matoja

Njet mjato njet..tänään syksyn eka teeri saalis, sitkeelle otti tänä syksynä eka teeren tippuminen, eivät puussa pitkään viihdy jos edes puuhun nousevat, no, aamuisin ehkä mutta kun aamuisin ei ole ehtinyt jahtiin, aina jäänyt iltapaiväksi tai illaksi. nytkin sateella pääsi niin lähelle ennenkuin hyppäsi lentoon ja uskomaton heittolaukaus nuoren koivikon sekaan, hieman hölmönä katsoin kun tippui kun rukkanen koivikkoon, baikalin taiga kolmevarttisella supistajalla ja 12/76 53 grammainen magnum ja 3.5 mm haulit, hyvin harvoin päässyt ampumaan haulipiipulla ja kiikari vielä kiinteästi päällä kiinni, ennenkin syksyisin käynyt samalla tavalla että uskomattoman löysä heittolaukaus ja osuma, toinen ase baikalin rinnakaispiipuinen ja sillä en lentoon osu vaikka hattuni päällä hyppisin, ehkä siinä liian tiukat kiinteät supistajat minun ampumataidoilleni, kolmevarttinen supistaja taitaa olla hyvä mulle, hehtaaripyssy.

Kokeiles "töyrpaisti" käyttää 6 mm hauleja. Josko sitten tulisi tarpeeksi harva hauliparvi, ettei yksikään hauli osu lintuun. Eli, ampuat ns keskeltä ohi. Itse käytän 3,5 mm haulia menestyksekkäästi kauriille.

Terve.oli, ei näkyny matosia lihoissa.

Matosia tai ei, persieeseen linnut vejän joka tapauksessa.

Olen ampunut tuolla kolmevarttisella noin 20 metriin 3.5 millin hauleilla ja todella hyvä peitto vielä, koskaan en ammu haulikon kantaman äärirajoille vaan korkeintaan 20 metriin ja siksi kai en ole juurikaan haulipiipulla lintuja saanut ksoka en ole päässyt ampumaan kun ovat lähteneet niin kaukaa karkuun ja olen aina kytännytkin tilanteen jossa ne lentoon lähdön jälkeen nousee puuhun ja sitten alkaakin hiipiminen ja ryömiminen.

Tuossa rinnakkaispiippuisessa 12/70 en käytä 3.5 mm hauleja ja sitä käytän sorsastuksessa ja aina huomaan lentoon ampuessani että menee reilusti takaa ohi eli ei mitää paniikkia ainakaan sorsalla, en vaan älyä ottaa ennakkoa ja siksi olen lentoon ammunnan lopettanut paitsi tällä baikalin rihlalla ja tämäkin teeri taisi olla vasta...jaa..toinen teeri joka tippui kuin vahingossa eli kaksi kertaa olen sen haulipiipulla ampunut teertä lentoon ja molemmilla osunut kuin vettä vaan eli erittäin helposti niin että olen itsekin hämmästynyt. Tänään teinkin paistin teerestä ja katsoin tarkemmin että kyllä siinä osumia ihan riittämiin kun ampumapaikka oli tiheän koivikon seassa.

Hetken ehdin ajatella ennen ampumista kuten aina että en ammu mutta jostain syystä heittolaukaus lähti, olin 11 vuotias kun olin ensimmäisen kerran isäni mukana sorsajahdissa ja nyt jo ikää 51, eka haulikko 15 vuotiaana joten kyllä jahtireissuja on ehtinyt kertyä ja varsinkin näin vapaaherra-vuosina jolloin käyn metsällä syksyisin melkeinpä joka arkipäivä, viikonloput rauhoitan alueen hirviporukalle kun hirvijahti alkaa.

Kiekkojakin ammuin aikanaan Sipoon radalla ahkerastikin ja ehkä sellaisella keskiverto tuloksilla, ammuin aina metsästyshaulikolla ja silloin oli tikan pääll.piipuinen 26 tuumaisilla piipuilla.

Teeripaisti maistui, ensin pannulla pekonia 60 g hieman ruskeaksi ja sitten teeren pinta myös ruskeaksi, teeri pataan johon nesteeksi omenamehua vettä, paistetut pekonit, sellerin varsi, kaksi lohkottua omenaa, 4 laakerin lehteä, rosepippureita, suolaa ja öljyä, itse käytin paistamiseen voita.

Uuniin ja ensin hieman kovempi lämpö, noin 225 ja sitten kun neste alkaa kuplimaan niin lämpö pienemmälle, kolme tuntia muhi ja puolessa välissä käänsin teeren kylkeä ja lisäsin hieman vettä, koira kävi tuijottamassa uunin luukun lasista uuniin useaan otteeseen ja kieltänsä lipoi ihan kuten isäntänsäkin. Sai emäntäkin osansa, ei kielestä vaan teeripaistista :)

Keitetyt perunat ja puolukkahillo, (karpalohyytelö myös hyvää teeren kanssa) kastiketta en tehnyt vaikka kermainen sienikastike olisi käynyt päälle, juomaksi ihan vaan maitoa. Nam.