojen hurma ja huuma on haihtunut, mutta "rakastuneena olemisen" tunne ei ole mennyt jättäen tyhjän aukon,vaan tilalle on tullut kiintymystä tunteiden roihuavan liekin tilalle.
Romantiikan ja intohimon maustetta yhteiselon onnellistuttajaksi eivät kumpikaan, mies, eikä vaimo, osaa hakea toisistaa, vaan uskovat sen onnen löytyvän jonkun vieraan sylistä.
En ole tavannut montakaan "joutsenlennollan" haavoittumatonta, tai alas ammutuksi joutunutta ihmistä.
Itse kuulun ikäni puolesta lähinnä tänne
viiskyt' palstalle, mikä onkin oikein hyvä foorumi juuri parisuhdeongelmien pohtimiselle.
Minulla vaan ei ole kyseisiä ongelmia, jos ei sitten niitä"etuisuuksiakaan" mitä avio, tai avoliittoon sitoutuminen soisi.
Olen keskustellut hyvin monien "kriisi-ikäisten" ihmisten kanssa,niin että luulen tietäväni jotakin, vaikka en ole omakohtaisesti kokenutkaan.
ketjuun jatkoksi,eikä aloittajalle erikoisemmin.
Kakkua voi samalla syödä ja säästää. Se on sitten taitolaji se.
naulan kantaan, taitolaji.
Ei kai tuohon kätkeytynyt mitään, vai?
Etsihän siitä "se" kätketty!
Löysin sen jo heti lukiessani, varmistin vaan. Pitäisikö oikein kiittää.
ja nuo pienet sanat: kiitos, anteeksi ja ole hyvä,ovat liian vähän käytettyjä, valitetavasti.
Niin ovat. Olemmehan kuitenkin huumorintajuisia, luotettavia, tempperamenttisia ja muutenkin mukavavia seuraihmisiä.
Eiks linnassa ole kakkua,joka ei kulu millään???
Saattaa vaan olla vaikea nykyisten metallinpaljastamien(vai mitä ne on) aikana viedä kakussa viilaakaan sinne kiven sisään.
Olet kyllä aika kekseliäs!
Tai miten niin kuitenkin?
Jos teillä on ongelma mitä ette voi ratkaista, erotkaa. Jos ei ole ratkaisemattomia ongelmia ja haluatte kuitenkin erota, menkää peilin eteen. Siellä näkyvä ongelma riittää syyksi erota.
Ai tolla pärställä,no ei sillä kyllä löydy kohdetta mistä eroisi,ei pitäis mennä tuijottamaan
Sano se sille suoraan. Riippuu taloudellisista koukeroista kuinka helppoa se on. Ota yhteyttä virkavaltaan, ellei helpolla onnistu. Ole ennenkaikkea päättäväinen ja pysy siinä.