Kirjoitin tuolla aikaisemmin otsikolla "ystävän saattaminen vihreimmille metsämaille".
Eilen ajoimme pitkän matkan ja myöhän illalla pääsimme vihdoin tänne vanhempieni luokse! Oli suorastaan shokki. Oli äiti kertonut minkälaisia ne pahkurat ovat mutta kun koira tuli vastaan niin pääsi itku! Rakas ystävä on ihan "muodoton" kun on iso patteja pitkin kehoa. Etujalkojen pikkuvarpaat ovat kipeät ja turvoksissa. Liikkuminen on vaikeaa :(
Maanantaiksi on varattu aika viimeiselle matkalle.Nyt menee päivät itkiessä. Koko ajan ihana kamalan ahdistava olo. Kyllä minä tiesin että tämä tulee olemaan kamalan vaikeaa mutta ei tätä tunnetta ole voinut etukäteen kuvitella *huokaus*
Nyt sitä yrittää olla tuon rakkaan karvakuonon kanssa niin paljon kuin mahdollista. Kävimme aamulla vähän kävelemässä. 200 metriä ja sitten käännyttiin takaisin. Ei jaksanut toinen pidemmälle vaikka innoissaan ulos lähtikin.
Mielessä pyörii se laulu missä lauletaan koirasta ja kuinka se lopulta kuolee.
Meni jotenkin.. "Pieni mä olin vielä itsekkin kun koiranpennun syliini sain. Tiesin mä saaneeni tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä lain." ??? "Sä oot mun pieni rakas ystäväin, juosta kanssasi saan lailla tuulen, niin lämmin tunne herää sisälläin kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.." "Yhteinen aika pian lopussa on ja se hyväksyä on vaikeaa.. ?? "
En kyllä muista juuri mitään noista sanoista, enkä netistäkään löytänyt. Kuitenkin kaiken tän voi varmaan kiteyttä Tommi Läntisen laulun yhteen lauseeseen ".. Syvälle sydämeen sattuu.."
Eilen ajoimme pitkän matkan ja myöhän illalla pääsimme vihdoin tänne vanhempieni luokse! Oli suorastaan shokki. Oli äiti kertonut minkälaisia ne pahkurat ovat mutta kun koira tuli vastaan niin pääsi itku! Rakas ystävä on ihan "muodoton" kun on iso patteja pitkin kehoa. Etujalkojen pikkuvarpaat ovat kipeät ja turvoksissa. Liikkuminen on vaikeaa :(
Maanantaiksi on varattu aika viimeiselle matkalle.Nyt menee päivät itkiessä. Koko ajan ihana kamalan ahdistava olo. Kyllä minä tiesin että tämä tulee olemaan kamalan vaikeaa mutta ei tätä tunnetta ole voinut etukäteen kuvitella *huokaus*
Nyt sitä yrittää olla tuon rakkaan karvakuonon kanssa niin paljon kuin mahdollista. Kävimme aamulla vähän kävelemässä. 200 metriä ja sitten käännyttiin takaisin. Ei jaksanut toinen pidemmälle vaikka innoissaan ulos lähtikin.
Mielessä pyörii se laulu missä lauletaan koirasta ja kuinka se lopulta kuolee.
Meni jotenkin.. "Pieni mä olin vielä itsekkin kun koiranpennun syliini sain. Tiesin mä saaneeni tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä lain." ??? "Sä oot mun pieni rakas ystäväin, juosta kanssasi saan lailla tuulen, niin lämmin tunne herää sisälläin kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.." "Yhteinen aika pian lopussa on ja se hyväksyä on vaikeaa.. ?? "
En kyllä muista juuri mitään noista sanoista, enkä netistäkään löytänyt. Kuitenkin kaiken tän voi varmaan kiteyttä Tommi Läntisen laulun yhteen lauseeseen ".. Syvälle sydämeen sattuu.."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia ja jaksamista teille! :(
Eilen menetin omani, voimia sinulle.
Omani menetin alkuvuodesta. Ikää poikasella oli "vasta" 7,5 vuotta. Terveyttä olisi piisannut, mutta joku ilkeämielinen kanssaihminen oli ilmeisesti eri mieltä koirien ihanuudesta. Hugomme sai rotanmyrkkyä, kamppailtiin myrkkyä vastaan eläinlääkärimme avustuksella kokonaiset kuusi päivää, jonka jälkeen tilanne havaittiin toivottamaksi.
Täytyy sanoa, etten ole kamalampaa asiaa kokenut. Hugo oli meidän ensimmäinen "lapsi". Mutta VOIMIA teille, niitä tarvitaan. Aika kuitenkin parantaa haavat ja muistot säilyy ikuisesti :)