Vielä puoli vuotta sitten hän oli aivan tavallinen matti meikäläinen vailla sen kummempia huolia ja murheita. Elämä hymyili, vuokra-asunto oli mukavan väljä ja avioliitto kukoisti. Työpaikkakin oli mukava ja palkka hyvä.
Vaan mikä on tilanne nyt? Avioero on iskenyt päälle ja muija vienyt puolet irtaimistosta. Autokin piti laittaa myyntiin. Hän laahustaa kaupungin halvimmasta keskikaljabaarista sammuakseen illalla kengät jalassa punkkaansa ja herätäkseen aamulla hirvittävään kankaaiseen.
Verovirkailija vaatii omaansa ja vouti kolkuttaa ovella. Työpaikka meni rakenneuudistusten myötä, vaikka kyseessä piti olla eläkevirka. Loimaan kassa ei paljoa auttanut laittoman irtisanomisen tutkinnassa, eikä ansioonsidottu ollutkaan se legendaarinen 60% entisestä palkasta, vaan ainoastaan 35%. Sillä ei paljoa sitkutella, ei ainakaan, kun ulosottomies vie kaiken ylimääräisen pussukasta.
Hän ei enää jaksa yrittää. Tulotaso on niin alhainen velkojen jälkeen, että toimeentulo pitää hankkia fattan luukkulta. Sukat ovat rikki ja haisevat rikkidioksidilta. Vuokralle piti mennä kaupungin asuntoon linnakundien ja afrojen sekaan, sillä yksityisen tarjoamaan vuokra-asuntoon ei tahdo päästä ilman työpaikkaa. Jopa hänen hampaansakin ovat täynnä reikiä, kun hoitoon ei ole varaa.
Mistä kaikki johtuu? Hän teki keväällä sen virheen, että meni ostamaan asunnon lähestulkoon kokonaan velkarahalla. 200 000 euroa velkaa on liikaa maksettavaa kahdelle henkilölle, mitä pankinjohtaja ei muistanut mainita. Kun sitten työpaikkakin meni alta, piti asunto laittaa myyntiin.
Eipä vain kauppa käynyt. Missä oli asuntopula, se mistä myyjä silloin keväällä niin mielellään jutteli? Asuntojahan on myytävänä pilvin tummin, ja ostajat tarjosivatkin vain 60% siitä, mitä hän itse oli asunnosta maksanut.
Siinä hän sitten on. Vaikka hän kampaakin tukkansa eteen, ei hän millään voi peittää sitä, että elämä on takana. Ainoastaan savuisen lähibaarin haalea kaljanlitku saa unohtamaan ahdingon.
Sääliksi käy. Muistan vielä, kuinka hän puhui minulle uudesta asuntotaloudesta, jossa hinnat vain nousevat täältä ikuisuuteen. Toisin kävi.
Vaan mikä on tilanne nyt? Avioero on iskenyt päälle ja muija vienyt puolet irtaimistosta. Autokin piti laittaa myyntiin. Hän laahustaa kaupungin halvimmasta keskikaljabaarista sammuakseen illalla kengät jalassa punkkaansa ja herätäkseen aamulla hirvittävään kankaaiseen.
Verovirkailija vaatii omaansa ja vouti kolkuttaa ovella. Työpaikka meni rakenneuudistusten myötä, vaikka kyseessä piti olla eläkevirka. Loimaan kassa ei paljoa auttanut laittoman irtisanomisen tutkinnassa, eikä ansioonsidottu ollutkaan se legendaarinen 60% entisestä palkasta, vaan ainoastaan 35%. Sillä ei paljoa sitkutella, ei ainakaan, kun ulosottomies vie kaiken ylimääräisen pussukasta.
Hän ei enää jaksa yrittää. Tulotaso on niin alhainen velkojen jälkeen, että toimeentulo pitää hankkia fattan luukkulta. Sukat ovat rikki ja haisevat rikkidioksidilta. Vuokralle piti mennä kaupungin asuntoon linnakundien ja afrojen sekaan, sillä yksityisen tarjoamaan vuokra-asuntoon ei tahdo päästä ilman työpaikkaa. Jopa hänen hampaansakin ovat täynnä reikiä, kun hoitoon ei ole varaa.
Mistä kaikki johtuu? Hän teki keväällä sen virheen, että meni ostamaan asunnon lähestulkoon kokonaan velkarahalla. 200 000 euroa velkaa on liikaa maksettavaa kahdelle henkilölle, mitä pankinjohtaja ei muistanut mainita. Kun sitten työpaikkakin meni alta, piti asunto laittaa myyntiin.
Eipä vain kauppa käynyt. Missä oli asuntopula, se mistä myyjä silloin keväällä niin mielellään jutteli? Asuntojahan on myytävänä pilvin tummin, ja ostajat tarjosivatkin vain 60% siitä, mitä hän itse oli asunnosta maksanut.
Siinä hän sitten on. Vaikka hän kampaakin tukkansa eteen, ei hän millään voi peittää sitä, että elämä on takana. Ainoastaan savuisen lähibaarin haalea kaljanlitku saa unohtamaan ahdingon.
Sääliksi käy. Muistan vielä, kuinka hän puhui minulle uudesta asuntotaloudesta, jossa hinnat vain nousevat täältä ikuisuuteen. Toisin kävi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ainoan oikean Lahenmiehen lauantaisatu! Mahtava novelli!! Kyllä nauratti!
P.S.
SYKSYLLÄ ALE -70%
YES YES
Syksyllä asuntojen hinnat nousevat 70 prosenttia!
Varautukaa!
kyllä se siitä...hah ahhahahahaa!
Kirjoittajaa harmittaa asuntojen hintojen nousu.
Joo, sepä se harmittaa
Varmaan paljolti totuutta sun elämästäsi koko tarina.
Hyvä puoli tarinassa on se, että vaimo pääsi eroon sinusta ja juhlii sitä, kun ei tarvitse katsoa persaukista työtöntä "lahtelaista".
200.000 euroa on pieni summa... tosi miehelle!
kirjoittajaa huolestuttaa oma tilanteensa, hän haluaisi ottaa 200 000 e asuntolainan velaksi, mutta avioliitto jo rakoilee ja pelkää pahimman käyvän toteen. itseasiassa hän tarvitsi kipeästi terapia pääsemään irti lapsuuden vanhempien hänelle opettamasta häpeästä ja pelosta.
niin että on miehillä jutut....uh, hah, haa...lauantaita... Ja ei laiteta jokajuttuun niitä Lahden- tai Lapin- lisiä joukkoon...
Hänen olisi kannattanut odottaa rommausta, kuten minä teen. Puoli vuotta kun vielä jaksaa sitkeillä, niin voi ostaa keskiluokan bemarin säästyneillä kuplarahoilla.
Näitä surullisia tapauksia on keskuudessamme enenevässä määrin.
Vai huhtikuussa meinaat bemarikaupoille. Kannattaa selvittää mikä on auton toimitusaika. Ehkä helmikuussa jo tarvitsee tilata, että pääset huhtikuussa sitten ajelemaan. Meinaan jos vähänkin varustellumman auton hankit niin yllättävän pitkään saattaa auton saanti kestää.
... mulle myydä, ostan sitten mersun.
Tuskin mersulla sen lyhyemmät toimitusajat on.
Tietysti jos tyytyy käytettyyn niin niitähän on liikkeet täynnä...
Mutta ei kai nyt "rommausmiljonääri" käytettyyn tyydy.
Siellä sitä vaan naljaillaan velkaisen yksiön adsl-yhteyden päässä. Vaan kohta on toinen ääni kellossa, kun työnantaja osoittaa ovea ja ulosottomies heittää tavarat kadulle.
Kaikki velkaiset: onnea valitsemallanne tiellä! Sitä todella tarvitsette rommauksen tultua!
lahenmies, lahenmies. wanha weijari!
Tee tuohon vielä sopiva sävel, niin hittibiisi on valmis!
Paras kohta on "Vaikka hän kampaakin tukkansa eteen, ei hän millään voi peittää sitä, että elämä on takana. "