Nuoren koirani kanssa opetellaan hihnassa kävelyä. Koira on aika rauhallinen onneksi hihnassa. Välillä se kuitenkin intoutuu vähän nopeampaan tahtiin ja vetää hihnan kireäksi, no minä en halua vetävää koiraa vaan haluan voida kulkea ilman että toinen kiskoo vaan kulkee nätisti vierellä.
Olen nyt tehnyt sitä että pysähdyn heti jos hihna kiristyy, en sano sanaakaan van tuijottelen ympäriinsä. Koira oli ensin hämillään mutta ymmärsi sitten että palaamalla luokseni matka jatkuu. Nyt aina kun pysähdyn, koira kääntyy katsoman minua ja kävelee luokseni.
Mutta miten koira ymmärtäisi asiayhteyden, että juuri sen vetämisen takia minä pysähdyn? Koira taitaa luulla että minä vain mielivaltaisesti pysähtelen. Koska vaikka se palaa luokseni, se saattaa samantien jatkettuamme matkaa alkaa vetämään samaan tahtiin, eli hihna kiristyy. Se ei siis käsitä että jos se kävelisi lähempänä minua eikä vetäisi, en pysähtelisi vaan matka jatkuisi ilman katkoja.
Kyllähän koira tunnistaa kaulansa ympärillä kuristavn tunteen kun panta puristaa koiran vetäessä. Tuskin se itsekään siitä pitää. Ja pannan kiristyminen meinaa sitä että minä pysähdyn. Ja lähempänä minua nätisti kävely taas meinaa matkan jatkumista. Onko se koiralleni niin vaikea yhtälö.
Koira on aika vaikeasti motivoitavissa millään herkuilla tai muulla, sitä ei vaan kiinnosta.
Remmirähjäämisen estän yleensä vain kiinnittämällä koirani huomion itseeni ja puhelemalla sille kun toinen koira tulee vastaan.
Entä sitten, olisivatko valjaat mukavammat koiralle kuin panta? Toisaalta tiedetään että koiran selän ja niskan painaminen meinaa koirien elekielellä alistamista, kuten toista alistava koira voi painaa tassunsa toisen selän tai niskan päälle tai hypätä selkään? Luulisi että niskan ja selän päällä olevat valjaat tuntuisivat vähän samalta..? Samoin kuin kaikki epäluonnolliset, ahtaat koirien sadetakit ym..
No mutta valjaat tosiaan eivät hiertäisi ainakaan aitä kaulaa samalla tavalla kuin panta.
Olen nyt tehnyt sitä että pysähdyn heti jos hihna kiristyy, en sano sanaakaan van tuijottelen ympäriinsä. Koira oli ensin hämillään mutta ymmärsi sitten että palaamalla luokseni matka jatkuu. Nyt aina kun pysähdyn, koira kääntyy katsoman minua ja kävelee luokseni.
Mutta miten koira ymmärtäisi asiayhteyden, että juuri sen vetämisen takia minä pysähdyn? Koira taitaa luulla että minä vain mielivaltaisesti pysähtelen. Koska vaikka se palaa luokseni, se saattaa samantien jatkettuamme matkaa alkaa vetämään samaan tahtiin, eli hihna kiristyy. Se ei siis käsitä että jos se kävelisi lähempänä minua eikä vetäisi, en pysähtelisi vaan matka jatkuisi ilman katkoja.
Kyllähän koira tunnistaa kaulansa ympärillä kuristavn tunteen kun panta puristaa koiran vetäessä. Tuskin se itsekään siitä pitää. Ja pannan kiristyminen meinaa sitä että minä pysähdyn. Ja lähempänä minua nätisti kävely taas meinaa matkan jatkumista. Onko se koiralleni niin vaikea yhtälö.
Koira on aika vaikeasti motivoitavissa millään herkuilla tai muulla, sitä ei vaan kiinnosta.
Remmirähjäämisen estän yleensä vain kiinnittämällä koirani huomion itseeni ja puhelemalla sille kun toinen koira tulee vastaan.
Entä sitten, olisivatko valjaat mukavammat koiralle kuin panta? Toisaalta tiedetään että koiran selän ja niskan painaminen meinaa koirien elekielellä alistamista, kuten toista alistava koira voi painaa tassunsa toisen selän tai niskan päälle tai hypätä selkään? Luulisi että niskan ja selän päällä olevat valjaat tuntuisivat vähän samalta..? Samoin kuin kaikki epäluonnolliset, ahtaat koirien sadetakit ym..
No mutta valjaat tosiaan eivät hiertäisi ainakaan aitä kaulaa samalla tavalla kuin panta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokeile opettaa koiralle vierellä-käsky. Pidät koiran vierelläsi samalla vierellä-komentaen, oppii sanan merkityksen. Eihän se vetämistä poista, mutta oppii kävelemään vierellä. Vetäminen meillä loppui sitkeällä harjoittelulla, pysähdys aina kun hihna kiristyi. Koira ei saa päästä vetämällä senttiäkään. Tuohon mukaan meidän pehmeälle tytölle tehosi myös juttelu rauhallisella äänellä, "kävele rauhassa" ja tietenkin "ei vedä". Kyllä se siitä muokkautui itsestään.
Eli pidän koirani vierellä.. Lyhyellä hihnalla? Silloin se kiskoo toden teolla, jos pidän sitä vierelläni.. Haluaa kauemmas minusta varmaan.. Haluaa pidemmälle. En usko että se oppii sillä tavalla vierellä -käskyä.
Olen miettinyt, veisinkö koirani toko -kurssille tms, jossa opetellaan peruskäskyt ja vierellä kulkeminen yms.. Missä, milloin ja millähän hinnoilla sellaisia oikein järjestetään.. Pitää tsekkailla.
Kaverillani on kiltisti taluttajansa vierellä ja tahdissa kävelevä koira, joka on oppinut sen jalon taidon pentuiässä jossain kurssilla. Toko se oli muistaakseni. Ahh se koira on niin ihana viedä ulos kun se kuljee nätisti vierellä, ei ikinä pysähtele tai kiirehdi, vedä, ja hidastaa ja nopeantaa tahtia taluttajan mukaan.. Ei poukkoile eikä vaihda puolta oman päänsä mukaan. Vaik kun sillä sanoo "vapaa", niin se tietää voivansa kulkea ja juoksennella sekä haistella mielensä mukaan
Muutahan pikkusen tota taktiikkaasi. Teepäs silleen että kun koira on siellä päässä, niin pikkusen pidätät koiraa vetämällä taaksepäin. Samalla sano "jätä askel väliin". Kun koira sitten kulkee taas menetettyä etumatkaa kiinni mutta hihna on löysällä, niin sano "kiitos, juuri näin". Ja taas kun kiristyy, niin toistat että jätä askel väliin, ja ellei toimi heti, niin sitten taas vedät ja pyydät samanaikaisesti. Ja heti kun kulkee hihnan olematta kireällä, kehut. Siinä on vain muutaman sekunti aikaa antaa se kehu, käytä se hyväksesi joka kerta.
Ennenpitkää huomaat että niitä kiitettäviä sekunteja tulee lisää ja jossain välissä tulee automaatioksi että koira jättää muutaman viimeisen askeleen ottamatta.
Itse opetin kanssa koiraani olemaan vetämättä monenmonilla tavoilla jotka eivät toimineet, mutta sitten hoksasin tuon. Ja kas, piruvie, sehän toimii. Mutta pakko sanoa niin jos koirallani oli kaikenlaista ongelmakäytöstä että tuo oli kyllä se kaikkein vaikein kitkettävä. Kiire kun oli nuorella koiralla ja malttamaton mieli.
Remmirähjäämisen kanssa toimit jokseenkin oikeasuuntaisesti ja kuten minä. Meillä koira tosin ei vilkaisekaan tilanteessa minua, turha kuvitella. Mutta se puhe, rauhallinen ohjeiden anto kuinka menetellään, kuka tulee vastaan ja miksi, se on se mikä tehoaa. Koiralla on siis korvat muutakin kuin kaunis somiste päässään. ;)
Noista valjaista ei ole mitään tietoa, en ole koskaan käyttänyt niitä tolla. Meillä mennään pehmustetulla hurttapannalla ja fleksillä. Ne on toimineet paremmin kuin hyvin.
Tuo keinosi kuulostaa ihan fiksulta, mutta epäilen että koiraani ei motivoi kiittely lainkaan.. Se ei vaikuta kovinkaan miellyttämisenhaluiselta..
Olen tässä jatkanut samaa taktiikkaa että matka ei jatku ellei koira palaa luokseni vedettyään. Se palaa kyllä mutta saattaa ampaista taas vetämään.. En käsitä miksei se käsitä. Se saattaa vinkua turhautuneena kun ei ymmärrä miksi pysähtelen..
Samoin kun se "palaa luokseni" - se saattaa vain kääntyä minua kohti tai juosta taakseni tai alkaa poukkoilemaan ympärilläni niin että hihna menee solmuun ja yritä siinä sitten sateenvarjon kanssa taiteilla jäätävässä tuulessa ettei hermot mene..
Nyt ramppaan kokoajan täällä suomi24 etsimässä neuvoja..
Hmm, vähän kuullostaa kuin aliarvioisit vielä koiraasi siinä ettei kiittely motivoi. Ei tuo mun rekkukaan ole ollut todellakaan mikään saku eikä puudeli joille omistajan sana on laki, ehei. Todellinen intelligentsi omilla aivoillaan ajatteleva ja oman tahdon omaava. Mutta kuitenkin kuukausien tahkoamisen ja turhautumisen jälkeen noita pysähtymisiä ja suunnanvaihtoja sun muita harrastettuani keksin tuon. Ja kun se antoi merkkejä oikeasta suunnasta nopeasti, niin jatkoin ja lopputuloksena oli rauhallisesti etenevä koira(pl. urosjuoksut, havaitut nahkadollarit, rusakot, hirvet, karhut sun muut).
Jotenkin tuli mieleen sellainenkin kuva ettet vaan olisi jo alkanut hermoilla turhautuneena tota vetokäytöstä kitkeissäsi? Se nimittäin on sitten sellainen juttu että koira varmaan sitten hermoilee kanssa - ja silloin opit ei mene perille sitäkään vähää. Koira huomaa sellaisenkin hermoilun jota edes puoliso ei pystyisi näkemään, joten pokerinaama päälle ja oikeasti rauhallinen, positiivinen asenne koiraa kohtaan.
No, loppujen lopuksi, onnistutpa tossa millä keinolla hyvänsä tai oletpa onnistumatta, niin aika tekee loppujen lopuksi tehtävänsä ja silloin sinä pääset viimeistään kulkemaan edellä ja vetämään koiraa. ;) Ikä kun tekee tehtävänsä.
Ps. Minkä rotuinen tuo turre on?
Jatka vain samaa rataa ja mitä johdonmukaisempi olet sen paremmat tulokset eli aina kun vetää pysähdyt.
Itse tein että käänsin suuntaa kun veti ja oppi siitä että kannattaa mennä hihna lyhyellä..myös kehua voi lyhyestä hihnasta mutta hiljaisuuskin riiittää. :)
Sitten kun ei vedä niin valjaat on miellyttävämmät.
Remmirähjyys pitää saada pois eli siinä voit aina kääntyä pois kun alkaa rähjää ja kun menee hyvin voit mennä kohti ja aina jatketaan kunnes oppi eli ei odoteta tuloksia heti. Ja aina ojennetaan jos alkaa provosoinmaan muita tai vastaa provoon.
Suunnan vaihto.. Mutta koirani saattaa rynnätä innoissaan aina siihen suuntaan mihin minä olen menossa, jos se vetää ja vaihdan vain suuntaa, se tod näköisestä vain vaihtaa suuntaa perässä ja jatkaa vetämistä uuteen suuntaan. Se haluaa liikkua eteenpäin edes johonkin ilmansuuntaan.
Siksi olen päätellyt että pysähtyminen on ainoa tehokas keino. Ei vaan vaikuta vielä kovin lupaavalta. Kun koira vinkuu turhautuneena, poukkoilee ja vaihtaa puolta ja sotkee hihnan. Huomatessaan minun pysähtyneen, se kyllä palaa luokseni jos ei heti niin kohta, mutta jatkaa mahdollisesti heti tai pian taas vetämistä. Jos se vain tajuaisi että vetämättä matka ei keskeytyisi lainkaan...
Kauhea valitus taas minun suunnaltani. Mutta kiitos kaikillw nauvoista! Olen vain kärsimätön tässä asiassa kun koira on jo tuon verran iso.. Ärsyttää ihan entinen omistaja, kuin se on kasvattanut koiriaan kuin pellossa..
Meillä fanitetaan valjaita. Ei ne valjaat paljoa koiran päällä paina, mutta niillä voi tehdä stopin koiralle turvallisemmin ja nopeammin, mikä saattaa joskus olla tehokkaampaa ja herättää koiran vetämästä, kuin hidas jarruttelu pysähdyksiin pannan kanssa. Pantaa koira voi vastustaa, toisin kuin valjaiden pysähdystä (koska pannan kanssa ei voi pysätä rivakasti) Valjaissa on myös hyvät heijastimet, paljon enemmän heijastinpinta-alaa kuin pannassa. Valjaissa myös talutin pysyy koko ajan koiran selän päällä, toisin kuin kaulapannan kanssa, joka meillä pyörii liukkaassa turkissa miten milloinkin.
Meillä huomasin vetämisen opetteluvaiheessa olevan vähän pienempää ja sain koiran paremmin hallintaan valjailla. Ehkä koira tunsi olevansa enemmän kontrollissa (viimeistään kun toppasin koiraa vetämästä), tai sitten oli tottunut jo vetämään kaulapannan kanssa, niin valjaat oli uusi juttu. Vahingossa tämän huomasin, kun autovaljailla tehtiin pieni lenkki kesken reissun.
Meillä opettelu meni suurin piirtein niin, että kehuin koiraa kun ei vetänyt, ja heti kun veto alkoi, hidastin välittömästi tai nykäisin takaisinpäin hyvin lyhyesti mutta terävästi, ja sanoin samalla "ei vedä". Alkuun veto ei tuossa tietenkään loppunut, jonka seurauksena tehtiin heti kohta äkkistoppi uuden "ei vedä" -käskyn kanssa. Koira oppi että ei vedä -käskyn jälkeen tulee stoppi, ja alkoi viimein itse tuossa kohtaa jo hidastaa vauhtia, jolloin heti oikea-aikaisesti kehuin koiraa, ja matka jatkuikin pysäämättä. Vaati kyllä toistoja melkoisesti.
Tavalla tai toisella koira ei saisi oppia sitä, että vetämällä se juurikin saa haluamansa, eli pääsee eteenpäin, olkoonkin sitten vaikka ihan tukehtumispisteessä, mutta pääseepä kuitenkin. Vetämällä pitäisi tapahtua juuri päinvastainen, eli matkanteko loppuu.
Jos pystyt pitämään koiraa vapaana, voisi hommaa auttaa se, että hihnakävelyä harjoiteltaisiin vasta isoimman energian jo häivyttyä, eli virtamäärää alas vaikka palloleikkien avulla ensin.