Ns. helpoin iso vinttikoira?

OTA ISO AMERIKAN AKITA. ON HELPPO KOIRA.

Hei,

hienoja rotuja kaikki harkitsemasi rodut! :) Itselläni on tällä hetkellä grey, joka on ensimmäinen koirani ja paremmin en olisi voinut valita! Koirallani on ikää vajaa kaksi vuotta eli kokemukseni ovat varsin vähäiset vielä tässä vaiheessa, mutta vastaan parhaani mukaan ja yritän kertoa edes jotain oleellista. :D

Oma greyni on mielestäni oikein mallikas koirakansalainen, joka osaa käskystä luoksetulon, istumisen tassun annon jne. En ole oikeastaan panostanut tämän kanssa koulutusjuttuihin sillä peruskäskyt riittävät meille. Tärkein vinttikoirien kanssa ehkä kontakti ja luoksetulo, jos meinaa mennä vapaana juoksuttamaan aitaamattomalla alueella.
Vinttikoirathan ovat aika koirasosiaalisia eikä ainakaan greyllä juurikaan dominanssia ole, joten siinä mielessä myös helppoja. Tosin leikkimistavat voivat olla aika rajuja verraten muihin rotuihin, mutta jos aiot käyttää koiraa säännöllisesti koirapuistossa luulen, että koira oppii myös säätämään omia voimiaan yms muiden koirien seurassa. Eikä tämä ainakaan oman greyn kanssa ole ollut ongelma. Niin ja usein saalistusvietti kohdistuu pienempiin nopeisiin eläimiin esim. jjäniksiin, kissoihin pikkukoiriin. Eli koirapuistoissa isojen puolelle.

Koirapuistoa valitessa kannattaa pitää huoli, että aidat ovat tarpeaksi korkeat, sillä helposti nuo ylittää perusaidat. Tosin oma ei karkaa vaikka aita ei korkea olisikaan.

Itse hoidamme vapaana juoksun metsässä, koska tuossa vieressä on kunnon aluetta missä juosta. Asutaan myös kerrostalossa Jyväskylässä tosin. Myös mahdolliset hiekkakuopat ja pellot ovat hyviä juoksupaikkoja. Kunhan ei vilkkaiden teiden lähellä. Mutta koirapuisto ajaa kyllä hyvin asemansa ja juoksuseura on aina mukavaa. Joskus tosin juoksun tiimellyksessä toiset vinttikoirat näykkii toisiaan ja silloin voi tulla haavereita, koska vauhti on kova. Sitä varten on vinttikoirille esim kennelkoppia ja kisakoppia, jotka ovat koirille varsin mukavia ja turvallisia. Ne päässä pystyy avaamaan suunsa ihan kunnolla ja juomaan ja syömään. Ja vaikka oma koira ei tätä harrastakaan olen koiran totuttanut pantaan, jos joskus tarvitsee.

Me käydään noin 3-4 kerta viikossa metsässä remuamassa sen tunnin verran ja muina päivinä tehdään sitten sen edestä remmilenkki. Aikaa tärkeämpää on miettiä miten koira tuon ajan käyttää. Eli jos spurttaa ja juoksee ja riekkuu paljon lyhyempikin aika riittä, mutta jos taas vapaana juoksu ei innosta niin sitten pidempään, mutta meillä yleensä tuo tunti riitää vaikka yksin koira juokseekin. Paljon on myös totuttelu kysymys. Ja ihan koirakohtaista. Toinen koira riekkuu ja juoksee itsensä puhki puolessa tunnissa ja toinen ei meinaa juosta yksin ollenkaan. Remmilenkillä tuota on aika mahdotonta väsyttää, se on enempi hajujen haistelua ja kahden keskeistä aikaa. Mutta kuvaamasi liikuntarutiini kuulostaa ainakin omaan korvaan oikein hyvältä. :) Tärkeintä taitaa vinttareilla olaa se spurttailu ja vapaan ralleilu. Ja koska on kyseessä syvärintaiset rodut kannattaa muistaa ruokinnan ajoitus ettei tule vatsalaukun kiertymää. Sääntönä taitaa olla ei tuntia ennen tai jälkeen juoksun. Olen myös kuullut useista tapauksista, joissa koira on ahminut lunta juoksun jälkeen ja on tullut vatsalaukun kiertymä, mutta en osaa sanoa onko se mahdollinen syy.

Grey on kotona sohvaperuna ja ulkona aina valmis menoon. Oma grey ei ole pikkukoiria saalistanut, mutta olen silti aina varuillaan, kun metsässä mennään. Saalisvietti on toisilla voimakkaampi, ja vaikka omalla ei olekaan voimakkaimmasta päästä se on aina jotenkin takapaivossa, että on varuillaan. Harrastuksia vintikoirien kanssa on näyttelyt ja juoksuharrastukset. Greyhoundithan ovat virallisesti englanninvinttikoiria, mutta rotu on siis jakautunut kahtia ja samoiten harrastukset. Eli greyhound on ratalinjainen ja englanninvinttikoira näyttelylinjainen, jonka kanssa voi toki harrastaa maastojuoksua. Venakoissa ja skoteissa ei taida olla jakautumista näiden välillä.

Tosi kultainen on luonteeltaan ja mukavuudenhaluinen. Tykkää kun hoidetaan ja osoittaa kiintymystään omille ihmisille. Vieraita käy tervehtimässä haistelemalla ja sitten on aika välinpitämätön.

Turkki on noista kolmesta rodusta luultavasti helpoin. Eli kerran viikkoon kumisukalla harjaan koiran läpi muutamassa minuutissa ja se siinä. Joskus useammin ja joskus harvemmin. Vaikka varsinaista pohjavillaa ei ole niin kyllä karvanlähdön aikaa tulee harjattua pari kolme kertaa viikkoon.
Toisaalta pohjavillan puutteesta on vaivaakin eli tuulisella säällä toi kovimilla pakkasilla laitan takin/haalarin päälle. Tämäkin on totuttelukysymys ainakin pakkasen osalta, mutta tuuli on aika pirullinen ja siltä kannattaa suojata.

Meillä 3 borzoita.
Liikuntamäärä josta kerroit on varsin hyvä, Vapaa liikunta on kuitenkin se paras, mutta myös siis vaihtelevissa maastoissa, sorakuopat, metsät. Eli tuohon liittyen kontaktia ja luoksetuloa kannattaa opetella. Namilla otan koirat tykö ajoittain, mutta jos saalista on näkyvillä niin sillon yleensä ei auta mikään.
Borzoi, kuten kaikki vinttarit ovat hiukan riskialttiita loukkaantumiseen vauhdikkuutensa takia. Vielä olemme selvinneet vain yhdellä varvasmurtumalla.
Borzoi ei tarvi kennelkoppaa metsässä laumassa juostessaan, enempi greyden vitsaus kun ohutnahkaisina napsivat toisiaan, hampaathan ovat varsin terävät. Borzoilla suojaa turkki paljon.
Korjaan jotta tunti ennen syöntiä riittää rauhoittumiseen mutta syönnin jälkeen ehdottomasti enemmän (tunnissa ruoka ei katoa mahalaukusta), meillä nelisen tuntiä jälkeen syönnin.
Borzoista löytyy riistaviettisempiä juoksijoita sekä enempi nly-suuntautuneita. Ellet halua kisata juoksuissa, niin sitten nly-linjanen. Riistaviettisempi ei välttis ole niin hyvä koirapuistoonkaan, ei niinkään saalituksen takia mutta voipa siellä luonteessa olla muutakin, toki ei kaikissa. Sanoisin kuitenkin jotta kaikki borzoit tykkäävät saalistaa kun näköpiiriin ilmaantuu jotain kiinnostavaa. Myös nly-linjaisenkin kanssa voi kisata juoksukisoissa, riippuu yksilön innokkuudesta.
Kotona aikuinen borzoi on todella rauhallinen. Pentuna intoa piisaa huonekaluihin yms jyrsimiseen. Melkeinä riippumatta saako sitä liikuntaa tarpeeksi vaiko ei ;) Näin ainakin meillä jokaisen kolmenkanssa, tuhoja tehtiin ja kun yltävät vielä niin hyvin, pentuhan kasvaa nopsaan mutta äly ei seuraa mukana.
Hyviä pointteja muutoin tuossa edellä olikin sitruunoilta.
Meillä 2borzoita ei istu kauaa, pitkä selkä häirinnee kai.
Olen myös Oulusta. Jos kiinnostaa tulla tutustumaan niin ota yhteyttä
kawasaki66POISTA@POISTA suom24.fi

Meillä asuu kaksi skottinarttua, vanhempi 3-v ja nuorempi 1-v.

Ovat luonteiltaan avoimia, sosiaalisia, ystävällisiä, tottelevaisia ja eri tilanteisiin sopeutuvia. Vanhempi narttu on pennusta asti ollut vähään tyytyväinen ja vaatimaton, nuorempi taas vaatii huomattavasti enemmän tekemistä ja liikuntaa.

Käymme tyttöjen kanssa ympäri vuoden hiekkakuopilla, pelloilla ja metsissä niitä juoksuttamassa. Vapaana liikkuminen on juoksevan vinttikoiran fysiikan ja pääkopan kannalta tärkeää ja varsinkin kun meillä vanhempi kisaa maastokokeissa (valmistui juuri maastovalioksi) ja nuorempi aloittaa kisakautensa keväällä 2015.

Metsästysviettiä molemmilla on, vanhempi purkaa sen mielummin vieheeseen eikä sinkoille riistan perään kun emäntä kieltää. Nuorempi taas on paljon kovempi luonteeltaan ja herkempi sinkoamaan, mutta tuleen huudosta takaisin.

Toisiin koiriin nämä suhtautuvat ystävällisesti, eikä ikinä ole ollut minkäänlaisia ongelmia, käytiin puistossa tai porukalla hiekkakuopilla juoksemassa. Yleisesti skotit ovat sosiaalisia, jopa urokset.

Leikkimistyyli näillä kuitenkin on hyvin raju, sillä nämä yrittävät kaataa kaveria kuin saalista, joten usein joutuvat molemmat tytöt juoksemaan kennelkoppa päässä, jottei kaverilta mene nahka rikki. Tämä ei ole pelkästään skottien oma ilmiö vaan yleisesti vinttikoirat voivat leikkiä rajusti ja jaagata kaveria niin että turvallisempaa on laittaa koppa päähän.

Itse olen ollut todella tyytyväinen rotuvalintaan ja voinkin todeta että skotti on se oma rotu, ja tulevaisuudessa taitanee noita meiltä löytyä enemmänkin.

Meillä on on isovillakoira ja grey. Villa oli 3 vuotias kun edellinen seropimme kuoli, eikä mennyt montaa kk kun grey narttu pentu tuli taloon.

Villa on koulutettavuudeltaan ihan mahtava ja se onkin mun harrastuskoirana ihan kisa tasolle asti agilityssä, se työskentelee mielellään kun tietää että saa palkan (lelu, nami) mutta on niin fiksu että palkatta katsoo vaan pitkään ilmeellä ''oikeesti luuleksä että mä teen ton''. Tälle pojalle on ihan sama millon tehdään, sille kelpaa aina palkka. Hän myös on aina seuraamassa touhuja ja menee moikkaamaan kaikkia, sohvalla änkee kainaloon ja nukkuu tietysti mun sängyssä.

Grey taas on toista maata. Sitä ei pahemmin kiinnosta muut, kotona se on yleensä sohvalla makoilemassa ja tarkkailee sieltä, kun villa tulee paikanpäälle katsomaan. Sille ei myöskään ole opetettu muuta kuin hihnassa kulkeminen, odottaminen, luoksetulo ja istuminen, muuta se ei tarvitse ja greyn kanssa on turha edes harkita mitään tilulilu hienostelu temppuja, joita villa osaa vaikka muille jakaa. Se tekee vain jos hyötyy siitä, mutta toisin kuin villa greylle ei palkka kelpaa aina. Eli jos sen ei tee mieli namia, niin vaikka sais super herkkua istumisesta se ei istu. Mulle tämä on vain hyvä koska tolle riittää kun pari kertaa viikkoon pääsee juoksemaan ja muuten mennäänkin ehkä puol h päivässä hihna lenkkejä, joten mulle jää enemmän aikaa villan kanssa touhuumiseen joka siitä tykkää. Grey on ikään kuin seurana ja kaverina tolle villalle, villa taas mun harrastuskoira.

Villa on talvellakin lyhyessä (3cm) karvassa joten noilla on suunnilleen samanlainen pukeminen talvisin, kun menee alle -10 laitetaan kaksinkertasesta fleecestä tehty mantteli jossa on kaulus, jos menee -20 puetaan alle vielä polar fleece haalari.

Moikka!

Itselläni borzoi ja afgaanin jälkeen kyllä todella helppo tapaus. Skottiakin aluksi mietin, mutta itämainen katse vei sitten voiton. Minun borzoini on todella tottelevainen tulemaan luokse, pysyy lähellä aina vapaana, mutta näin ei tietenkään ole jokaisen kohdalla. Luonnetta kyllä löytyy ja kun ärsyyntyy on vaan parempi antaa olla. Vaikka en skottia ole omistanutkaan niin veikkaisin sen olevan se helpompi vaihtoehto. Greystä en voi sanoa, turkkiahan sillä ei niin paljon ole. Mikään vinttikoira ei mielestäni ole helppo rotu, mutta vinttikoiriin rakastuneet eivät sitä mietikään enää :) Vinttikoiran omistajalla täytyy omaksua myös tietynlainen elämäntapa, pidäppäs se mielessä :)

Meidän venakolla oli ihan tosi kova metsästysveitti, siskollaan (jonka omistajat tunsimme) ei ollut metsästysviettiä lainkaan.

Meidän koira lähti kerran pellolla kettuterrierin perään - liikettähän ne jahtaavat, eivät esimerkiksi hajua. Tämän ehti omistajansa juosta kiinni ja kaapata syliin. Koiramme lakkasi ajamasta samantien, kun liike lakkasi. Mutta se koira olisi kyllä ollut entinen, jos sen olisi kiinni saanut, ja näin ollen olisi mahdollisesti meidänkin koira ollut "vaarallisena" entinen. Koirapuistot tuppaavat olemaan sen verran pieniä, ettei niissä ajotilannetta koskaan syntynyt.

Mitä minä olen isojen vinttikoirien omistajien juttuja kuunnellut, niin unkarinvinttikoira taitaa olla koulutettavuudeltaan helpoimmasta päästä ts. koiraa yleensä kiinnostaa ohjaajankin tekemiset.