Pesin lapsen suun saippualla

Ei yhdestä paskaksi haukkumisesta ensimmäisellä kerralla pidä suuta ruveta pesemään. Olisit kotiin päästyänne ottanut tytön tiukkaan puhutteluun, sanonut että ketään ei saa nimitellä ja jos sellaista vielä tapahtuu, niin sitten mennään kylppäriin ja pestään suu saippualla. Olen minäkin omilta lapsiltani (tytöt 6 ja 8 vuotta) muutamaan kertaan suun saippualla pessyt, kun kielenkäyttö on lähtenyt täysin väärille raiteille.

Jos olet aupair ei sinulla ole mitään oikeutta pestä lapsen suuta saippualla! Puhuttelu, huoneeseen rauhoittumaan ja kerrot vanhemmille. He päättävät sitten rangaistuksen.

Vain hirviö voi tehdä tuollaista toisen lapselle. Ja tämä on ihan asiallinen kommentti!

Toimit ap ihan oikein. Ketään ei haukuta, eikä nimitellä, ja jos lapsi niin tekee, ei muuta kuin suunpesulle. Minäkin olen omilta hoitolapsilta pessyt suut saippualla. Lämpimässä vedessä kasteltu saippuapala suuhun ja sillä hangattiin ja pestiin oikein kunnolla.

Mielestäni et toiminut väärin. Täytyyhän lapselle opettaa heti että nimittely ja tuollainen käytös on väärin josta seuraa rangaistus. Mielestäni olisi hälyttävää että annettaisiin lasten puhua ja tehdä mitä vaan ilman että siihen puututaan. Kaikille lapsille kun pelkkä puhe ei tepsi.

Siis eikö au pair ole ulkomailla lapsiperheessä asuva nuori henkilö, joka hoitaa perheen lasta tai lapsia? Onko tässä nyt kyse suomalaisesta ulkomailla asuvasta au pairista vai ulkomaisesta au pairista suomalaisessa perheessä?

Suunpesu saippualla on fyysistä väkivaltaa ja verrattavissa lyömiseen. Lapsen vanhemmat voisivat syyttää sinua pahoinpitelystä. Kyllä tuollaiset tilanteet pitäisi selvittää puhumalla tai jos tarvitaan rangaistusta, niin esim. niin että rajoitetaan jotain kivaa tekemistä.

Väkivallan vaikutusta lapseen ei aina ymmärretä, kun sanotaan vain että ei tullut traumoja. Pahin vaikutus onkin se että lapsi oppii väkivallan käyttäytymismalliksi ja turvautuu itsekin väkivaltaan tulevissa riitatilanteissa aikuisten tai toisten lasten kanssa. Samoin jos lapselle huudetaan ja kiukutellaan, lapsi mtyös oppii huutamaan ja kiukuttelemaan. Väkivalta myös lisää uhmaa ja tekee kurinpidon aina vaan vaikeammaksi.

Lapsi on näköjään tottunut saamaan haluamansa, kun raivostuu tuollaisesta vielä kuusi-vuotiaana. Olisivatko omat vanhemmat antaneet maahan pudonneen karkin takaisin, jos lapsi vaatisi? Tuon ikäisen pitäisi jo ymmärtää ettei maasta kannata syödä. Lyhyemmät tunteen purkaukset ovat luonnollisia, mutta pitkä itkuhuuto-raivokohtaus ja kiroilu karkin takia on erikoista. Huonoa kasvatusta vanhemmilta.

No en laittaisi saippuaa suuhun, jonne se ei kuulu. Meillä kielletään maistelemasta kaikenlaisia aineita, myös pesuaineita. Joten ristiriitaista olisi jos itse laittaisin saippuaa lapseni suuhun. Muutenkaan en näe siitä olevan mitään hyötyä. Jokainen lapsi oppii ennemmin tai myöhemmin myös kiroilemaan ja nimittelemään. Ne on kuitenkin vain sanoja muiden sanojen lailla. Asiasta puhuminen auttaa jos on auttaakseen, joskus asioista ei kannata tehdä suurta numeroa niin ne unohtuvat kuin itsestään ja kiroilu ja nimittely voi loppua siihen ilman isompaa spektaakkeliakin. Nimittely on tietysti rumaa, mutta aika moni aikuinen sortuu siihen itsekin. Heidänkään suuhun ei kaiketi saippuaa laiteta? Kyllä aika tasoittaa ja maailmakin opettaa hyvää ja huonoa. Itsekin olen kamppaillut huonon omantunnon kanssa usein, kun lapselle asioista palautetta annan vähemmän fiksuun tapaan.

Oliko tämä lapsi kehitysvammainen, kun halusi laittaa suuhunsa maassa olleen karkin? Jos oli, teit väärin. Jos ei ollut, olisit voinut kertoa hänelle (jos kukaan ei ollut aiemmin hänelle opettanut), miksi maassa ollutta karkkia ei laiteta enää suuhun. 6-vuotias ymmärtää jo puheen, jos on normaalisti kehittynyt.

Minun suuni pestiin saippualla eskarissa aikoinaan. Opettaja laittoi muistaakseni myrkynvihreän saippuapalan suuhuni ja pesi sillä. Silloin ei tuntunut mukavalta, mutta toisaalta oma vikani kun en uskonut puheita, edes sitä viimeistä varoitusta. Enkä mitenkään traumatisoitunut tapahtuneesta. Ihan hyväll muistelen sitä opea, joka suuni pesi. Kun seuraavana syksynä menin kouluun, kysyin opettajalta, että pestäänkö täälläkin suu saippualla, jos kiroilee. Opettaja katsoi vähän aikaa ja sanoi, ettei semmoista ole tehty kouluissa enää moniin vuosiin. Elettiin 90-lukua.

Ite tungin saippuan kurkusta alas kun lapsi kysyi mitä syödään

Minulta on pesty suu kahdesti. Ensimmäinen kerta tapahtui päiväkodissa, kun kiroilin kesken ruokailun. Opettaja talutti minut vessaan ja pesi suuni palasaippualla. En osannut aravata miten pahalta saipppua maistuu, ennenkuin itse koin sen. Toisella kerralla pesijänä oli kaverin äiti (kaverilta pestiin myös) olin kylässä kaverin luona ja intouduimme sanomaan sellaisia sanoja, mitkä eivät missään nimessä olleet sallittuja. Kaverin äiti sattui kuulemaan, mitä puhuimme, tuli huoneeseen, sanoi että tässä talossa ei tuollaista kieltä käytetä ja pesee suun saippualla molemmilta. Yritimme tietysti vastustella ja lupasimme ettemme kiroile enää koskaan. Mutta eipä se auttanut. Kylppäriin vain. Hän otti saippuapalan ja kasteli sen kunnolla. Ensin pesi omalta lapseltaan ja sitten minulta. Enkä tosiaan saanut mitään vierasalennusta. Kun oma äitini kuuli tapahtuneesta, hän kysyi vain, että pestiinkö kunnolla, vai pitäisikö kotona pestä suu saippualla uudestaan. Niin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut.

70-luvulla 4-vuotias serkku poika oli kova kiroilemaan kaikille ja niin pahasti.
Kerran aikansa mummoni kuunteli ja kielsi monta kertaa,mutta ei totellut.
Lopulta mummo otti pojan ja vei suun pesulle mäntysaippualla.
Sen jälkeen poika kiroili vielä pahemmin ja haukkui mummonkin.
Sen jälkeen minulta ja mummolta pääsi naurun rävähdys,jolloin pojalta pääsi itku.
Hauskoja muistoja lapsuusdesta,eikä se millään tavalla vahingoittanut poikaa,eikä aiheuttanut traumoja.

Ei minusta aloittajan kovin pidä itseään syytellä, tehty mikä tehty. Karkin poisheittäminen oli lapselle merkittävä asia, en sitä yhtään vähättele, hänellä oli oikeus olla vihainen. Itse olisin antanut lapsen huutaa, enkä kieltänyt, vaikka olisi huutanut kuinka sairaasti. Mielestäni vihanpurkausta pitää hillitä vain jos siitä on vahinkoa.
Kiroiluun en ole omilla lapsilla puuttunut millään lailla. Ovat kokeilleet, miten reagoin. En ole ollut huomaavinani. Eivätkä nykyisin kiroile. Ovat joskus nimittäneet esim. paskaksi, en ole noteerannut siihenkään mitenkään. Ehkä mulla on Lehmän hermot. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä, hyviä koulussa, mutta opettajallekin kyllä rohkeasti sanovat jos on aihetta, ja vain silloin. Luulen, että juuri siksi että ovat saaneet aina sanottavansa sanoa ja tunteensa tuoda esiin.

Näppärän tarinan keksit. Oliko se joku koulujuttu, kotiaine tms?
Toi oli hyvä toi pisara saippuaa huulelle suun pesun yhteydessä. Nuken suutako pesit. Oletan, että nukella harjoittelit koko jutun ennen kirjoittamista.
Minkä arvosanan sait? Minkälainen juttu tänä vuonna piti kirjoittaa?

Hieno satu, aupair-asiahan ei liity koko asiaan, mutta tarkoituksesihan oli vain haukkua heitä. Oletko 11- vai 12-vuotias? Nuorten palsta on erikseen, siellä uskotaan puolikkaillakin aivoilla keksityt jutut.

Tulee mieleen tapaus lapsuudesta. Olin muistaakseni 5-6 vanha tuolloin. Meillä oli äidin kanssa tapana käydä joka viikko talonyhtiön lenkkisaunassa. Ja lenkkisauna kun oli, niin siellä oli aina tietysti myös saman talon muita naisia saunomassa. Itse asiassa, jos oikein muistan niin aika paljonkin. Meidän taloyhtiössä lenkkisauna, ainakin naisten vuoro oli hyvin suosittu. Kerran sitten löylyissä istuessa innostuin paljoa ajattelematta kiroamaan oikein kunnolla. Tiesin kyllä, että se oli kiellettyä, mutta eipä tuon ikäinen aina loppuun asti asioita ajattele. Aikuiset, joita paikalla oli kauhistuivat tietysti. Äiti otti tukasta kiinni (hyväksyttyä tuohon aikaan) ja kysyi, että mitä oikein puhun. Ja yksi paikalla olleista mammoista sanoi, että nyt olisi syytä pestä suu saippualla ja oikein kunnolla. Äiti sanoi olevansa samaa mieltä, vei minut korvasta taluttamalla suihkuhuoneen puolelle, otti saippuan ja pesi suuni. Muistan, kun nyyhkytin ja nielin kyyneliä kirjaimellisesti suu vaahdossa. Eikä pesun ja huuhtelun jälkeen lähdetty mihinkään, vaan jatkettiin saunomista. Tapahtuneesta naiset saivatkin puheenaiheen. Taisipa joku kysyäkin minulta että miltäs se saippua maistui.
Tuo kerta oli ainoa, kun suuni pestiin saippualla. Ei tehnyt mieli kiroilla sen jälkeen.

Onhan provo. Mutta noin niinkuin yleisellä tasolla nuorena naisena olin perheessä hoitamassa kahta lasta ja varsinkin alkuun perheen tyttö huusi ja raivosi äidin perään. Myös molemmat lapset osasivat joskus olla samaan aikaan vaikeita, niinkuin lapsilla on tapana. Ei siinä kyllä saippuat tullut mieleen, tai sulkemiset yksin johonkin huoneeseen, vaikken mitään koulutusta ollut saanutkaan. Kuuntelin, lohdutin ja ymmärsin. Helppoa, kun sen osaa ja tekee sydämestään. Muunlaistenhan ei kannata hakeutua lastenhoitoalalle. Myöhemmin olen hoitanut erityislapsia ryhmissä ja voin sanoa, että olisin ollut rankaisemassa jotakuta kokoajan, jos olisin toiminut kuin ap. Suosittelen alanvaihtoa. Lapset ansaitsevat ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät heistä. Rajat ovat eri asia kuin kylmyys lasta kohtaan.

"Koko kylä kasvattaa", sanottiin ennen. Olet lapsesta vastuussa. Joudut vastaamaan, jos jotain ikävää sattuu. Sinun on hallittava tilanteet.
Minä olen sitä mieltä, että heti ensi kerralla on osoitettava, kuka on aikuinen, kuka ei. Määräysvalta ei ole kuusivuotiaalla. Näin ollen tiukka ote oli mielestäni paikallaan.
Toisaalta, ymmärrän, että olit ehkä hiukan liian tuohtunut tytön suuttumisesta. Ehkä et korostanut kylliksi sitä, että maahan pudonnut märkä karkki kerää niin paljon pöpöjä ja bakteereja, että lapsi olisi sairastunut niistä, ja sinun on pidettävä lapsesta huolta. Sinut on siihen tehtävään taloon otettu, etkä voi millään antaa tytön syödä bakteereja likaisen karkin mukana. Karkin sijalle olisi pitänyt keksiä jotain muuta, kääntää tapahtuma hassuksi jutuksi.
Muutenkin voit korostaa sitä, että haluat, että tyttö oppii isoksi tytöksi tänä lyhyenä aikana, jolloin olet siellä. "Sitten" osaat itse ja tiedät, kuinka toimitaan, kun nyt opettelette kaikkea yhdessä. Korosta, että olette ystäviä, älä jätä koskaan epävarmuutta yön yli.
Miten lapsen vanhemmat suhtautuivat asiaan? Keskusteletko kasvatuksesta heidän kanssaan ja miten?

Poika 5 v on nyt alkanut tapailemaan kirosanoja. Toistaiseksi olen vain kieltänyt häntä ja nuhdellut, mutta olen myös päättänyt että jos kiroileminen ei lopu, edessä on suun pesu saippualla. Olen kertonut tämän myös pojalle. Jos vielä puhut rumia, pestään saippualla suu. Toivon, että poika uskoo puhetta, eikä tarvitse ryhtyä sanoista tekoihin.

Peseekö kukaan enää nykypäivänä lastensa tai muiden kiroilijoiden suita saippualla, niinkuin silloin kun minä olin nuori? :D

Kysyisin teiltä saman kuin niiltä, jotka pieksää lapsiaan kurinpitomielessä. Oon kysyny niiltä, et pitäskö poliisilla olla oikeus muuntaa ei sakot pamputtamiseksi? Siinä tienposkessa heti ,jopa huvittava näky olisi kun aikunen karvane perse pysyyssä siinä :) Eli, jos joutuisit oikeuteen kunnianloukkaamisesta, niin olisiko mielestäsi sopiva rangaistus sinule että suuri karpaasi tulee ja vie sinut väkisin pesettämään suun saippualla?

Pesetkö muuten itse koskaan suutasi saippualla? Teepä se aina kun päästät kirosanan tai heität auktoriteetille hanttiin.. ;)

Lapsellakin on oikeus oikutella, ilman että sen tarvitsee väkivaltaa pelätä.

Mistä on muuten mahtanut oppia tuon paskaksi nimittelyn?! Jos kotoo niin äkkiä peilin eteen. Jos sinä saat paskatella muita,niin sinuakin saa, jopa lapsesi.

Jos tuommosia on jossain päiväkodeissa käytössä ja minun lapsi joutuu pahoinpidellyksi siellä, niin tekijä saa juoda sen saippuapullonsa!
Kävin tuossa kerran yhden tukistajan parturoimassa.. ensin revittiin hiuksia, niin että lähti nahkaa ja lopulta näytettiin trimmeriä. :)
Silmä silmästä. Sovittiin ettei hän tee rikosilmoitusta enkä tee minäkään lapsen pahoipitelystä. Jatkaa nyt töitä uudella hiusmuodilla ja asenteella :)

Minä sain lapsena selkääni ja sain kokea nämä kaikki mahdolliset sadistiset kurinpitotavat. Omilleni en niitä tee itse ja muiden tekemät kostan.

Luin ketjun kokonaan. Vaikeaa on antaa aivan oikeaa tuomiota. Suun pesua saippualla on joutunut liki jokainen kasvattaja uhkaamaan, ei pesemään.
Tällä aloittaja tytöllä ei ole ollut vielä paljoa kokemusta lastenhoidosta. Kokeneempi hoitaja olisi selvinnyt siitä puhumalla ja kokemuksella.
Päiväkodissa, niinkuin perhepäivähoitajan täytyy hallita tällaiset tilanteet neljän, jopa kahdeksan lapsen kanssa. Silloin pitää tietää jo ennakkoon miten toimitaan.
On tärkeää ettei anneta tilanteen kehittyä väärään suuntaan.

Kaikki te, joiden suu on joskus pesty saippualla, kotona, päiväkodissa, koulussa, missä tahansa, oliko siitä hyötyä? Loppuiko kiroilu?

Kuri se olla pitää! Itse syötän lapselle koko saippuan, jos ei tottele. Jos ei syö niin itkee ja syö!

Itse kietaisen aikuisia lättyyn jos kirosana lipsahtaa

Sekopää tekee noin!

Sanoiko joku tosissaan, että päiväkodissa käytetään suun pesemistä saippualla eli laissa kiellettyä kuritusväkivaltaa?! Ei todellakaan käytetä! Silloinhan työntekijä syyllistyisi pahoinpitelyyn. Sairaita ovat ihmiset, jotka väkivaltaa käyttää ja vielä avuttomiin lapsiin. Eihän parisuhteessakaan toisen sanoessa väärin ole oikeus väkivaltaan! Kyllä lapsillakin on oikeus turvallisuuteen. Väkivaltaisilla vanhemmilla ei pidä olla lapsia, sillä eivät ole heitä ansainneet. Minua on kuritettu lapsena ja mitä opin? Vihaamaan vanhempiani.

joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. ns. kurinpalautusta on monenlaista ja ei kai ole tarkoitusta alistaa lasta vaan koittaa olla turvallinen ja järkevä aikuinen lapsen saadessa raivokkaitakin uhmakohtauksia . tuollaiset suun saippualla pesemiset on niitä vanhanajan juttuja kun aikuinen tunsi itsensä uhatuksi lapsen taholta ja halusi rumalla tavalla osoittaa vahvuutensa. ja opettajat läimi karttakepillä sormille ja muutoinkin entisaikaan tuli remmistä. mutta kun nyt ollaan kouluja käyty ja valistusta saatu ns. kaiken kattavaa yleisivistävää peruskoulutusta niin selittämällä ja puhumalla saadaan asioita oikeaankin järjestykseen ja katkaista vanhaa pahaa karmaa omien vanhempien ja isovanhempieni kasvatusmetodeja vastaan. joten lasten kasvatuksessa jaksaa kyllä miettiä niitä oikeita juttuja eikä palata niihin vanhoihin sadistisiin ....

Fysioterapeutti pesi kerran suuni saippualla kun olin 5-6v. Oli vessa-hätä ja
sanoin että täytyy mennä paskalle(niin kuin kotona vanhemmilla oli tapana sanoa). Terapeutti kysyi, että mitä sinä sanoit ja minä tyhmä toistin sen. Hän ei suuttunut eikä huutanut vaan sanoi rauhallisesti että hän ei tuollaista kielenkäyttöä siedä, ja jatkoi että nyt mennään heti siivoamaan sinun suu. Minä yritin selittää että ei se ole ruma sana kun kotona saa sanoa niin. Hän vastasi että, ihan sama millaista kieltä kotona saa käyttää. Täällä on samat säännöt kuin hänellä on kotona. Sinä olet minulle kuin minun oma poika ja koska pesen omienkin lasten suut saippualla niin sinunkin pestään. Hän otti kädestä tiukasti kiinni ja vei vessaan lavuaarin viereeen. Hän käski valita käytetäänko palasaippuaa vai sinistä Bliv-nestesaippuaa. Valitsin Blivin koska luulin että se ei olisi niin pahaa. Hän puristi ison kasan saippuaa kämmenelle ja käski avata suun. Silloin rupesin itkemään ja anelemaan että lupaan etten ikinä puhu rumia hänen kuullen. Mutta ei auttanut, hän vastasi että jos rikon sääntöjä hänen täytyy rangaista minua. Yritin vastustella, mutta pienen suostuttelun jälkeen avasin suun. Hän laittoi saippuat suuhun ja käski pitää sitä suussa 5 minuuttia. Hän katsoi rannekellosta aikaa vieressä. Saippua oli hemmetin kitkerää ja pahaa. Vesi virtasi silmistä, ja aloin yskiä ja kröhiä kun se alkoi vaahtoamaan. Oli vaikea hengittää kun itkin ja nenä oli tukossa.
Luulin että tukehdun siihen paikkaan. Yskin vielä monta tuntia kun olin niin herkkä ja allerginen. Jälkeen nyyhkytin ja kuivasin kyyneleitä. Hän halasi minua lämpimästi. Hän silitti hiuksia ja sanoi että toivottavasti opit läksysi kerralla, eikä tarvitse tehdä tätä enää uudestaan. Oli sellainen kokemus etten toista kertaa hänen edessään uskaltanut rumia puhua. Kotona ei kiroiluun puututtu jos ei kiroillut jollekin loukkaamistarkoituksessa tai vieraitten ihmisten edessä. Tukistettiin niin että tuntui tai sain kunnolla selkään. Kun hän kertoi äidille, äitiä lähinnä nauratti ja sanoi että oppiipahan olemaan kiroilematta jatkossa. Ja uhkaili että ehkä pitäisi ottaa kotonakin käyttöön. Minä kuuntelin sitä naama punaisena. Autossa äiti sanoi vihaisena että odotas vaan kun päästään kotiin niin saat kunnolla selkääs. Ja kotona piiska viuhui paljaille pakaroille.

Tuo metodi ei toimi sillä minä palkitsen lapsia saippuan syömisestä. Keksikää vain joku lisärangaistus minä palkitsen senkin hankkimisesta.

Itse en käytä saippuaa, vaan koivuniemen herra raikaa miehen lapsille pienestäkn niskoittelusta/käytösvirheistä.

Sitten sinunkin suu pestään saippualla ja lapsesi palkitaan saippuan syönnistä. Olkoon tapauksesta vaikka sata vuotta vain kiroilut annetaan anteeksi.