Läskien evoluutio

Seuraan äijänäkin jenkkakahvojen vaiheita ns. nipistys otannalla. Otan kyljestä näppiotteen. Kuni monta senttiä jää läskiä sormen ja peukalon väliin, niin monta kiloa saat laihduttaa.
Nyt tulos oli 2 kg. Minkä pietikäisen takia äijä tekee läskinmittauskokeita? Heikonsydämen takia rahikainen tätä tekee.
Tänäänkin pumppu heittää hermostuneen tiheää läppää kun fyysisiä ponnistuksia ei ole ollut moneen päivään. (viagrakaan ei enää auta)

Verenpaine on myöskin korkealla, varmaan huono kolesterolikin. Rahaa ei ole ihmedieetteihin. Lähen hyppäämään korkeutta omppupuiden väliin laitetun riman yli.

Ainoa lohtu tuossa linkissä oli ikäihmisten ylipainon vähempi haitallisuus. Tietenkin sillä paljonko sitä on ylimääräistä painoa on merkitystä, mutta silti.

Juuri tänään ajattelin, olenkohan tulossa syöpöksi? No, kun olen ottanut tyylin käyttää kaikki jääkaapin ruokavarat ihan loppuun, samoin pakastimen varsinaiset ruoka-aineet, niin ostoksilta tultua on taas kaikkea tuoretta, leipää, graavikalaa (joka on herkkua) no, kaalikeiton valmistin eilen, ja hyviä salaattiaineksia syötäväksi.

Tuo syöppöystunne tuli, kun ostin cashewpähkinäleivän, ja miten hyvää se voikaan olla! Lauantaiaamupäivästä on jo yli puolet siitä syöty, muun ruuan ohella. En halua kakkostyypin diabetestä vielä rajoittamaan ruokailuani, se kun pakottaa lisäämään liikuntaakin ympäri vuoden.
Tuon tiedotteen luettuani pitänee jättää rasvankäyttö minimiin, kun nyt talviaikakin kohta on tulossa, jolloin kovilla pakkasilmoilla liikunta vähenee. Tuorekurkulla ja tomaattiviipaleella sais kyllä mehevyyttä leivälleen. Voihan asketismi, kun siihen kykenisin!

ONHAN HELPOTUKSIA ERÄÄT KEKSINEET.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092118681454_uu.shtml

Liittyykö tuo evoluutioon lihomisessa vai miten?

LEINIKKI 77

Taisi tulla viestisi väärään ketjuun. Taitaa sopia paremmin aloitukseen .

Koputtaa puuta on mulla vaistomaisesti tapana, jos joskus erehdyn sanomaan olevani hyvässä kunnossa, no jotain sitten koputan kuitenkin. Puolileikillä ja puolitosissaan.

Keväällä kun aloitin tämän painonpudotukseni tuon sokeriarvon nousun takia, olen hitaalla, voi jopa sanoa, että mukavalla tavalla päässyt seitsemän kilon kieppeille. Se arvohan oli vain 6,2 mutta olin oikein iloinen, kun sain kimmokkeen siitä, kuukauden kuluttua aloituksesta kaksi kiloa pois, sokeriarvo 5,8. Luin tuon linkin, sehän on ihan totta. On helppo vilkaista syotäväni kalorimäärä eikä enää juuri tarvitsekaan vilkaista, muistaa jo. Esimerkiksi ennestään tuttua tuo kalansyönti, sitähän syönkin kaks-kolme kertaa viikossa. Voilla olinkin jo mässäillyt koko elämäni, samoin turhalla leivän yms. syönnillä, joten helppo oli vähäisilläkin muutoksilla muuttaa tapojaan.

No en ruppee enempää luettelemaan syömisiäni, nälässä ei toellakaan tarvi olla, herkutellakin voi välillä ihan hyvällä omallatunnolla. Ja nyt kun se ällö luupiikki hävis kuin taiottuna varpaasta, koko kesän sitä podin, kävelemään pääsin nää lyhyet matkat kilometristä puoleentoista, ulkona se.

Mukavahan on välillä ittestäänkin myönteistä kertoa. Omasta mielestäni paras saavutukseni oli eilinen matonpesuni, kaikki muut matot olinkin hissukseen kesän aikana pessyt. Tään kanssa olin meinannut ja meinannut, kun se on painavin, sellanen 2,5x1,5 rättimaton tyyppinen paksumpi, keittiössä mulla. Olin ovela....yhtenä päivänä sain sen pyöreän keittiönpöydän alta pyöriteltyy rullalle, että ois valmiina, kun tunnen olevani riuskalla tuulella ja eilen sen tempaisin...huomenna onkin kuiva, kävin tuolla alhaalla kääntämässä sen toisinpäin.
Itteenikki ihan hymmyilyttää, kun piti eto hommasta näin tarkkaan kertoo, mutta sai siitä niin hyvän mielen, kun vielä jaksoi itse. Tulevista ajoista ei niin vällii, kun tuon mattohomman on saanut viel tehtyy tälle vuodelle.
Naisimmeiset ymmärrätte kyllä.