Olen aatellut hankkia vinttikoiraa, kun olen nyt jo kauan sellaisesta unelmoinut (edellistä koirakokemusta on ollut shelttipoika ja seropi narttu), vinttareissa tykkään noista isoista eniten ja olen miettinyt että mikä niistä olisi ns. helpoin (helpoin kouluttaa, helpoin pitää koirapuistossa((metsästysvietti ei kohdistu toisiin koiriin niin helposti)))
Olen miettinyt skotlanninhirvikoiraa, venakkoa ja greytä, että nuo olisi ne rotuvaihtoehdot, ja vieläpä kiinnostusjärjestyksessä.
Skotista olen siis paljon kiinnostunut, että jos ihmisillä kokemusta rodusta?
Tutulla kumminkin on venakkoja ollut ja sanoi että noilla ei ole omana kokemuksena ainakaan kohdistunut saalistusvietti toisiin koiriin, ja hänen yksilönsä ovat kuulemma olleet suht. helppoja, kun tutulla taas ollut aika jääräpäinen skotti?
Olen tosin myös kuullut että skotin pitäis olla vinttikoirista siinä helpoimmassa päässä.
Kertokaa ihan vain noista kolmesta rodusta omien kokemusten mukaan reippaasti, ns. virallista tietoa tiedänkin jo koirakirjoista jne. mutta monesti ihmisten omat kokemukset luovat parempaa kuvaa, niin ja mainitkaa toki mikä teistä on helpoin noista eniten mietin skottia tai venakkoa.
Ja kuinka paljon liikuntaa tarvitsevat (etenkin skotti ja venakko, myös greystä voi kertoa), edellisten koirieni kanssa kävin lähes päivittäin 1-2 tunnin ajan koirapuistossa, että riitääisikö tuollainen päivässä vapaana juoksemiseksi (asun kerrostalossa joten muita vapaana juoksuttamisen paikkoja ei ole kuin koirapuistot, mutta niitä oulussa riittää), paljon tarvitsisi normeja hihnalenkkejä lisäksi (tunti/kilometrimäärä) riittääkö skotille/venakolle suunilleen tälläinen liikuntaohjelma: aamulla noin kilsan pissalenkki, päivällä sellainen 3-5km lenkki/koirapuistoilu 1-2h ja sitten illemmalla toinen 3-5km lenkki/koirapuistoilu 1-2h ja sitten vielä viikonloppuisin tai muuten jos on iltalenkin käynyt aikaisin voin käydä vielä sellaisen 1-2km lenkin.. tollaisilla ovat entiset koiruuteni pärjäilleet, että pärjäisikö skotti/venakkokin?
anteeksi sekava aloitus, kiitos vastauksista jos niitä tulee!
Olen miettinyt skotlanninhirvikoiraa, venakkoa ja greytä, että nuo olisi ne rotuvaihtoehdot, ja vieläpä kiinnostusjärjestyksessä.
Skotista olen siis paljon kiinnostunut, että jos ihmisillä kokemusta rodusta?
Tutulla kumminkin on venakkoja ollut ja sanoi että noilla ei ole omana kokemuksena ainakaan kohdistunut saalistusvietti toisiin koiriin, ja hänen yksilönsä ovat kuulemma olleet suht. helppoja, kun tutulla taas ollut aika jääräpäinen skotti?
Olen tosin myös kuullut että skotin pitäis olla vinttikoirista siinä helpoimmassa päässä.
Kertokaa ihan vain noista kolmesta rodusta omien kokemusten mukaan reippaasti, ns. virallista tietoa tiedänkin jo koirakirjoista jne. mutta monesti ihmisten omat kokemukset luovat parempaa kuvaa, niin ja mainitkaa toki mikä teistä on helpoin noista eniten mietin skottia tai venakkoa.
Ja kuinka paljon liikuntaa tarvitsevat (etenkin skotti ja venakko, myös greystä voi kertoa), edellisten koirieni kanssa kävin lähes päivittäin 1-2 tunnin ajan koirapuistossa, että riitääisikö tuollainen päivässä vapaana juoksemiseksi (asun kerrostalossa joten muita vapaana juoksuttamisen paikkoja ei ole kuin koirapuistot, mutta niitä oulussa riittää), paljon tarvitsisi normeja hihnalenkkejä lisäksi (tunti/kilometrimäärä) riittääkö skotille/venakolle suunilleen tälläinen liikuntaohjelma: aamulla noin kilsan pissalenkki, päivällä sellainen 3-5km lenkki/koirapuistoilu 1-2h ja sitten illemmalla toinen 3-5km lenkki/koirapuistoilu 1-2h ja sitten vielä viikonloppuisin tai muuten jos on iltalenkin käynyt aikaisin voin käydä vielä sellaisen 1-2km lenkin.. tollaisilla ovat entiset koiruuteni pärjäilleet, että pärjäisikö skotti/venakkokin?
anteeksi sekava aloitus, kiitos vastauksista jos niitä tulee!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen muutamia venakoita tavannut, ja ovat olleet hyvin rauhallisia ja pidättyväisiä koiria. Puistossa oli kerran yksi, se ei juuri välittänyt muista koirista. Tällä seudulla asuu kaksi venakkoa, ja aina ohittavat muut koirat nätisti hötkyilemättä, sen mitä minä olen nähnyt.
Luulen, että tuo määrä riittää hyvin. Mutta kannattaa olla rehellinen itselleen. Eli rehellisesti, jaksatko joka päivä tuollaista lenkkeilyä? Väittäsin, että vinttikoirakin pärjää kyllä vähemmällä.
Minun entisellä naapurillani oli kaksi salukia. Päivässä oli muutama parin kilometrin lenkki ja joitakin lyhyempiä, puistoa ei lähiseudulla ollut. Kävi kuitenkin juoksuttamassa koiria jossakin, mikä on hyvä. Varmaan siellä Oulun seudullakin löytyisi jotain mahdollisuuksia käydä juoksuttamassa kunnolla, jos puistossa ei syystä tai toisesta onnistu.
Järjestäisiköhän vinttikoiraliitto, borzoiklubi, greyhoundyhdistys tms esimerkiksi mitään mahdollisuuksia tai tapahtumia? Tällainenkin löytyi kuin Oulun Seudun Vinttikoiraharrastajat http://www.osvkh.net/. Sieltäkin näyttäisi löytyvän "Virpiniemen vinttikoirarata".
Aika lailla joka päivä olen tottunut tuollaisiin määriin, koska sheltilla oli paha tapa purkaa energiaansa sitten tapetin tuhoamiseen jos sillä on liikunnan puutetta ei aina meinaa pysyä rauhallisena tuollakaan liikuntamäärällä, liene mikä adhd sheltti olikaan, aina vain plussaa jos pärjää vähemmällä, mutta tuollaisia määriä olen siis ihan tottunut kulkemaan :))
Venakkokin kuulostaa ihanalta, skottia yhä ylimmäisenä ajattelen mutta ehkä jos skotin kanssa hyvin menee niin sitten sille venakko juoksukaveriksi muutaman vuoden päästä
Mitä noita olen tällä kylällä jokusen venakon ja greyhoundin nähnyt, niin aina ovat kuonokoppa lärvin edessä. Tuskin haukkumisen vuoksi vaan kanssakulkijoiden turvallisuuden takia. Fiksua sinänsä.
Yksi venakko oli eräällä sukulaisellani ollessani lapsi, tuli hyvin toimeen niin minun(ikä 2-7) ja oman koiramme kanssa. en ole varma että mitä niillä on metsästetty mutta luonteeltaan oli lempeä ja rauhallinen. Yksi ihanimmista koirista mitä muistan.
Minä olen tuntenut valtavasti vinttikoiria italianvinttikoirista irlanninsusikoiriin, eikä yksikään ole ollut aikeissa lähteä toisen koiran perään saalistusmielessä. Koirapuistoissa törmään vinttikoiriin todella usein ja ne ovat mahtavia lunteiltaan. Hommaa huoletta vinttikoira rodusta riippumatta (tietysti haluamasi), kunhan se saa asianmukaista liikuntaa, seurustelua, koulutusta ym. koiran elämää. Kannattaa käydä vielä koiranäyttelyssä tapaamassa mietityttäviesi rotujen omistajia, joilta saat luotettavinta tietoa kyseisistä vinttikoirista.
Meillä on täällä jokin vinttikoira jolla on tosi pitkä karva, olisiko afgaani? Se pitää ottaa ihan vierelle kun ohi menevät, se vaikuttaa vihaiselta. Ei ne vinttarit kaikki enkeleitä ole. Muuta en rodusta osaa sanoa. Ainoa vinttari täällä että tiedän.
Samoja kokemuksia täällä. Vinttikoirat vaikuttavat oikeasti vihaisilta. Harva koira pitää sen tapaista murinaa kun ohi mennään ja nämä vinttarit otetaan aina lyhyeen liekaan. Haukkuvia koiria kyllä on mutta ei ne ole vihaisia yleensä. Mutta pienempiin kun mennään niin esim whipetit on jo ihan kilttejä jos nämä vaan luetaan vinttikoiriin. Isommista on vain huonoja kokemuksia ja vähän ihmetyttääkin miksi noita otetaan? Onko se ulkonäkö niin tärkeä?
Afgaani on tyhmin koirarotu mikä kyllä näkyykin. Bordercollie, villakoira ja saksanpaimenkoira viisaimmat.
Saksanpaimenkoiraa tyhmempää ei löydykään, ainakaan sellaisen urosta. Beagle ja kiharakarvainen noutaja ovat koirista viisaimpia.
Helppo koira iso vinttari ei ole ainakaan pentuna. Ehdottaisin whippettiä jos helpon vinttarin haluaa tai cirnecoa... Itselläni on kaksi vinttareihin kuuluvaa rotua ja ihan mahdottomia riekkujia molemmat pentuina. Iso koko tietysti aina tuo omat hankaluutensa jos koira ei ole vielä täysin koulutettu. Vinttareista löytyy riistavietti, ja siksi niitä ei saisi pitää vapaana muuta kuin omalla pihalla tai aidatulla alueella. Vapaana juoksuttamista kaipaavat ainakin pari kertaa vkossa. Luonteiltaan ovat itsepäisiä, mutta niihin kyllä kiintyy niin, että on vaarana, että ottaa niitä mielellään useamman. ;-) ne on loppujenlopuksi aivan vertaa vailla muihin rotuihin verrattuna!
Saluki
Noita ei kovin paljoa meilläpäin ole, mutta taisi olla juurikin yksi Saluki ja sitten muutamakin whippetti mitkä on tulleet omani kanssa hienosti toimeen. Nuo mainitut isommat ei niinkään... olisiko kyseessä haastava rotutyyppi saada sosiaaliseksi?